Kuntoilijan Karhunkierros tarjoaa huikeita maisemia

Tupasvilla, suokukka ja järripeipon iltahuuto. Ystäväni, biologi Tiina-Maria Kukkonen tekee havaintoja pitkospuilla Karhunkierroksen alkuperäisessä lähtöpisteessä.

Alkaa hennosti sataa. Kun kaivamme 20-kiloisista rinkoistamme sadeviitat, silmälasit putoavat kuusen juurelle. Huomaamme asian vasta Ristikallion näköalapaikalla, ja palaamme hakemaan rillit. Ei haittaa. Vihdoin olemme retkellä, josta olemme haaveilleet.

Tuntuu ylelliseltä päästä kuivattelemaan märät kengät Ristikallion kämpälle. Se on yllättäen tyhjä, vaikka on kiihkein vaellussesonki. Kamiina lämpiää heti. Työnnämme kämpästä löytyneet tikut makkaroihin ja paistamme herkut iltapalaksi.

Teemme havaintoja: tähtimäinen raate, talitiainen ja pesupuuhiani puoliympyrässä tarkkaileva särkiparvi. Tankkaamme pullot täyteen Aventojoesta. Puhtaasta juomavedestä ei tule pulaa Karhunkierroksella.

Puhtaasta juomavedestä ei tule pulaa Karhunkierroksella.

Kuljemme helteessä ylös alas hyvin merkittyä polkua. Taivalköngäs kuohuu niin komeasti, että tauosta tulee pitkä, kun ihailemme sitä. Riippusillat ovat kuvauksellisia.

Nukumme päiväunet männikössä. Se on helppoa, sillä meillä on mukana riippumatot ja hyttysverkot. Ne eivät paina mitään telttaan verrattuna.

Kissankäpälä, pyy ja satoja mustikkalehtomittareita. Niitäkin suurempi yllätys on kioski leirintäalueella keskellä metsää. Tarjoan ystävälleni jäätelön ja Vodka Spritzin. Kuitissa lukee kuin vitsiksi "ABC Toimintaterapia".

Kävelemme yöhön asti, sillä valoa riittää. Sidomme riippumatot puihin Ansakämpän lähellä ja hotkimme loput makkarat kylminä. Kuukkeli lentää viereen kuin toivottaakseen hyvää yötä.

Aamulla uimme Oulankajoessa, joka virtaa vieressä vuolaana. Älyämme jättää säilykepurkit kämpälle lahjaksi jollekulle nälkäiselle. Kuivamuona riittää meille.

Jussinkämpällä tapaamme nelikymppisen tamperelaisnaisen, joka kertoo olevansa jokavuotisella juhannusvaelluksellaan. Hänen rinkkansa painavin varuste on kolmelitrainen viinitonkka.

Kävelemme yöhön asti, sillä valoa riittää.

Hyttynen, hyttynen, hyttynen. Harrisuvannossa ne iskevät. En kestäisi hyökkäystä ilman kaasulla toimivaa Thermocell-laitetta, joka karkottaa lähes kaikki inisijät.

Lähellä Siilastupaa kohtaamme polulla ujon poron. Tuvan edessä pauhaa yhdeksänmetrinen Jyrävänputous, ja uinti jääkylmässä vedessä tuntuu sankarilliselta. Rinkkani putoaa veteen, mutta onneksi Tiina-Maria ehtii tarttua siihen ennen virtaa. Pähkänäkallion kohdalla askel täytyy asettaa tarkasti, jottei itsekin putoa Kitkajokeen.

Olemme vaeltaneet kolmessa vuorokaudessa 57 kilometriä. Sataa, ja Porontimajoen tuvat ovat täynnä. Tiina-Maria kysyy, tilataanko taksi ja mennään saunaan. Kyllä! Eihän meidän tarvitse suorittaa mitään. 

Karhunkierroksen lähtöpiste Sallantie 44 tai Hautajärven kylä. Päätepiste Ruka. luontoon.fi/oulanka

Koko juttu on julkaistu ET-lehden numerossa 17/20.