Kummalle puolelle kirkossa istutaan, tervehditäänkö omaisia, kuka kantaa arkkua? Entä milloin puheet pidetään?

Jokaiset hautajaiset ovat erilaiset, mutta tietty kaava toistuu kirkossa ja hautausmaalla tai uurnalehdossa.

Omaisille tärkeää on tilaisuuden sisältö, läheisten ja ystävien läsnäolo ja heidän osanottonsa.

Osanotot, surunvalittelujen ilmaisut sekä tervehtiminen on hyvä jättää muistotilaisuuteen. Näin annetaan omaisille rauha siunaustilaisuudessa.

Mahdolliset puheet pidetään vasta muistotilaisuudessa.

Kappelissa ja kirkossa vainajan sukulaiset istuvat oikealla puolella. Muut ystävät, tuttavat, työtoverit ja puolison omaiset istuvat vasemmalla puolella. Lähiomaisille varataan tila etupenkkeihin. 

Kukkalaitteet voidaan laskea joko kappelissa, kirkossa tai haudalla. Omaiset sopivat yleensä asiasta etukäteen. Jos hautajaisiin on painettu käsiohjelma, siinä yleensä on maininta asiasta. Ensimmäisenä kukat laskevat lähimmät omaiset, sen jälkeen muut sukulaiset. Viimeiseksi tervehdyksen jättävät työtoverit ja ystävät. 

Kukkatervehdysten laskijat pitävät arkun vieressä muutaman sekunnin hiljaisen hetken. Sen jälkeen joku heistä lukee saattosanat, joka voi olla yksinkertainen "muistoa kunnioittaen" tai pidempi osanottoteksti.

Kukka tai kukkalaite lasketaan arkun viereen sille varatulle telineelle tai lattialle. Laskijat tervehtivät nyökäten äänettömästi omaisia ennen paikalleen poistumistaan.

Vasemmalla puolella istuvat laskevat kukat pääsääntöisesti vasemmalle puolelle arkkua ja oikealla istuvat oikealle. Kannattaa kuitenkin muistaa tasapuolisuus, että kukkia tulisi tasaisesti arkun kummallekin puolelle. Arkun päälle ei lasketa kukkia.

Nykyisin erityisesti tuhkahautauksissa on jonkin verran yleistynyt tapa laskea vain yksi kukka, joka asetetaan arkun sivussa olevaan laskokseen tai telineeseen arkun vieressä. Seuraa omaisten mallia.

Siunaus päättyy loppusoittoon, jonka jälkeen arkunkantajat arkulle. Usein suntio tai pappi pytää kantajia saapumaan arku äärelle. Kantajat lähtevät kantamaan arkkua ulos ja lähiomaiset liittyvät ensimmäisenä saattoon. Heidän jälkeensä saattoon liittyvät vainajan sukulaiset käytävän oikealta ja sen jälkeen vasemmalla puolella istuneet.

Jos kukat on arkkuhautauksessa laskettu sisällä, ei haudalla enää lueta tekstejä uudelleen. Kukat asetetaan hautaa peittävaän kannen päälle, kun vainaja on laskettu hautaan.

Vainaja haudataan tai tuhkataan arkussa. Vainajan tuhka haudataan yleensä uurnassa hautausmaahan tai sirotellaan muistolehtoon. Maa- tai vesialueen omistajan luvalla tuhkan voi haudata tai sirotella luontoon.

Vierailija

Miten hautajaisissa käyttäydytään?

"Muistoa kunnioittaen" on mielestäni riittävä, eikä siihen pidä liittää kolkkoutta tai tökeryyttä, se on todennäköisemmin vain pala kurkussa ja sanat hukassa. Itse en liikutukseltani ja itkultani saanut sanotuksi isäni hautajaisissa sanaakaan. Myös kaukaisempien sukulaisten ja ystävien hautajaisissa kaikki voimani ovat menneet pystyssä pysymiseen ja siihen, että kyyneleiltäni saan suunnilleen katsottua mihin kävelen ja astun. Älkää siis pahastuko hiljaisesta hautajaisvieraasta!
Lue kommentti
Vierailija

Miten hautajaisissa käyttäydytään?

Hautajaissa on yleistynyt tapa, että lähiperhe jättää kukat arkun päälle, kun erillistä arkun päälle laitettavaa kukkalaitetta ei ole. Se on kaunis tapa. Haluaisin kommentoida vielä tuota muistoa kunnioittaen sanontaa; sitä pidetää erittäin kolkkona ja tökerönä ilmaisuna. Eikö mitään muuta sanottavaa löydy vaan muistoa kunnioitetaan- ei kaivata edesmennyttä tai värssyä ei löydy, kummallista. Hautajaiset ovat läheisille raskas tilaisuus ja jokainen osallistuja voi käytöksellään vaikutta siihen...
Lue kommentti

Maltillinen haravointi ja nurmikonleikkuu auttavat nyt parhaiten pihanurmea selviämään talven koettelemuksista. Puutarha-asiantuntijan neuvoilla pääset keväällä nauttimaan vehreästä pihasta. 

Oikea leikkauskorkeus ratkaisee, missä kunnossa nurmikko paljastuu keväällä lumen alta. Syksyllä nurmikko kerää vararavintoa juuristoonsa ja siksi nurmen leikkauskorkeus pitää nostaa viiteen senttiin. Näin yhteyttävää lehtipinta-alaa on enemmän.

Vaikka nurmikon ajaminen jo kesän jälkeen kyllästyttäisi, säännöllistä leikkuuta ei voi lopettaa. Puutarhaneuvoja Riikka Kerttula suosittelee, lyhentämään syysnurmea vain yksi–kaksi senttiä kerrallaan. Leikkuujätettä tulee tästä vähän, joten se voi jäädä lierojen ravinnoksi. 

− Turmiollisin tilanne syntyy, jos nurmikon annetaan kasvaa syksyllä vapaasti, ja sitten kerralla nurmikko leikataan lyhyeksi. Tällöin nurmikon kasvuun käyttämää energiaa häviää leikkuujätteeseen ja nurmikko joutuu käyttämään uusien lehtien kasvattamiseen talven varalle keräämiään ravintovarastoja. Tällainen nurmikko ei ehkä viherry ensi keväänä, Kerttula varoittaa.

Kun päivälämpötila laskee alle viiden asteen, nurmikko lopettaa pituuskasvunsa. Silti nurmikko jatkaa yhteyttämistä, kun valoa on riittävästi. Tässä vaiheessa nurmikon korkeuden pitäisi Kerttulan mukaan olla viisi senttiä.

−  Myös liian pitkäksi jätetty nurmikko on altis talvituhoille. Erilaiset homeet ja haitalliset sienet muhivat liiskaantuneessa ja tiiviissä nurmikerroksessa. Etenkin lumihome vaivaa pitkäksi jääneitä nurmikkoja sellaisina talvina, jolloin lumi sataa ennen kuin maa on jäätynyt, 

Yksittäiset pudonneet lehdet voi Kerttulan mielestä jättää nurmikolle haravoimatta.

– Ne maatuvat talven aikana ja ravitsevat nurmikkoa. Kovat ja hitaasti hajoavat lehdet, kuten vaahtera ja tammi, kannattaa ajaa silpuksi ruohonleikkurilla. Näin pieneliöiden on helpompi hajottaa niitä.

− Jos nurmikolla näkyy syksyllä pelkkiä lehtiä eikä lainkaan nurmikkoa, on aika ottaa harava käteen ja rapsutella nurmikkoa esiin. Puiden alla olevaa paksua lehtikerrosta voi levittää laajemmalle alueelle, Kerttula opastaa.

Viimeiset lehdet putoavat yleensä vasta pakkasöiden puraisemana. Jäätynyt nurmikko rapsahtelee poikki kengän alla, joten nurmella liikkuminen kannattaa ajoittaa pakkasettomaan hetkeen.

Lähde: Puutarhaneuvoja Riikka Kerttula, Biolan

Eija Pöyry on kädentaituri, joka loihtii kaunista ja kiinnostavaa yllättävistä tarpeista ja esineistä. Katso kuvat ja nappaa Eijan vinkeistä parhaat omaan käyttöösi.

1. Laita kokoelmat esille. Kun jotain on paljon, se näyttää kiinnostavalta.

Eijalla on kotonaan Kurikassa komeat rivit puunukkeja ja puunuijia.

2. Keskeneräinenkin voi olla kaunista. Nosta se pöydälle tai hyllylle.

Eijaa kiehtoo keramiikan ja kirjonnan yhdistäminen. Näistä palasista tulee jotain, ei tiedä vielä mitä, mutta kiinnostavia ne ovat.

Värikkäät lasipalat Eija löysi Portugalista rannalta. Ne olivat hioutuneet reunoiltaa sileiksi ja Eija alkoi virkata niitä ketjuksi käämilangalla. Tämäkin on vielä haudutteluvaiheessa, ja siitä voi tulla mitä vain.

3. Kokeile uutta tekniikkaa, saatat innostua

Ristipistotöitä Eija kertoo pitäneensä aina tylsän mummomaisina. Sitten hän keksi, että niitä voi tehdä vapaasti ilman mallia. Hän piirsi itse kuviot pohjakankaalle ja alkoit täyttää kuviota väreillä kuin värittäisi värityskirjaa. Tuloksena oli kymmenen erilaista puutuolin istuinosaa.

Eija on myös ostanut ristipistotöitä kirpputoreilta. Niitä saa edullisesti, sillä valitettavasti niitä ei vielä arvosteta samalla lailla kuin vaikkapa vanhoja pitsipöytäliinoja.

4. Tee itse kaakeliseinä keittiöön

Eija on leikannut jämäkaakeleita leikkurilla pieniksi palasiksi ja luonut ihan oman tyylin. Keskellä olevat kaakelit ovat käsimaalattuja kirppariostoksia.

5. Hullaannu kirppislöydöistä

Tämä kullanvärinen kauris oli niin yliampuva esine, että se pääsi Eijan mukaan kurikkalaiselta kirpparilta. Muutakin hauskaa hänellä on kotona, esimerkiksi käkikello. Lapsenlapset rakastavat sitä!

6. Luo itsellesi oma käsityönurkkaus – tai vaikka monta

Eijalla on eri puolella kotia käsitöitä odottamassa tekijäänsä. Ihanien gobeliinien luona hän ompelee vanhoista vanuineista vaillapaidoista tilkkupeittoa.

7. Toteuta unelmasi

Eija unelmoi vuosikausia lasiverannasta. Lopulta se toteutui!