Hautajaiset eivät ole mikään pikkurahan tilaisuus. Mitä tapahtuu, jos vainaja on varaton tai omaiset eivät halua tai pysty maksamaan hautajaisia?

Arkku, valmistelu, kuljetukset, hautakivi...  ET-lehti laski hiljattain, että hautajaisiin menee minibudjetillakin useita tuhansia euroja.

Entä jos hautajaisiin ei ole varaa? Selvitimme, kuka maksaa varattoman hautajaiset.

Hautajaisvaatteisiin tukea

Hautajaiset maksetaan vainajan omista varoista. Jos niitä ei ole, eivätkä omaisetkaan halua tai pysty hautajaisia maksamaan, laskut maksaa ja hautajaiset omaisten niin tahtoessa myös järjestää vainajan kotikunta.

Jos vainajalla ei ole ollenkaan sukulaisia, kunnan sosiaalitoimi hoitaa kaikki järjestelyt.

Kunnat joutuvat lain mukaan kilpailuttamaan hautauspalvelut eli käytännössä paikkakunnan hautaustoimistot. Halvin vaihtoehto tietysti voittaa. Maksusitoumuksen mukaisesti hautaustoimisto yleensä tarjoaa varattomalle halvimman arkun, pienen arkkukoristeen ja kuljetuksen tuhkaukseen.

Omaisilla ei ole velvollisuutta maksaa varattoman hautajaisia. Jos omaiset kuitenkin haluavat osallistua hautaukseen, mutta heillä ei ole varaa, kunnan sosiaalitoimelta voi hakea toimeentulotukea hautaukseen. Toimeentulotukea voivat saada myös omaiset itse esimerkiksi kukkiin ja hautajaisvaatteisiin.

"Vainajia siunataan
useita samalla kertaa."

Hautaustoimilain mukaan vainajan tahtoa tulee noudattaa. Käytännössä esimerkiksi Helsingissä kaikki varattomat vainajat tuhkataan, jos vainajalla ei ole etukäteen hankittua hautauspaikkaa. Sosiaalitoimi ei osta hautapaikkaa

– Toimeentulotuki hautaukseen myönnetään varattomalle henkilölle. Avustus kattaa myös kaikki seurakunnan maksut, sanoo Helsingin sosiaalisen ja taloudellisen tuen päällikkö Heidi Hållman.

– Jos vainajalla ei ole sukulaisia, hautajaisissa ovat paikalla vain pappi ja kanttori. Sosiaalityöntekijöillä ei ole mahdollisuutta lähteä paikalle. Vainajia siunataan useita samalla kertaa, hän kertoo.

Hautausavustusta ammattiliitolta tai työpaikalta

Kuolleella henkilöllä voi olla oikeus hautausavustukseen hänen viimeisen työsuhteensa tai ammattiliiton jäsenyyden perusteella. Asiaa kannattaa tiedustella viimeiseltä työnantajalta ja ammattiliitosta.

Sotaveteraanit saavat hautausapua Valtiokonttorilta, jos kuolleen invalidin työkyvyttömyysaste oli vähintään 20 prosenttia. Vuonna 2014 hautausavun suuruus on 2 486,53 euroa.

Mikäli vainajalla ei ole omaisia tai muita pesänselvittäjiä, sosiaalityöntekijä on yhteydessä oikeusaputoimistoon. Se määrää kuolinpesälle edunvalvojan, joka toimii kuolinpesän selvittäjänä. Pesänselvittäjä vastaa testamenttien etsimisestä ja perunkirjan teettämisestä. 

Jos kuolinpesässä on varallisuutta, oikeusaputoimisto ilmoittaa Valtiokonttorille  ja perintö menee valtiolle.

 Lähteet: Valtiokonttori, Helsingin sosiaalivirasto

Vierailija

Kuka maksaa varattoman hautajaiset?

Sotaveteraaneille pitäisi taata valtion sponsoroimat hautajaiset, he takasivat kuitenkin aikoinaan Suomen itsenäisyyden. Mutta mitä vielä, Kokooomuksen johdolla syydetään rahat kreikan tukemiseen ja haalitaan maahan Afrikasta kulttuurinrikastuttajia jotka eivät työllisty eikä halua työllistyä vaan tulevat työllistämään eri viranomaisia poliisista alkaen. Häpeällisessä tilassa on tuo maa. t. Yrittäjä Tallinnasta.
Lue kommentti

Älyteknologia lisää turvallisia autoiluvuosia. Mitä enemmän ikää kertyy, sitä tarkemmin autokaupassa on syytä kiinnittää huomiota auton lisävarusteisiin. 

  1. Koeajo kannattaa aina. Vain siten selviää, saako ajoasennon sopivaksi, näkeekö autosta hyvin ulos ja tuntuuko ajo hyvältä. Käyttömukavuutta kannattaa myös miettiä: onko etupenkille helppo istua tai onko tavaratilan käyttö kätevää. Hyvät ajovalot ovat Suomessa tärkeät. Niitäkin olisi hyvä päästä koeajolla testaamaan.
  2. Automaattivaihteet helpottavat ajamista ja lisäävät mukavuutta. Iän myötä reaktioajat pitenevät ja havainnointikyky heikkenee. Se vaikeuttaa ajamista etenkin taajamassa, jossa huomioitavaa on paljon. Automaattivaihteiden ansiosta muun liikenteen seuraamiseen jää enemmän aikaa.
  3. Tärkeimmät elektroniset turvallisuusvälineet ovat lukkiutumattomat ABS-jarrut ja ajonvakautusjärjestelmä, ESC, joka korjaa kuljettajan tekemiä ohjausvirheitä. Järjestelmä estää tehokkaasti esimerkiksi sivuluisuja ja ojaanajona. Ajonvakautuksen lyhenteitä ovat myös esimerkiksi ESP, VSC, DSC ja DSTC.
  4. Näkemistä parantavista lisävarusteista yleisimpiä on parkkitutka, joka varoittaa, jos kuski on pakittamassa päin seinää. Vielä parempi on peruutuskamera, josta näkee auton takana juoksentelevat lapset. Kaistavahti varoittaa, jos auto on ajautumassa kaistalta. Kuolleen kulman varoitin taas tarkkailee takaviistossa liikkuvia ajoneuvoja. Automaattijarrutus pysäyttää auton itsestään, jos kuski ei ehdi reagoida eteen juoksevaan ihmiseen.
  5. Mukavuuden voi yhdistää turvallisuuteen. Pysäköintiavustimella varustettu auto osaa itse ajaa parkkiruutuun. Avustimen saa jo moneen automalliin. Vakionopeudensäädin pitää halutun ajonopeuden päällä. Fiksuimmat laitteet osaavat huomioida nopeusrajoitukset ja pitää etäisyyden edellä ajavaan autoon.

Uutuuskirja kertoo, että Marimekon entinen omistaja Kirsti Paakkanen on testamentannut omaisuutensa lahjakkaille lapsille. Tiensä huipulle raivannut Paakkanen on itsekin lähtöisin köyhästä perheestä.

Marimekon entinen omistaja Kirsti Paakkanen on testamentannut omaisuutensa lahjakkaille lapsille, uutisoi Taloussanomat.

Asia kerrotaan vuorineuvos Ilpo Kokkilasta kertovassa tuoreessa elämänkerrassa Rakentajan jälki – Ilpo Kokkila Kalmarin kylätieltä kauppatorille. Kirjassa on läsnä myös Paakkanen, joka eli Kokkilan kanssa yhteistä lapsuutta Saarijärvellä.

Kirjasta selviää, että Paakkanen on testamentannut kaiken omaisuutensa Suomen lahjakkaille lapsille. Paakkasella ei ole omia lapsia.

– Suomi on palvellut minua hienosti. Maksan testamentillani rakkaudenvelkaa maalle, joka on maailman paras ja jossa asuu maailman upein kansa. 

88-vuotias Paakkanen syntyi itse vähävaraiseen perheeseen, eikä esimerkiksi päässyt rahanpuutteen takia oppikouluun.

Tyhjästä aloittanut Paakkanen perusti naisten mainosyrityksen vuonna 1969. Mainosyrittäjän uransa jälkeen Paakkanen osti Marimekon vuonna 1991. Marimekosta kehittyi hänen johtamanaan yksi Suomen menestyneimmistä tekstiili- ja vaatetusalan yrityksistä. Taloussanomien mukaan Paakkanen myi viimeiset omistamansa Marimekon osakkeet vuonna 2009. 

Paakkanen viettää eläkepäiviään ja kulkee Etelä-Ranskan-kotinsa sekä Espoon välillä. 

Lue myös: Riitta Suomen perintö menee omille ja maailman lapsille

Lue myös: Testamenttaisitko hyväntekeväisyyteen? Pienikin summa auttaa

Lue myös: 10 kysymystä ja vastausta ennakkoperinnöstä