Ammattijärjestäjä Maria Laitista kohtasi eräässä kodissa pysäyttävä näky. Eikä edes kovin epätavallinen.
Ammattijärjestäjä Maria Laitista kohtasi eräässä kodissa pysäyttävä näky. Eikä edes kovin epätavallinen.

Myönnä pois: sinulla on liikaa roinaa. Mutta älä hätäänny. Tilanne on suurimmassa osassa suomalaiskoteja yhtä kurja – jopa kaaosmainen ja hengenvaarallinen.

Ammattijärjestäjä Maria Laitinen näkee työssään jatkuvasti asuntoja, jotka pullistelevat tavarakaaoksessa.

Kodeista löytyy turhia vaatteita, papereita ja esineitä – jopa rekkalavoittain pois vietäväksi.

Katso kuvat ET-lehden suositusta Kodin kaaos kuriin -kilpailusta tästä.

Näin tapahtui myös 55 neliön kaksiossa, johon Maria kutsuttiin järjestämään paikkoja. Asunnossa asuva henkilö oli kerännyt ympärilleen niin paljon tavaraa, että se oli jopa vaarallista.

– Asunnossa ei ollut paljasta lattiatilaa eikä sänkyäkään pystynyt siirtämään, kuvailee Maria lähtötilannetta.

Asukkaalla oli alkava muistisairaus, joten raivaustöissä oli mukanaan hänen aikuinen lapsi. Hän haluaa pysytellä nimettömänä, mutta kertoo ET-lehden lukijoille tärkeän sanoman:

– Älkää jättäkö raivausta perinnöksi lapsillenne.

Maria, hänen kollegansa ja omainen viettivät viikon raivaten asuntoa. Sieltä lähti kierrätykseen kuorma-autollinen tavaraa. Jopa elektroniikkaa sai kuljettaa pois, sillä niitä asukas ei osannut tai halunnut enää käyttää.

– Henkilö oli hyvin fiksu ja tiedonjanoinen, joten hänellä oli myös paljon papereita. Terassillakin oli paljon lehtiä ja kirjoja, Maria kertoo.

"Tarvitsen sitä vielä joskus"

Työkseen asioita ja esineitä järjestelevä Maria sanoo, että melkein jokaisessa kodissa hän on törmännyt samaan ongelmaan – iästä tai sosioekonomisesta luokasta huolimatta.

– Tuntuu kuin tavaroihin kiintyminen olisi tullut kaikille suomalaisille geenien tai äidinmaidon mukana. Pula-aika kummittelee eikä pois, roskiin tai kierrätykseen, uskalleta heittää juuri mitään vanhaa.

Vaatteet antavat perspektiivin tähän hommaan ehkä parhaiten. Ne ovat hyvä mittari turhan tavaran määrittämisessä: Jos kaapissa on vaikka 1990-luvun jakku, voi itseltään kysyä: Pukisinko sen huomenna päälle? Jos vastaus on ei, miksi jakku sitten siellä vielä roikkuu?

– Asiakkaiden yleisin lause on: ”Ei tätä voi heittää vielä pois, tarvitsen sitä vielä joskus”.

Lue myös: "Näistä maksetaan yllättävän paljon" – onko lasikaapissasi lottopotti?

"Vähemmän riitoja perinnönjaossa"

Sisätiloissa oleva ylimääräinen tavara, varsinkin paperit, ovat jo suuri paloriskikin. Varsinkin jos vaikka polttelee paljon kynttilöitä.

Myös liikkuminen vaarantuu, kun kaikki tila on täytetty. Pölyäkin kertyy ja pienet tuholaisetkin, kuten turkiskoit ja jauhokuoriaiset, ovat yleisiä ilmiöitä tavarakasojen alla, selvittää Maria ongelmia, jotka syntyvät sotkusta ja liiallisesta roinasta.

Moni ei kuitenkaan tiedosta näitä pulmia kodin kaaoksessa. Eikä etenkään malta ottaa vastaan apua omaan kotiinsa.

Tarkista tilanteesi: Säästätkö itsellesi ja läheisellesi ongelmia?

Marian mukaan ammattijärjestäjää tarvitaan ennen kaikkea, kun valtavat tavaramäärät ja kodin kaaokset uhkaavat fyysistä liikkumista ja kodin viihtyvyyttä. Joskus ne jopa aiheuttavat stressiä ja horjuttavat mielenterveyttä.

Silloin ammattiraivari tulee apuun.  

– Asiakkaamme eivät ehdi, jaksa tai pysty muutoin raivaamaan itse kotiaan. Olemme sellaisia apukäsiä ja -jalkoja. Samalla olemme asiakkaan apupää. Asiakas kertoo aina toki itse, mitä heitetään pois, mutta autamme tekemään päätöksiä ja yhdessä luomme tavaroille paikkoja.

"Kodin raivaaminen on parempi tehdä vielä silloin,
kun omat voimat ja muisti ovat tallessa."

Itseään Maria tituleeraa yhdeksi Suomen ensimmäisistä ammattijärjestäjistä. Hän aloitti työnsä viisi vuotta sitten ja silloin Suomessa oli vain yksi samanniminen toimija. Maria on ollut myös perustamassa muun muassa Suomen Ammattijärjestäjien yhdistystä.

Viidessä vuodessa hän on huomannut, että tarpeeton tavara ei pelkästään aiheuta ongelmia sen omistajalle itselleen. Hamstraaja voi vaikeuttaa myös läheistensä ongelmia.

– Kodin raivaaminen on parempi tehdä vielä silloin, kun omat voimat ja muisti ovat tallessa. Myös perillisten kanssa pitäisi käydä läpi tärkeät paperit, kun on vielä elossa, niin tulee vähemmän riitoja sitten perinnönjaossa, Maria vinkkaa.

Lähtötilanne:

Kodissa ei voinut siirtää edes sänkyä, sillä vapaata lattiatilaa ei ollut näkyvillä.

Terassillakin oli paljon tavaraa.

Raivauksen jälkeen:

Viikon raivauksen jälkeen kodissa ei ollut enää tavarakasoja lattialla.

Keskustele aiheesta! 

Oletko sinä joutunut raivaamaan läheisesi kotia? Miten se onnistui ja mitkä olivat suurimmat aiheet? Kommentoi alla olevassa kentässä.

Kysely

Oletko joutunut raivaamaan kuolinpesän?

Kyllä
Kyllä
70.1%
En
En
30.0%
Ääniä yhteensä: 500
Vierailija

"Älä jätä tätä perinnöksi” – katso pysäyttävät ennen ja jälkeen -kuvat

Minusta olisi ihanaa periä kasoittain hyviä kirjoja. Ja niitä kirjoja ei todellakaan saa sieltä kirjastosta, joilla nykyään ei ole tilaa säilyttää kirjoja, kun uutuutta pukkaa tuhansia kirjoja vuodessa, eivätkä ne todellakaan korvaa niitä vanhoja parempia kirjoja, vaikka kuinka saisi halvalla. Kirjastoista on usein vaikea saada edes tilaamalla muutamaa vuotta vanhempia opuksia. Mutta ellei lue, niin kai ne kirjat ovat joutavaa roskaa.
Lue kommentti

Riitta Suomi, 68, testamenttasi puolet omaisuudestaan Unicefin kautta maailman lapsille. Hän oppi jo kotona, että heikompaa pitää auttaa.

– Testamenttiajatus syntyi yllättäen. Olin Unicefin tilaisuudessa, jossa käsiteltiin testamenttilahjoittamista. Siellä sanoin ääneen, että nyt teen testamentin, Riitta Suomi kertoo.

Riitalla ja hänen miehellään on uusperhe.

– Periminen voi olla monimutkaista ilman testamenttia, kun molemmilla on aikuisia lapsia aiemmista liitoista. Lapsenlapsiakin on yhteensä seitsemän.

– Mieheni päätyi myös tekemään testamenttilahjoituksen. Mietimme kahdestaan kotona sitä, miten omaisuutemme jaetaan. Keksimme kaikenlaisia hullujakin ratkaisuja, joille nauroimme moneen kertaan. Marssimme suunnitelmamme kanssa Unicefin asiantuntijan luokse, joka kirjoitti varsinaisen testamentin toiveittemme mukaan. Muokkasimme siitä vielä paria kohtaa ennen kuin laitoimme nimet alle.

Testamenteista ei paljon puhuta. Riitta arvelee sen johtuvan siitä, että siihen liittyy aina kuolema. Se saa ihmiset arastelemaan.

"Me olemme kertoneet lapsillemme avoimesti testamentista."

– He hyväksyvät päätöksemme täysin. Meillä on yhteinen käsitys siitä, että henkinen perintö on kuitenkin tärkeintä, mitä kotoa voi saada. Perinnönjaossa Unicef saa suurin piirtein saman verran kuin lapsenikin.

– Olen miettinyt myös historiaa. Suomen lapset saivat sodan jälkeen Unicefilta paljon apua. Pidän omaa toimintaani myös velanmaksuna.

Riitta syntyi keväällä 1948 kuopiolaisen perheen kolmanneksi lapseksi.

– Kaikesta oli puutetta. Äiti ompeli vaatteet lapsille setien ja tätien vanhoista takeista, hameista ja housuista. Kengät olivat aina sisarusten perintöä. Vielä kouluaikanakin minulla oli monojen pohjissa suksisiteitä varten reikiä, joista lumi ja kosteus pääsivät palelluttamaan varpaat.

Koti oli omakotitalossa, jossa asui kolme muutakin perhettä.

– Meillä oli käytössä kammari ja keittiö. Pihan perällä oli ulkohuussi, ja vesi haettiin keskellä katua olevalta kaivolta.

– Kansakoulun jälkeen pyrin oppikouluun ja onneksi pääsin. Kirjoitin ylioppilaaksi vuonna 1967. Neljä vuotta myöhemmin valmistuin rakennusinsinööriksi ja astuin työelämään.

"Nälkää näkevien lasten kuvat pysäyttivät minut 80-luvun alussa."

– Olin oppinut vanhemmiltani, että heikompaa pitää auttaa. Niinpä aloin hakea sopivaa tapaa olla avuksi. Monet sanoivat, ettei siitä ole mitään hyötyä, ei yhden ihmisen työ auta yhtään. Minä kuitenkin jatkoin etsimistä. Lopulta päädyin mukaan Unicefin toimintaan. Valitsin järjestön sen takia, että se auttaa nimenomaan lapsia.

– Elämässäni oli tuohon samaan kaikenlaista ikävää. Kun ryhdyin tekemään vapaaehtoistyötä, aloin voida itsekin paremmin. Niin vähällä voi tehdä hyvää toisille ja maailmasta ainakin vähän paremman.

Riitta on käynyt Nepalissa todistamassa itse, että apu oikeasti menee perille.

– Vierailin vuoristokylässä, jossa oli käynnissä naisten luototusohjelma. Koko kylän toimeentulo oli lähtenyt nousuun naisten yritteliäisyyden ansiosta. Unicefin tuella rakennetut kaivot ja käymälät puolestaan paransivat koko kyläyhteisön elinoloja. Matkalla näin, miten paljon Unicefin toimintaa ja työntekijöitä arvostetaan.

Teksti on lyhennelmä ET 13/2016:ssa julkaistusta artikkelista.

Hyväntekijän testamentti on harvinaisuus

Suomessa tehdään vuosittain noin 15 000 testamenttia, joista vain satakunta määrää perinnön tai osan siitä jonkin järjestön hyväksi. Määrä kasvaa hiljalleen.

Hyväntekeväisyyteen voi osoittaa pienenkin osan perinnöstä. Osatestamentissa voi määrätä hyvin tarkasti, millaisen summan tai osan omaisuudestaan haluaa hyväntekeväisyyteen osoittaa. Samalla voi kertoa, mille järjestölle tai taholle haluaa tehdä lahjoituksen.

Liian yksityiskohtaiset määräykset testamentissa saattavat johtaa siihen, ettei järjestö voi ottaa lahjoitusta vastaan. Lahjoitustestamentti kannattaakin tehdä suunnitelmallisesti ja yhteistyössä sen järjestön kanssa, jota haluaa auttaa.

Kuluttajaliiton tuoreen selvityksen mukaan asianajajan laatiman testamentin saa yleensä 200–500 eurolla. Hintaan vaikuttavat esimerkiksi omaisuuden määrä ja laatu sekä se, onko testamentin laatija lapseton leski vai uusperheessä asuva pariskunta.

Osa yleishyödyllisistä järjestöistä tarjoaa ilmaista lakimiespalvelua testamentin laatimiseen, jos järjestö on yksi edunsaajista. Osalla järjestöistä on kohtuuhintainen yhteistyökumppani, joka auttaa testamenttilahjoittajia asiakirjojen tekemisessä.

20 yleishyödyllistä järjestöä on perustanut yhteisen Hyvä testamentti -verkkosivun, jossa kerrotaan testamenttilahjoittamiseen liittyvästä lainsäädännöstä, annetaan vinkkejä testamentin laadintaan ja vastataan yleisimpiin kysymyksiin.

Matkustajavakuutuksella voit leikata matkalla puhjenneen sairauden tuomia kuluja, mutta vanhojen sairauksien kohdalla korvaus on tiukasti rajattu. 

1. Sairastuminen matkalla ei aina ole matkasairaus

Matkustajavakuutus on se matkavakuutuksen osa, joka on tarkoitettu turvaksi matkustajalle itselleen, ei tavaroille.

Matkustajavakuutus korvaa ensisijaisesti niitä kuluja, jotka syntyvät matkalla sattuneesta tapaturmasta tai matkan aikana puhjenneesta uudesta sairaudesta. Vakuutusyhtiöt käyttävät sanaa  matkasairaus.

Jos sairastuminen matkalla johtuu jo ennen matkaa alkaneesta tai pitkäaikaissairaudesta, korvaukset ovat huomattavasti vaatimattomammat tai niitä ei saa lainkaan.

2. Matkasairauden hoitokuluissa on harvoin enimmäisraja

Vakuutukset korvaavat matkasairauden ja -tapaturman kuluja yleensä ilman enimmäisrajaa, mutta poikkeuksiakin on, sillä jokainen vakuutusyhtiö määrittelee vakuutustensa sisällön itse.

Korvattavia kuluja ovat esimerkiksi lääkärin tutkimukset ja toimenpiteet, lääkkeet, sairaalan hoitopäivämaksut ja sairaankuljetuksen maksut.

Listat korvattavista kuluista löytyvät vakuutusehdoista, samoin luettelot kuluista, joita ei korvata. Muun muassa haaverit monien urheilulajien parissa jäävät vaille korvauksia, ellei niitä varten ota lisävakuutusta.. 

3. Matkasairaudessakin korvattava hoitoaika on rajattu

Vakuutusyhtiöt rajaavat korvaamaansa matkasairauden tai -tapaturman hoitoaikaa. Korvausta maksetaan esimerkiksi korkeintaan 90-120 päivän ajan hoidon aloittamisesta. Tapaturmissa aikaraja on tyypillisesti kolme vuotta. Jos hoitoja tämän jälkeen tarvitsee, ne saa pulittaa omasta kukkarosta.

4. Krooninen sairaus on joskus kokonaan rajattu vakuutuksesta

Joistakin matkustajavakuutuksista on rajattu kokonaan pois jo ennen matkaa todetut sairaudet. Esimerkiksi kaikki ulkomaiset vakuutusyhtiöt eivät välttämättä maksa minkäänlaista korvausta edes silloin, kun pitkään oireettomana ollut sairaus yllättäen vaatii matkalla hoitoa.

5. Vanhasta sairaudesta korvataan vain ensiapuhoitoa

Suomalaiset vakuutukset korvaavat yleensä akuutteja hoitokuluja, jos pitkäaikainen tai jo ennen matkaa alkanut sairaus odottamattomasti äityy hoitoa vaativaksi. Tätä kutsutaan ensiapuluonteiseksi hoidoksi.

Sitä korvataan tavallisesti enintään 7-10 vuorokauden ajalta. Jos akuuttia hoitoa on jatkettava pidempään, kulut  joutuu maksamaan itse.

Ensiapuhoitoa ei ole esimerkiksi potilaan kuljetus kotimaahan

Ensiapuhoidosta saa korvauksen vain, jos sairauden tilanne ennen matkaa on ollut hyvä.

Korvauksia ei yleensä saa, jos sairauden tutkimukset tai hoito ovat matkalle lähtiessä kesken ja sairaus vaatiikin hoitoa matkan aikana.

6. Terveysselvitys ei takaa korvausta

Jos matka kestää jopa kuukausia tai vakuutuksen ostaja on iäkäs vakuutusyhtiöt saattavat pyytää selvitystä terveydentilasta. Ikärajat vaihtelevat yhtiöittäin. Tarkkakaan selvitys ei sinänsä takaa korvauksia.

7. Oman lääkärin matkustuslupa ei vaikuta vakuutuskorvauksiin

Vakuutus on sopimus vakuutusyhtiön ja asiakkaan välillä. Matkustajavakuutus on kaupallinen palvelu, jonka ehdot vakuutusyhtiö määrittelee. Vaikka oma hoitava lääkäri olisi sitä mieltä, että terveydentilan puolesta voi lähteä matkalle, vakuutusyhtiö tekee korvauksen maksamisesta omat päätöksensä, jos sairaus sittenkin yllättää.

8. Mikään vakuutus ei suojaa kaikelta – kukkaron sietokyky pitää laskea

Sellaista vakuutusta Suomessa ei ole tarjolla, joka suojaisi olemassa olevan sairauden ensiapuhoitoa laajemmilta kuluilta. Jokaisen on matkaa harkitessaan itse arvioitava, millaisia riskejä omaan olemassa olevaan sairauteen liittyy ja miten omat rahat riittävät, jos matkalla sairastuu.

9. Euroopassa on hyötyä Kelan ilmaisesta eurooppalaisesta sairaanhoitokortista

Euroopassa matkustava suomalainen saa äkillisesti sairastuessaan tai onnettomuuteen joutuessaan samanlaista hoitoa ja samaan hintaan kuin maan omat asukkaat. Tämän oikeuden todistaa eurooppalainen sairaanhoitokortti, jonka voivat tilata ilmaiseksi Kelasta kaikki Suomen sairausvakuutukseen piiriin kuuluvat henkilöt sekä Euroopassa asuvat suomalaiset eläkeläiset.

10. Vakuutusyhtiön päätökseen voi hakea muutosta

FINEn Vakuutus- ja rahoitusneuvonnan puoleen voi kääntyä, jos vakuutusyhtiön korvauspäätös tuntuu kohtuuttomalta. Palvelu on maksuton.

FINE tutkii asian ja antaa siitä suositusluonteisen ratkaisuehdotuksen. Jos FINE suosittaa vakuutusyhtiölle korvauksen muuttamisesta, yhtiö yleensä noudattaa suositusta.

FINEn verkkosivuilla on linkki ratkaisutietokantaan, josta löytyvät muun muassa matkavakuutuskorvauksista annetut ratkaisusuositukset.

Lähteet: FINEn Vakuutus- ja rahoitusneuvonnan vakuutusasiantuntija Katja Lappi,

FINEn raportti ”Mitä matkavakuutus korvaa, jos sairaus pahenee matkalla” (FINE 6/2015), terveyskirjasto.fi, kela.fi, fine.fi, vakuutusyhtiöiden verkkosivut