Ammattijärjestäjä Maria Laitista kohtasi eräässä kodissa pysäyttävä näky. Eikä edes kovin epätavallinen.
Ammattijärjestäjä Maria Laitista kohtasi eräässä kodissa pysäyttävä näky. Eikä edes kovin epätavallinen.

Myönnä pois: sinulla on liikaa roinaa. Mutta älä hätäänny. Tilanne on suurimmassa osassa suomalaiskoteja yhtä kurja – jopa kaaosmainen ja hengenvaarallinen.

Ammattijärjestäjä Maria Laitinen näkee työssään jatkuvasti asuntoja, jotka pullistelevat tavarakaaoksessa.

Kodeista löytyy turhia vaatteita, papereita ja esineitä – jopa rekkalavoittain pois vietäväksi.

Katso kuvat ET-lehden suositusta Kodin kaaos kuriin -kilpailusta tästä.

Näin tapahtui myös 55 neliön kaksiossa, johon Maria kutsuttiin järjestämään paikkoja. Asunnossa asuva henkilö oli kerännyt ympärilleen niin paljon tavaraa, että se oli jopa vaarallista.

– Asunnossa ei ollut paljasta lattiatilaa eikä sänkyäkään pystynyt siirtämään, kuvailee Maria lähtötilannetta.

Asukkaalla oli alkava muistisairaus, joten raivaustöissä oli mukanaan hänen aikuinen lapsi. Hän haluaa pysytellä nimettömänä, mutta kertoo ET-lehden lukijoille tärkeän sanoman:

– Älkää jättäkö raivausta perinnöksi lapsillenne.

Maria, hänen kollegansa ja omainen viettivät viikon raivaten asuntoa. Sieltä lähti kierrätykseen kuorma-autollinen tavaraa. Jopa elektroniikkaa sai kuljettaa pois, sillä niitä asukas ei osannut tai halunnut enää käyttää.

– Henkilö oli hyvin fiksu ja tiedonjanoinen, joten hänellä oli myös paljon papereita. Terassillakin oli paljon lehtiä ja kirjoja, Maria kertoo.

"Tarvitsen sitä vielä joskus"

Työkseen asioita ja esineitä järjestelevä Maria sanoo, että melkein jokaisessa kodissa hän on törmännyt samaan ongelmaan – iästä tai sosioekonomisesta luokasta huolimatta.

– Tuntuu kuin tavaroihin kiintyminen olisi tullut kaikille suomalaisille geenien tai äidinmaidon mukana. Pula-aika kummittelee eikä pois, roskiin tai kierrätykseen, uskalleta heittää juuri mitään vanhaa.

Vaatteet antavat perspektiivin tähän hommaan ehkä parhaiten. Ne ovat hyvä mittari turhan tavaran määrittämisessä: Jos kaapissa on vaikka 1990-luvun jakku, voi itseltään kysyä: Pukisinko sen huomenna päälle? Jos vastaus on ei, miksi jakku sitten siellä vielä roikkuu?

– Asiakkaiden yleisin lause on: ”Ei tätä voi heittää vielä pois, tarvitsen sitä vielä joskus”.

Lue myös: "Näistä maksetaan yllättävän paljon" – onko lasikaapissasi lottopotti?

"Vähemmän riitoja perinnönjaossa"

Sisätiloissa oleva ylimääräinen tavara, varsinkin paperit, ovat jo suuri paloriskikin. Varsinkin jos vaikka polttelee paljon kynttilöitä.

Myös liikkuminen vaarantuu, kun kaikki tila on täytetty. Pölyäkin kertyy ja pienet tuholaisetkin, kuten turkiskoit ja jauhokuoriaiset, ovat yleisiä ilmiöitä tavarakasojen alla, selvittää Maria ongelmia, jotka syntyvät sotkusta ja liiallisesta roinasta.

Moni ei kuitenkaan tiedosta näitä pulmia kodin kaaoksessa. Eikä etenkään malta ottaa vastaan apua omaan kotiinsa.

Tarkista tilanteesi: Säästätkö itsellesi ja läheisellesi ongelmia?

Marian mukaan ammattijärjestäjää tarvitaan ennen kaikkea, kun valtavat tavaramäärät ja kodin kaaokset uhkaavat fyysistä liikkumista ja kodin viihtyvyyttä. Joskus ne jopa aiheuttavat stressiä ja horjuttavat mielenterveyttä.

Silloin ammattiraivari tulee apuun.  

– Asiakkaamme eivät ehdi, jaksa tai pysty muutoin raivaamaan itse kotiaan. Olemme sellaisia apukäsiä ja -jalkoja. Samalla olemme asiakkaan apupää. Asiakas kertoo aina toki itse, mitä heitetään pois, mutta autamme tekemään päätöksiä ja yhdessä luomme tavaroille paikkoja.

"Kodin raivaaminen on parempi tehdä vielä silloin,
kun omat voimat ja muisti ovat tallessa."

Itseään Maria tituleeraa yhdeksi Suomen ensimmäisistä ammattijärjestäjistä. Hän aloitti työnsä viisi vuotta sitten ja silloin Suomessa oli vain yksi samanniminen toimija. Maria on ollut myös perustamassa muun muassa Suomen Ammattijärjestäjien yhdistystä.

Viidessä vuodessa hän on huomannut, että tarpeeton tavara ei pelkästään aiheuta ongelmia sen omistajalle itselleen. Hamstraaja voi vaikeuttaa myös läheistensä ongelmia.

– Kodin raivaaminen on parempi tehdä vielä silloin, kun omat voimat ja muisti ovat tallessa. Myös perillisten kanssa pitäisi käydä läpi tärkeät paperit, kun on vielä elossa, niin tulee vähemmän riitoja sitten perinnönjaossa, Maria vinkkaa.

Lähtötilanne:

Kodissa ei voinut siirtää edes sänkyä, sillä vapaata lattiatilaa ei ollut näkyvillä.

Terassillakin oli paljon tavaraa.

Raivauksen jälkeen:

Viikon raivauksen jälkeen kodissa ei ollut enää tavarakasoja lattialla.

Keskustele aiheesta! 

Oletko sinä joutunut raivaamaan läheisesi kotia? Miten se onnistui ja mitkä olivat suurimmat aiheet? Kommentoi alla olevassa kentässä.

Kysely

Oletko joutunut raivaamaan kuolinpesän?

Kyllä
Kyllä
70.1%
En
En
30.0%
Ääniä yhteensä: 500

"Älä jätä tätä perinnöksi” – katso pysäyttävät ennen ja jälkeen -kuvat

Minusta olisi ihanaa periä kasoittain hyviä kirjoja. Ja niitä kirjoja ei todellakaan saa sieltä kirjastosta, joilla nykyään ei ole tilaa säilyttää kirjoja, kun uutuutta pukkaa tuhansia kirjoja vuodessa, eivätkä ne todellakaan korvaa niitä vanhoja parempia kirjoja, vaikka kuinka saisi halvalla. Kirjastoista on usein vaikea saada edes tilaamalla muutamaa vuotta vanhempia opuksia. Mutta ellei lue, niin kai ne kirjat ovat joutavaa roskaa.
Lue kommentti

Helsinkiläinen Sinikka Klemettilä kyllästyi vanhan auton jatkuvaan korjaamiseen. Uusi auto hankittiin määräaikaisella vuokrasopimuksella. 

”Viime kesän reissu Helsingistä Jäämerelle oli vanhalle Sitikallemme liikaa. Varanginvuonon rantatiellä Norjassa sattuneesta rengasrikosta tuli vikakonserton alkusoitto. Vuoden lopussa laskin, että korjauksiin ja huoltoihin oli mennyt noin ­4000 euroa.

Olimme miehen kanssa yhtä mieltä siitä, että Citröen C3 vuosimallia 2004 oli meidän autonamme tullut tiensä päähän, vaikka ajokilometrejä oli vain ­­ ­130 000. Me olimme ajaneet reippaasti, mutta auto oli aiemmin ollut nuukasti köröttelevän eläkeläispariskunnan mökkikärrynä ja kauppakassina.

Harkitsimme 6–8 vuotta vanhan Rellun tai Sitikan ostoa.

Selasimme vaihtoautojen luetteloja verkossa ja harkitsimme 6–8 vuotta vanhan Rellun tai Sitikan ostoa. Sellaisen olisi saanut 6 000–7 000 eurolla. Mutta kun emme ymmärrä autoista tuon taivaallista, käytetyn ostamiseen liittyvä arpapeli alkoi arveluttaa. Emmekä tällä kertaa viitsineet vaivata viisaampia tuttujammekaan kaveriksi autokaupoille.

Sähköä peliin

Vuoden alussa havahduimme autoliikkeiden kampanjoihin, joissa luvattiin uusia autoja käyttöön ilman käsirahaa, jopa alle 200 euron kuukausihintaan ja niin, että auton voi palauttaa liikkeeseen sopimuskauden jälkeen. Tajusimme, miten valtavaa murrosta koko liikenteen maailma nyt elää. Käytetyn auton ostaminen alkoi tuntua menneen maailman vaihtoehdolta.

Mutta mikä merkki, malli, polttoaine? Mistä autoliikkeistä saisi taloudellisesti sopivimman rahoitusjärjestelyn?

 


 

Merkin valinta kävi yllättävän nopeasti. Kävi ilmi, että Toyotat ovat vuosikausia olleet testeissä vähiten korjauksia vaativia autoja. Tarkemmassa määrittelyssä auttoi miehen ystävä, joka neuvoi ottamaan Toyota Yaris 1,5 Hybridin automaattivaihteilla. Sanoimme kiltisti joo – mieheni, joka ei ole koskaan ajanut automaatilla, ja minä, joka olen aina ajatellut, että vaihteet ovat ainoa mielenkiintoinen asia autossa.

Bensankulutuksen seuraaminen on suurta hupia.

Autoliikkeessä hiottiin sopimus. Vanhasta autosta ropsahti romutuspalkkio, ja maksamalla 3 000 euron käsirahan saimme kuukausieräksi 204 euroa. Hintaan kuuluu kaksi vuosihuoltoa, ja mahdolliset viat menevät kolmen vuoden takuun piikkiin. Kolmen vuoden kuluttua voimme palauttaa auton liikkeeseen tai lunastaa sen itsellemme maksamalla sopimukseen nyt kirjatun summan kerralla pois tai tekemällä siitä uuden osamaksusopimuksen. Jos jälleenmyyjä voi hyvittää autostamme sovittua loppuhintaa isomman summan, voimme käyttää erotuksen käsirahana uuden Toyotan hankintaan.

Autoliike velvoitti superkaskon ottamista. Siihen piti lisätä lasiturva, koska auton monia hienouksia ohjaileva tietokone on sijoitettu tuulilasiin. Vakuutusmaksut ovat nyt suuremmat kuin vanhassa autossa, mutta ajoneuvovero pieneni 221 eurosta 91 euroon. Maksamme pakollisia maksuja nyt yhteensä 748 euroa vuodessa entisen 706 euron sijaan.

Kätevästi kaupungilla

Pomppasimme takamatkalta uudenlaiseen automaailmaan. Auto käynnistyy nappia painamalla ja moottori on sähköllä käydessään lähes äänetön.

 


Bensankulutuksen seuraaminen on suurta hupia ja motivoi rauhalliseen ajoon. Bensaa menee selvästi enemmän kuin valmistaja lupaa, mutta silti vähemmän kuin ennen, erityisesti kaupunkiajossa. Maanteillä kulutus on keskimäärin viisi litraa satasella.

50 prosentin alennus pysäköintimaksuihin oli iloinen yllätys.

Pieni auto on kaupunkiliikenteessä kätevä. Helsingin kaupungin hybridiautoille tarjoama 50 prosentin alennus pysäköintimaksuihin oli iloinen yllätys.

Uutta tekniikkaa on kyllä niin mahdottomasti, että ohjekirjaa saa räplätä huolellisesti oppiakseen kaikkien vipstaakien säädöt. Reissu kerrallaan."

Juttu on julkaistu ET-lehden numerossa 8/2018.

Lue myös:

Rahaa Romusta

Kuusen alla nuokkuvalla autovanhuksella voi olla yllättävästi arvoa, jos sen vaihtaa tänä vuonna uuteen vähäpäästöiseen autoon. Valtion tukema romutuspalkkiokampanja on tarkoitettu uudistamaan vanhaa autokantaamme vähäpäästöisemmäksi.

Edellisen kerran kampanja järjestettiin vuonna 2015. Sen kokemusten perusteella romutuspalkkio mahdollisti uuden auton hankinnan sellaisillekin henkilöille, joille se ei muuten olisi ollut mahdollista.

Romutuspalkkion suuruus on 1500 tai 2500 euroa. Sen saa, kun vie omistamansa tieliikennekäytössä olevan henkilöauton romutettavaksi.

Palkkion suurus riippuu ostettavasta autosta. 1500 euron palkkion saa, jos uuden auton hiilidioksidipäästöt ovat enintään 110 g/km. Suurempi palkkio on tarkoitettu tukemaan ladattavien hybridien tai täyssähköautojen ostamista. Palkkion saa myös E85-etanoli- ja kaasukäyttöisille autoille.

Kampanja on voimassa elokuun loppuun asti. Palkkion saa, jos vanhan auton romutustodistus ja uuden auton tilaussopimus on päivätty tammikuun alun ja elokuun viimeisen päivän välillä.

romutuskampanja.fi

Liikuntarajoitteisen Raini Mäntysalon uusi koti on suunniteltu alusta lähtien esteettömäksi. Remonttiin liittyvien tukien hakeminen oli työlästä, mutta lopputulos palkitsee.

Tulikohan tuo uuni nyt vähän liian alas, Raini Mäntysalo, 76, pohti heti, kun uuden kodin uuni oli asennettu.

Asentaja ihmetteli, oliko kymmenellä sentillä väliä. Kyllä oli, sillä nyt tehtiin juuri Rainille sopivaa kotia. Hän sairastaa nivelreumaa ja osteoporoosia ja liikkuu kotona kepin ja rollaattorin kanssa. Tavallisessa keittiössä moni asia on hänelle liian korkealla tai matalalla.

”Jos teen kakkutaikinaa, kädet väsyvät.”

– Jos vaikka kakkutaikinaa teen, kädet väsyvät, kun ne eivät enää nouse. Varsinkaan, kun olen mennyt osteoporoosin takia monta senttiä kasaan, Raini sanoo.

Vastavalmistuneen kodin keittiöntasot ja yläkaapit ovat tavanomaista matalammalla. Kaikki alakaapit ovat ulosvedettäviä, kevyesti liukuvia laatikoita, ja sekä uuni että astianpesukone ovat käyttökorkeudella. Hanassa on pitkän vivun lisäksi kätevä painallusnappi, ja pistorasiat ovat keittiön pöytätasoissa.


Savon pistorasiat on upotettu työtasoon, jolloin pistokkeet on helpompi työntää paikoilleen.

Koko koti märkätiloja ja vaatekaapin liukuovia myöten on suunniteltu niin, että Raini pärjää siellä yksin. Kun hän edellisessä kodissa jatkuvasti löi varpaansa kylpyhuoneen metallikynnykseen, täällä rollaattori rullaa joustokynnyksen yli. Vessan ja kylpyhuoneen seiniä kiertävät tukikahvat, ja jopa bideesuihkun painike on peukalon puolella. Wc-istuin on tavallista korkeampi, 46 senttiä.

Pulmana kynnykset

Rainin remontin hoitivat lapset. Rainin tyttärellä Pirjo Mäntysalolla on keittiöliike, ja hänen kokemuksestaan oli paljon hyötyä. Ilman lasten apua Raini tuskin olisi saanut haettua tukeakaan, johon hänellä on vammaispalvelulain nojalla oikeus. Kunnan on korvattava vaikea­vammaiselle asunnon muutostöistä aiheutuvat kohtuulliset kustannukset.

Raini asui aiemmin poikansa kanssa, mutta viime vuonna päätettiin etsiä hänelle oma koti. Aluksi mietittiin maan tasossa olevaa rivitaloa, mutta kävi ilmi, että Raini ei päässyt niihin edes sisään.

”Lähes kaikissa pientaloissa on yksi tai kaksi porrasta.”

Ongelma on huomattu myös Vanhustyön keskusliitossa, joka avustaa ikäihmisiä asumiseen liittyvissä muutostöissä ja korjausavustuksissa.

– Lähes kaikissa pientaloissa on yksi tai kaksi porrasta, sanoo korjausneuvonnan päällikkö Jukka Laakso.

Asunto löytyi lopulta Espoon Soukasta kerrostalosta. Siinä oli jo valmiiksi liuskat ja invahissi, jolla pääsee ulko-ovelta puoli kerrosta varsinaiselle hissitasanteelle.

Tukea muutostöihin

Asunnon sisätilojen suunnittelu käynnistyi kunnan vammaispalvelun toimintaterapeutin käynnillä syksyllä 2017. Hän arvioi, mitä muutostöitä ja välineitä asuntoon tarvittiin. Lisäksi Mäntysalon luona kävi sosiaalityöntekijä ja ikääntyneiden ihmisten palveluohjaaja.

– Kaikki olivat todella mukavia. Se vähän ihmetytti, että toimintaterapeuttikin puhui koko ajan nykytilanteesta, vaikka vammaispalvelulaki neuvoo miettimään myös tulevaa, Pirjo Mäntysalo sanoo.

Yli 65-vuotiaat voivat hakea korjausavustusta Aralta.

Toimintaterapeutti ei Pirjon mukaan esimerkiksi suositellut 58 senttiä leveiden oviaukkojen leventämistä, koska Raini pääsee kulkemaan niistä minirollaattorilla. Entäs jos hän joutuu pyörätuoliin?

Esteettömyysremontteihin annettavien tukien ja korjausavustusten tavoitteena on saada ihmiset asumaan kotonaan pidempään. Yli 65-vuotiaat voivat hakea korjausavustusta Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus Aralta. Sotainvalideille on oma järjestelmänsä.


Sivulle avautuva Electroluxin uuni on asennettu oikeaan käyttökorkeuteen. Kalusteet ja laitteet toimitti keittiö liike Blau.

Aran korjausavustusta voi saada myös ennakoiviin muutostöihin.

– Jos asuu rintamamiestalossa, jonka pesutilat tai portaat ovat hankalia, kannattaa miettiä, millä korjauksilla ne saisi esteettömiksi, sanoo korjausavustusyksikön päällikkö Hanna Koskela Arasta.

Aran korvausavustuksia jää vuosittain käyttämättä, koska ihmiset, varsinkaan yksin asuvat vanhukset, eivät tiedä niistä.

– Vanhustyön keskusliiton korjausneuvojat auttavat vähintään eteenpäin. Meiltä saa neuvoja myös siinä tapauksessa, että on itsellä varaa maksaa remontit. Turhaa soittoa ei ole, Jukka Laakso sanoo.

Suurimpia kaupunkeja koskevan tilaston mukaan vuonna 2016 vammaispalvelulain nojalla myönnettyjä avustuksia maksettiin keskimäärin 1310 euroa per asiakas. Aran myöntämät korjausavustukset ovat keskimäärin 5 000 euroa.

– Jos vaihtoehtona on esimerkiksi palveluasunto, remontit eivät ole yhteiskunnalle hyötyyn nähden kovin kalliita. Plussana on henkinen puoli, kun ihminen voi asua kotonaan, Hanna Koskela sanoo.

Hyvät neuvot tarpeen

Mäntysalot tekivät alkuperäiskuntoiseen 1970-luvun kolmioon kokonaisremontin, joka maksoi noin 750 euroa neliöltä. Toimintaterapeutin suosituksiin perustuvien muutostöiden hinta oli Pirjo Mäntysalon laskujen mukaan reilut 18 000 euroa, josta kunta korvasi noin 11 000 euroa.

Erotus johtuu muun muassa siitä, että kaupungin kilpailuttaman urakoitsijan tarjous ja tarvikkeet olisivat olleet edullisemmat kuin Mäntysalojen valinnat. Lain mukaan liikuntarajoitteinen saa päättää, teettääkö muutostyöt itse vai jättääkö kaupungin tehtäväksi, samoin kuin sen, mitä muutostöitä tekee. Kaupunki korvaa kuitenkin vain välttämättömiksi ja kohtuullisiksi katsomansa kustannukset.

”Pitää kokeilla, mikä korkeus itselle toimii.”

Mäntysalot saivat kuulla kaupungin hyväksymästä urakoitsijasta vasta töiden jo alettua, eikä tämä olisi ollut heti saatavillakaan. Muutostöillä oli kiire, koska Mäntysalot halusivat tehdä koko asunnon toimivaksi ja esteettömäksi samalla, kun muukin remontti tehtiin.

 


Life-altaassa on tukikahva valmiina.

Materiaalien ja valintojen turvallisuudesta Mäntysalot eivät halunneet tinkiä. Esimerkiksi lattiassa on edullisemman laminaatin sijaan parketti, koska se on laminaattia lämpimämpi ja pitää jalan alla.

Prosessi opetti paljon. Valmista tietoa perusteellisista esteettömyysremonteista oli vaikea löytää, mutta vierailu Toimiva koti -yrityksen apuvälinemyymälässä oli hyödyllinen, samoin esteettömiä kylpyhuonetuotteita valmistavasta Korpinen Oy:stä saadut neuvot. Työmaalla kannatti käydä usein asennusvaiheessa.

– Ihmiset ovat eri pituisia, joten pitää kokeilla, mikä korkeus itselle toimii, Raini Mäntysalo vinkkaa.

Mitä maksoi?

Keittiökalusteet ja koneet 6 400 e

Kylpyhuoneen kalusteet, tukikahvat ja hana 2 300 e

Wc:n kalusteet, tukikahvat ja hana 1 440 e

Joustokynnykset 150 e

Komeroiden saranat ja vetimet 300 e

Asennustyö 7 500 e

Yhteensä 18 090 e

Lue myös:

Ara eli asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus antaa avustusta yli 65-vuotiaille sellaisiin vakituisen asunnon korjaustöihin, jotka edistävät kotona asumista. Tällaisia voivat olla myös rakennustekniset korjaukset, kuten vuotava katto. Avustusta voivat saada myös taloyhtiöt esimerkiksi hissin rakentamiseen.

Aran korjausavustusta on haettava ennen muutostöiden aloittamista. Hyväksytyistä kustannuksista korvataan pääsääntöisesti 50 prosenttia.

Avustusta voi saada hakija, jonka bruttotulot ovat enintään 1760 euroa kuukaudessa ja varallisuus oman asunnon lisäksi alle 10 000 euroa. Veteraanien tuloraja on korkeampi.

Vammaispalvelulaki velvoittaa kunnan korvaamaan välttämättömien asunnon muutostöiden ja välineiden kohtuulliset kustannukset henkilölle, jolle liikkuminen tai omatoiminen suoriutuminen vakituisessa asunnossa tuottaa vamman tai sairauden takia erityisiä vaikeuksia. Tuen saamiseen ei ole varallisuus- tai ikärajaa.

Korvausta haetaan oman kunnan sosiaalitoimesta viimeistään kuusi kuukautta kustannusten syntymisestä. Etukäteen tehty arviointikäynti auttaa tarvittavien muutostöiden ja kustannusten hahmottamisessa. Urakan voi antaa myös kunnan hoidettavaksi.

Vanhustyön keskusliiton alueelliset korjausneuvojat auttavat korjausten suunnittelussa ja molempien avustusten hakemisessa. vtkl.fi

Aran korjausavustusten puhelinpalvelu 029 525 0818. ara.fi