Siskokset Kata Ögård, 70 ja Hannele Ögård-Forsman, 66, tyhjentävät hoivakotiin muuttavan äitinsä asuntoa. Mihin kaikki tavara mahtuu ja sen voi viedä? Lue ammattilaisten parhaat vinkit.

Inkeri Ögårdilla, 96, on 38-neliöinen kerrotalokoti, jossa on keittönurkkaus, olo-, makuu ja kylpyhuoneet sekä kellarivarasto. Tytär Hannele tuli kotoaan Ahvenanmaalta kahdeksi viikoksi raivaamaan. Siihen mennessä asunnon pitää olla tyhjä seuraavalle vuokralaiselle.

Huutokauppakeisari neuvoo: Nämä tavarat viedään nyt käsistä

Tyttöjen laatikko mummulla

Monta pikkutavaraa päätyy lapsenlapsen iloksi.

– Minulla on kotona kirjahyllyssä tyttöjen laatikko eli tjejlådan. Mökilläkin on yksi. Sieltä lapsenlapset saavat ottaa yhden tavaran joka kerta, kun tulevat mummolaan. Laitan sinne kaikenlaista pientä: lelu, tikkari tai purukumia.

– Löysin äidin huushollissta sinne kivaa tavaraa: esimerkiksi pieni kukkaro, avaimenperä, jääkaappimagneeteja, sydänrasia, hajuvesipulloja, kaunis kivi, näkinkenkä, lasikuulia, lintutarroja ja äidin tekemiä pieniä keramiikkaesineitä. En laita kaikkia sinne kerralla. Vaikka Savanna on jo 12, ryntää hän edelleen aina heti ensimmäiseksi tyttöjen laatikolle!

Kodin tavarakaaos kuriin – katso pysäyttävät ennen ja jälkeen -kuvat

Pikkutavaraa peliluolaan

Hannelen tytär ja hänen miehensä kunnostavat vanhan omakotitalonsa kylmästä vintistä lämpöisen tilan. Sinne tehdään olohuone ja tupakkahuonekin piti rakentaa. Mutta kun isäntä lopettikin tupakoinnin, tilasta tehdään pelihuone.

– Äidiltä löytyi pelihuoneeseen sopivaa tavaraa: vanhoja pelikortteja, siansaparopelejä, noppia, palapelejä, Afrikan tähti sekä rubiikin kuutio.

Pelihuoneessa on baaritiski, johon Hannele toi äidiltään hopeiset viinamitat, teelaseja ja pari 50-luvulla ostettua oluttuoppia.

– Isän tuhkakuppi ja puinen sikaarilaatikko menevät myös sinne. On mukavaa, kun pikkutavaroillekin löytyy oikea koti.

Kuka huolii ja mihin hintaan?

Jos haluat vain pikaisesti eroon kaikesta vanhasta tavarasta, valmistaudu maksamaan.

Muussa tapauksessa voit jäädä jopa saamapuolelle. Tässä kolme vaihtoehtoa ja vinkkiä ammattilaisilta.

1. Tilaa tyhjennyspalvelu

Ota itsellesi tärkeät tavarat pois ja tilaa tyhjennyspalvelu. Tavallisen kodin irtaimiston tyhjennyksen keskihinta on noin kymmenen euroa neliöltä.

– Tavanomaisen 50-neliön kaksion tyhjentäminen maksaa 400–600 euroa. Kahden hengen työnä aikaa menee yksi päivä. Hinta nousee, jos tavaraa on kerääntynyt vuosikymmenien ajan, sillä silloin aikaa menee enemmän, sanoo Marko Ilola Uudenmaan tyhjennysavusta.

Ilmainen arviointi järjestyy tarvittaessa nopeasti. Ilola toivoo pääsevänsä katsomaan ennen kuin ryhdytään siivoamaan.

– Näen heti, mikä on kierrätyskelpoista ja mikä roskaa. Työskentelin aikaisemmin kierrätyskeskuksessa. Irtaimen pitää olla ehjää, puhdasta ja myyntikelpoista. Myyntikelpoista on yleensä kotimainen astia- ja lasitavara, keramiikka, valaisimet sekä Artekin kalusteet.

– Asiakkaille on tärkeää, että tavara päätyy kierrätykseen. Ja alentaahan se jätemaksujakin. 

Lue vinkit: Näistä astioista maksetaan yllättävän paljon

2. Myy parhaat, kierrätä loput

Jotta jälkeenpäin ei tarvitse katua, kannattaa harkita pois pistettävien tavaroiden arvioittamista.

– Ei tarvitse olla antiikkia ja aarteita. Käyn sadoissa kuolinpesissä vuodessa ja harvoin käynti jää miinukselle, sanoo meklari Mika Sirén huutokauppa Helanderista.  

Omaiset saattavat vahingossa heittää pois jotain arvokasta.

– Esimerkiksi taulut, matot, korut, kunniamerkit, mustekynät, kolikot, valaisimet ja jopa vanhat Aku Ankka -lehdet voivat olla jonkin arvoisia. Joka kodissa on kerätty jotain.

Helander ottaa tavaraa huutokauppamyyntiin ja laskuttaa siitä 25 prosentin provision, joka sisältää arvonlisäveron. Minimipalkkio on 30 euroa. Jos asiakkaan taulu myydään tuhannella eurolla, hän saa siitä 750 euroa.

– Jos pesä on riitaisa, osakkaat laittavat tavarat meille myyntiin ja jakavat rahat. Lisäksi jokainen saa halutessaan huutaa himoitsemansa tavaran.

Helander voi hoitaa myös asunnon tyhjennyksen. Hinta roskalle on 50 senttiä kilolta eli 500 kiloa tavaraa jäteasemalle vietynä maksaa 250 euroa.

Lue myös: Kaikki perinnöstä ja perinnönjaosta – kattava teema

3. Tee projektisuunnitelma

Jos on aikaa ja säilytystilaa, voi tyhjentämisestä tehdä kiinnostavan projektin.

Valokuvaa tavarat ja yritä myydä niitä nettihuutokaupassa (huuto.net ja tori.fi).
Mieti tavaroille arvostava tai tarvitseva omistaja. Anna ystävien tulla valitsemaan itselleen tai läheisilleen jotain.

Jos päädyt lahjoittamaan, vaihtoehtoja on paljon. Pelastusarmeijalla ja Fidalla on uskonnollinen tausta. UFF ja Kierrätyskeskus ovat neutraaleja. Vapaaehtoisjärjestö Hope tarjoaa apua vähävaraisille lapsiperheille ja ottaa vastaan lasten- ja aikuisten vaatteita sekä kodin tavaroita 14 paikkakunnalla Suomessa.  

Kirpputoreja on myös eläinsuojeluyhdistyksillä. Niille kelpaavat kuluneetkin liinavaatteet, pyyhkeet ja matot eläinten alusiksi.

Facebookin kaupunginosien kierrätysryhmiin voi jäädä suorastaan koukkuun ja samalla tutustua uusiin ihmisiin. Siellä tavara vaihtaa helposti omistajaa, varsinkin jos sen antaa ilmaiseksi.

 

Riitta Suomi, 68, testamenttasi puolet omaisuudestaan Unicefin kautta maailman lapsille. Hän oppi jo kotona, että heikompaa pitää auttaa.

– Testamenttiajatus syntyi yllättäen. Olin Unicefin tilaisuudessa, jossa käsiteltiin testamenttilahjoittamista. Siellä sanoin ääneen, että nyt teen testamentin, Riitta Suomi kertoo.

Riitalla ja hänen miehellään on uusperhe.

– Periminen voi olla monimutkaista ilman testamenttia, kun molemmilla on aikuisia lapsia aiemmista liitoista. Lapsenlapsiakin on yhteensä seitsemän.

– Mieheni päätyi myös tekemään testamenttilahjoituksen. Mietimme kahdestaan kotona sitä, miten omaisuutemme jaetaan. Keksimme kaikenlaisia hullujakin ratkaisuja, joille nauroimme moneen kertaan. Marssimme suunnitelmamme kanssa Unicefin asiantuntijan luokse, joka kirjoitti varsinaisen testamentin toiveittemme mukaan. Muokkasimme siitä vielä paria kohtaa ennen kuin laitoimme nimet alle.

Testamenteista ei paljon puhuta. Riitta arvelee sen johtuvan siitä, että siihen liittyy aina kuolema. Se saa ihmiset arastelemaan.

"Me olemme kertoneet lapsillemme avoimesti testamentista."

– He hyväksyvät päätöksemme täysin. Meillä on yhteinen käsitys siitä, että henkinen perintö on kuitenkin tärkeintä, mitä kotoa voi saada. Perinnönjaossa Unicef saa suurin piirtein saman verran kuin lapsenikin.

– Olen miettinyt myös historiaa. Suomen lapset saivat sodan jälkeen Unicefilta paljon apua. Pidän omaa toimintaani myös velanmaksuna.

Riitta syntyi keväällä 1948 kuopiolaisen perheen kolmanneksi lapseksi.

– Kaikesta oli puutetta. Äiti ompeli vaatteet lapsille setien ja tätien vanhoista takeista, hameista ja housuista. Kengät olivat aina sisarusten perintöä. Vielä kouluaikanakin minulla oli monojen pohjissa suksisiteitä varten reikiä, joista lumi ja kosteus pääsivät palelluttamaan varpaat.

Koti oli omakotitalossa, jossa asui kolme muutakin perhettä.

– Meillä oli käytössä kammari ja keittiö. Pihan perällä oli ulkohuussi, ja vesi haettiin keskellä katua olevalta kaivolta.

– Kansakoulun jälkeen pyrin oppikouluun ja onneksi pääsin. Kirjoitin ylioppilaaksi vuonna 1967. Neljä vuotta myöhemmin valmistuin rakennusinsinööriksi ja astuin työelämään.

"Nälkää näkevien lasten kuvat pysäyttivät minut 80-luvun alussa."

– Olin oppinut vanhemmiltani, että heikompaa pitää auttaa. Niinpä aloin hakea sopivaa tapaa olla avuksi. Monet sanoivat, ettei siitä ole mitään hyötyä, ei yhden ihmisen työ auta yhtään. Minä kuitenkin jatkoin etsimistä. Lopulta päädyin mukaan Unicefin toimintaan. Valitsin järjestön sen takia, että se auttaa nimenomaan lapsia.

– Elämässäni oli tuohon samaan kaikenlaista ikävää. Kun ryhdyin tekemään vapaaehtoistyötä, aloin voida itsekin paremmin. Niin vähällä voi tehdä hyvää toisille ja maailmasta ainakin vähän paremman.

Riitta on käynyt Nepalissa todistamassa itse, että apu oikeasti menee perille.

– Vierailin vuoristokylässä, jossa oli käynnissä naisten luototusohjelma. Koko kylän toimeentulo oli lähtenyt nousuun naisten yritteliäisyyden ansiosta. Unicefin tuella rakennetut kaivot ja käymälät puolestaan paransivat koko kyläyhteisön elinoloja. Matkalla näin, miten paljon Unicefin toimintaa ja työntekijöitä arvostetaan.

Teksti on lyhennelmä ET 13/2016:ssa julkaistusta artikkelista.

Hyväntekijän testamentti on harvinaisuus

Suomessa tehdään vuosittain noin 15 000 testamenttia, joista vain satakunta määrää perinnön tai osan siitä jonkin järjestön hyväksi. Määrä kasvaa hiljalleen.

Hyväntekeväisyyteen voi osoittaa pienenkin osan perinnöstä. Osatestamentissa voi määrätä hyvin tarkasti, millaisen summan tai osan omaisuudestaan haluaa hyväntekeväisyyteen osoittaa. Samalla voi kertoa, mille järjestölle tai taholle haluaa tehdä lahjoituksen.

Liian yksityiskohtaiset määräykset testamentissa saattavat johtaa siihen, ettei järjestö voi ottaa lahjoitusta vastaan. Lahjoitustestamentti kannattaakin tehdä suunnitelmallisesti ja yhteistyössä sen järjestön kanssa, jota haluaa auttaa.

Kuluttajaliiton tuoreen selvityksen mukaan asianajajan laatiman testamentin saa yleensä 200–500 eurolla. Hintaan vaikuttavat esimerkiksi omaisuuden määrä ja laatu sekä se, onko testamentin laatija lapseton leski vai uusperheessä asuva pariskunta.

Osa yleishyödyllisistä järjestöistä tarjoaa ilmaista lakimiespalvelua testamentin laatimiseen, jos järjestö on yksi edunsaajista. Osalla järjestöistä on kohtuuhintainen yhteistyökumppani, joka auttaa testamenttilahjoittajia asiakirjojen tekemisessä.

20 yleishyödyllistä järjestöä on perustanut yhteisen Hyvä testamentti -verkkosivun, jossa kerrotaan testamenttilahjoittamiseen liittyvästä lainsäädännöstä, annetaan vinkkejä testamentin laadintaan ja vastataan yleisimpiin kysymyksiin.

Matkustajavakuutuksella voit leikata matkalla puhjenneen sairauden tuomia kuluja, mutta vanhojen sairauksien kohdalla korvaus on tiukasti rajattu. 

1. Sairastuminen matkalla ei aina ole matkasairaus

Matkustajavakuutus on se matkavakuutuksen osa, joka on tarkoitettu turvaksi matkustajalle itselleen, ei tavaroille.

Matkustajavakuutus korvaa ensisijaisesti niitä kuluja, jotka syntyvät matkalla sattuneesta tapaturmasta tai matkan aikana puhjenneesta uudesta sairaudesta. Vakuutusyhtiöt käyttävät sanaa  matkasairaus.

Jos sairastuminen matkalla johtuu jo ennen matkaa alkaneesta tai pitkäaikaissairaudesta, korvaukset ovat huomattavasti vaatimattomammat tai niitä ei saa lainkaan.

2. Matkasairauden hoitokuluissa on harvoin enimmäisraja

Vakuutukset korvaavat matkasairauden ja -tapaturman kuluja yleensä ilman enimmäisrajaa, mutta poikkeuksiakin on, sillä jokainen vakuutusyhtiö määrittelee vakuutustensa sisällön itse.

Korvattavia kuluja ovat esimerkiksi lääkärin tutkimukset ja toimenpiteet, lääkkeet, sairaalan hoitopäivämaksut ja sairaankuljetuksen maksut.

Listat korvattavista kuluista löytyvät vakuutusehdoista, samoin luettelot kuluista, joita ei korvata. Muun muassa haaverit monien urheilulajien parissa jäävät vaille korvauksia, ellei niitä varten ota lisävakuutusta.. 

3. Matkasairaudessakin korvattava hoitoaika on rajattu

Vakuutusyhtiöt rajaavat korvaamaansa matkasairauden tai -tapaturman hoitoaikaa. Korvausta maksetaan esimerkiksi korkeintaan 90-120 päivän ajan hoidon aloittamisesta. Tapaturmissa aikaraja on tyypillisesti kolme vuotta. Jos hoitoja tämän jälkeen tarvitsee, ne saa pulittaa omasta kukkarosta.

4. Krooninen sairaus on joskus kokonaan rajattu vakuutuksesta

Joistakin matkustajavakuutuksista on rajattu kokonaan pois jo ennen matkaa todetut sairaudet. Esimerkiksi kaikki ulkomaiset vakuutusyhtiöt eivät välttämättä maksa minkäänlaista korvausta edes silloin, kun pitkään oireettomana ollut sairaus yllättäen vaatii matkalla hoitoa.

5. Vanhasta sairaudesta korvataan vain ensiapuhoitoa

Suomalaiset vakuutukset korvaavat yleensä akuutteja hoitokuluja, jos pitkäaikainen tai jo ennen matkaa alkanut sairaus odottamattomasti äityy hoitoa vaativaksi. Tätä kutsutaan ensiapuluonteiseksi hoidoksi.

Sitä korvataan tavallisesti enintään 7-10 vuorokauden ajalta. Jos akuuttia hoitoa on jatkettava pidempään, kulut  joutuu maksamaan itse.

Ensiapuhoitoa ei ole esimerkiksi potilaan kuljetus kotimaahan

Ensiapuhoidosta saa korvauksen vain, jos sairauden tilanne ennen matkaa on ollut hyvä.

Korvauksia ei yleensä saa, jos sairauden tutkimukset tai hoito ovat matkalle lähtiessä kesken ja sairaus vaatiikin hoitoa matkan aikana.

6. Terveysselvitys ei takaa korvausta

Jos matka kestää jopa kuukausia tai vakuutuksen ostaja on iäkäs vakuutusyhtiöt saattavat pyytää selvitystä terveydentilasta. Ikärajat vaihtelevat yhtiöittäin. Tarkkakaan selvitys ei sinänsä takaa korvauksia.

7. Oman lääkärin matkustuslupa ei vaikuta vakuutuskorvauksiin

Vakuutus on sopimus vakuutusyhtiön ja asiakkaan välillä. Matkustajavakuutus on kaupallinen palvelu, jonka ehdot vakuutusyhtiö määrittelee. Vaikka oma hoitava lääkäri olisi sitä mieltä, että terveydentilan puolesta voi lähteä matkalle, vakuutusyhtiö tekee korvauksen maksamisesta omat päätöksensä, jos sairaus sittenkin yllättää.

8. Mikään vakuutus ei suojaa kaikelta – kukkaron sietokyky pitää laskea

Sellaista vakuutusta Suomessa ei ole tarjolla, joka suojaisi olemassa olevan sairauden ensiapuhoitoa laajemmilta kuluilta. Jokaisen on matkaa harkitessaan itse arvioitava, millaisia riskejä omaan olemassa olevaan sairauteen liittyy ja miten omat rahat riittävät, jos matkalla sairastuu.

9. Euroopassa on hyötyä Kelan ilmaisesta eurooppalaisesta sairaanhoitokortista

Euroopassa matkustava suomalainen saa äkillisesti sairastuessaan tai onnettomuuteen joutuessaan samanlaista hoitoa ja samaan hintaan kuin maan omat asukkaat. Tämän oikeuden todistaa eurooppalainen sairaanhoitokortti, jonka voivat tilata ilmaiseksi Kelasta kaikki Suomen sairausvakuutukseen piiriin kuuluvat henkilöt sekä Euroopassa asuvat suomalaiset eläkeläiset.

10. Vakuutusyhtiön päätökseen voi hakea muutosta

FINEn Vakuutus- ja rahoitusneuvonnan puoleen voi kääntyä, jos vakuutusyhtiön korvauspäätös tuntuu kohtuuttomalta. Palvelu on maksuton.

FINE tutkii asian ja antaa siitä suositusluonteisen ratkaisuehdotuksen. Jos FINE suosittaa vakuutusyhtiölle korvauksen muuttamisesta, yhtiö yleensä noudattaa suositusta.

FINEn verkkosivuilla on linkki ratkaisutietokantaan, josta löytyvät muun muassa matkavakuutuskorvauksista annetut ratkaisusuositukset.

Lähteet: FINEn Vakuutus- ja rahoitusneuvonnan vakuutusasiantuntija Katja Lappi,

FINEn raportti ”Mitä matkavakuutus korvaa, jos sairaus pahenee matkalla” (FINE 6/2015), terveyskirjasto.fi, kela.fi, fine.fi, vakuutusyhtiöiden verkkosivut