Perukirja on kuolinpesän veroilmoitus, joka on tehtävä kolmen kuukauden kuluessa kuolemasta. Ketkä perunkirjoitukseen osallistuvat ja miten se tehdään, lue tästä.

Jokaisen Suomessa kuolleen henkilön kuoleman jälkeen on tehtävä perunkirjoitus. Perunkirjoitusta varten laaditaan perukirja, johon luetteloidaan pesän varat ja velat. 

Perukirjalla on kolme tehtävää. Se on osakasluettelo eli siitä ilmenevät kaikki perilliset ja testamentinsaajat. Toiseksi se on yhteenveto vainajan varoista ja veloista. Kolmanneksi se on veroilmoitus, jonka perusteella perillisille määrätään perintövero.

Perukirja toimitetaan verotoimistoon.

Perunkirjoitus on toimitettava kolmen kuukauden kuluessa kuolemasta, tosin siihen voi hakea jatkoaikaa verotoimistosta.

Vastuu perunkirjoituken järjestämisestä on sillä kuolinpesän osakkaalla, jonka hoidossa vainajan jäämistö on. Perunkirjoituksen laiminlyönnistä voi seurata henkilökohtainen velkavastuu pesän osakkaalle, jos pesä on velkainen.

Perunkirjoitukseen osallistuvat

Perunkirjoituksia tekevät hautaustoimistot ja lakitoimistot. Perunkirjoituksen voi periaatteessa tehdä myös itse, jos pesän varat ovat pienet ja perinnönjako yksinkertainen.

Perunkirjoitustilaisuuteen on kutsuttava kaikki pesän osakkaat ja leski. Kutsu voidaan esittää suullisesti tai kirjallisesti. Jos joku osakas ei saavu paikalle, perunkirjoitus voidaan silti tehdä.

Perunkirjoitukseen voi valtuuttaa asiamiehen edustamaan itseään. Perunkirjoituksen toimittaa kaksi uskottua miestä, jotka arvioivat omaisuuden arvon ja merkitsevät sen perukirjaan.

Uskottuna miehenä voi toimia pesän osakaskin, mutta parempi on käyttää esteettömiä ja päteviä henkilöitä. Uskottuina miehinä toimivat yleensä pankit tai asianajo- ja lakiasiaintoimistot.

Perunkirjoituksessa tarvittavat asiakirjat

1. Virkatodistus

Jokaiselta pesän osakkaalta tarvitaan oma, niin sanottu "elää" -virkatodistus ja vainajalta katkeamaton sarja virkatodistuksia siitä alkaen kun hän on täyttänyt 15 vuotta. Evankelisluterilaisten seurakuntien jäsenten todistukset tilataan siitä seurakunnasta, jossa vainaja on viimeksi ollut kirjoilla. Vuoden 2013 alusta seurakunnan kirjoittama virkatodistus kattaa ajan 1.10.1999 alkaen. Sitä aiemmalta ajalta ne on tilattava kustakin seurakunnasta erikseen. 

Väestörekisterissä olevilta tilaukset tehdään maistraatista. Muista tilattaessa mainita, että virkatodistus on perunkirjoitusta varten. Virkatodistuksen toimitusaika voi olla jopa kolme viikkoa. Kannattaa samalla kertaa pyytää  todistukset kaikista niistä paikoista, joissa vainajan tiedetään olleen kirjoilla.

2. Pankista papereita

Pankit saavat tiedon kuolemasta väestötietojärjestelmästä ja lähettävät automaattisesti vainajan osoitteeseen saldo- ja korkotodistuksen kuolinpäivältä. Ne on liitettävä perukirjaan.

Hautajaisiin ja perunkirjoitukseen liittyvät laskut voidaan maksaa kuolinpesän tililtä jo ennen perunkirjoitusta. Pankki tarvitsee virkatodistuksen, joka osoittaa pankissa asioivan pesän osakkaan ja vainajan välisen sukulaisuussuhteen. Muilta osakkailta ei tarvita valtakirjoja .

3. Isännöitsijän- tai lainhuutotodistus

Asunto-osakkeista tulee tilata isännöitsijäntodistus ja kiinteistöistä ote lainhuutotodistuksesta, jonka saa maanmittaustoimistosta.

4. Testamentit, avioehdot ja perukirjat

Perunkirjoituksessa tarvitaan myös vainajan mahdollinen testamentti, aviopuolisoiden tekemä avioehto ja aikaisempi perukirja, mikäli vainaja on ollut jakamattoman kuolinpesän osakkaana.

Perunkirjoitus maksaa useita satasia

Perunkirjoituksen hinta vaihtelee suuresti. Yksinkertaisessa tapauksessa, jossa on vähän osakkaita ja omaisuuden määrä ei ole huomattava, perunkirjoitus maksaa muutamia satasia. Kustannuksia laskee, kun hankkii itse yllämainitut asiakirjat. 

Testamenttia tarvitaan. Sillä voi turvata esimerkiksi puolison taloudellisen aseman. Nämä ovat viimeisen tahdon vaiheet.

1. Tee ajoissa

Perimysjärjestystä voidaan muuttaa vain testamentilla. Jos testamenttia ei ole, omaisuus jaetaan kuten laki määrää. Lapsettoman henkilön omaisuus luovutetaan viime kädessä valtiolle, jos perillisiä ei löydy.

2. Kuka perii?

Rintaperillisiä ovat lapset tai heidän lapsensa. He ovat ensisijaisia perijöitä. Jos rintaperillisiä ei ole, perijä on aviopuoliso. Avopuoliso ei ilman testamenttia peri. Mikäli aviopuolisoa eikä rintaperillisiä ole, perijöitä ovat vainajan isä ja äiti sekä siskot ja veljet lapsineen. Serkut eivät nykylain mukaan peri.

3. Rintaperillisten oikeudet

Perintöosa on perittävä omaisuus jaettuna rintaperillisten määrällä. Jos omaisuus on testamentilla määrätty toisaalle, ovat rintaperilliset silti oikeutettuja lakiosaan, joka on puolet perintöosasta.

Esimerkki: jos rintaperillisiä on kaksi ja perinnön suuruus 100 000 euroa, on kummankin perintöosa 50 000 euroa. Testamentilla voidaan määrätä 50000 euroa toisaalle. Silloin rintaperilliset saisivat lakiosana 25 000 euroa kumpikin.

4. Todistajat mukaan

Testamentin todistajiksi tarvitaan kaksi 15 vuotta täyttänyttä, täysissä sielunvoimissaan olevaa ihmistä, jotka ovat molemmat yhtä aikaa paikalla. Todistaja ei saa olla testamentin tekijän perillinen, muu edunsaaja tai muulla tavoin esteellinen.

5. Säilytä turvassa ja kerro muille

Testamentteja tehdään vain yksi kappale. Sitä kannattaa säilyttää esimerkiksi pankin tallelokerossa tai sinettisäilytyksessä. Omaisille on hyvä vinkata testamentin olemassaolosta ja säilytyspaikasta. Jos omaisen testamentti ei ole itselle mieluinen, oikeutta ei kannata ottaa omiin käsiin. Jos menee esimerkiksi repimään toisen testamentin, menettää oikeuden koko perintöön.

Lähde: asianajaja Ilona Piironen, hyvatestamentti.fi

Artikkeli on julkaistu ET:n numerossa 13/2016.

Lue myös: 10 syytä tehdä testamentti

Lue myös: Testamenttaisitko hyväntekeväisyyteen? Pienikin summa auttaa

Täältä löydät kaikki ET:n perintöasioihin liittyvät artikkelit. 

Oletko varma, että kotivakuutuksesi suojaa myös perinnöksi saamasi arvoesineen?

Kotiin voi tupsahtaa esimerkiksi perintönä tavaraa, joiden rahallinen arvo on huomattava. Miten arvoesineiden kanssa voi elää menettämättä yöuniaan?

Kotivakuutus on meistä melkein jokaisella. Finanssialan keskusliiton vuonna 2014 tekemän tutkimuksen mukaan 95 prosenttia suomalaisista on vakuuttanut kotinsa. Eri asia on, miten hyvin vakuutuksen taso on valittu.

Lue myös: "Näistä maksetaan yllättävän paljon"
– onko sinullakin lasikaapissa lottopotti?

Vakuutuksissa isot erot

Jonkinlaisen suojan kotivakuutus toki aina antaa, mutta vakuutuksissa on isoja eroja. Yksi vakuutusyhtiö korvaa vaikka 50 000 euron arvoisen esineen menetyksen, toisella yksittäisen arvotavaran korvaussummassa katto tulee vastaan jo muutaman tuhannen euron kohdalla.

Sekin vaihtelee paljon, kuinka laajalle kotivakuutuksen voimassaolo ulottuu. Joissakin vakuutuksissa arvotavara saa vakuutussuojan, lähinnä vain, kun se on kotona. Toiset vakuutukset kattavat suojan jopa kaikkialla maailmassa, vaikka arvoesine olisi kokonaisen vuoden pois kotiosoitteesta.

Lisäksi vakuutusyhtiö voi vaatia arvotavarasta tarkan luettelon tai asiantuntijan lausunnon, joka vakuuttajan on hankittava omalla kustannuksellaan.

Kiinnostavaa: "Älä jätä tätä perinnöksi”
– katso pysäyttävät ennen ja jälkeen -kuvat

Arvioi kotisi realistisesti

Koti-irtaimiston arvo kannattaa laskea realistisesti. Jos kaikki menisi, millä summalla saisit kaupasta uudet tilalle? Sama perinpohjainen arviointi on syytä tehdä arvotavaroiden kohdalla.

Kotivakuutukseensa saa valita haluamansa enimmäiskorvauksen. Mitä suurempi summa ja mitä pienempi omavastuu, sitä kalliimpi vakuutus. Laskennan pohjana käytetään usein kodin neliömäärää. Näin saatava enimmäiskorvaussumma ei välttämättä riitä, jos kotona tavanomaista irtaimistoa selvästi kalliimpaa tavaraa.

– Esimerkiksi 50 neliön kerrostalohuoneiston kotivakuutukseen suosittelemme 40 000–50 000 euron enimmäiskorvaussummaa. Erityisen arvokas irtaimisto tai arvoesineet saattavat edellyttää summan korottamista, sanoo vakuutuspäällikkö Jenni Reijonen OPsta.

OP ei vaadi vakuutuksen ottajaa luetteloimaan tai kuvaamaan arvotavaroitaan vakuutusyhtiötä varten. Muuten sellainen on Reijosen mielestä hyvä idea.

– Mitä tarkemmat tiedot omistajalla ja meilläkin arvoesineistä on, sitä paremmin ne kaikki pysyvät muistissa, jos jotain ikävää tapahtuu.

Yksi asia on sellainen, että sitä ei voi vakuuttaa: tunnearvo. Rakkaitten ihmisten valokuvia tai lasten askarteluja ei millään rahalla saa takaisin.

Mitä on arvotavara?

Arvotavaralla vakuutusyhtiöt tarkoittavat erityisen arvokasta yksittäistä esinettä. Näitä ovat esimerkiksi:

  • harrastusväline
  • soitin
  • turkis
  • järjestelmäkamera
  • taiteilijan signeeraama teos
  • taideteollisuusesine
  • antiikkiesine
  • koru
  • einekokoelma

Vakuutus voi esimerkiksi tuoda rahakorvauksen varkaustapauksessa, kattaa korjauskulut tai tuoda uuden esineen vahingoittuneen tilalle.

Näin vakuutus suojaa

Esimerkkejä arvoesineiden suojasta kotivakuutuksissa.

  • Fenniaturvan kotivakuutus

Suojaa irtaimistoa kotona. Suoja ulottuu myös kodin ulkopuolelle Pohjoismaissa ja rajatun ajan (alle vuosi).

Arvoesineitä korvataan enintään 10 000 euroon asti. Laajennetussa kotivakuutuksessa korvaussummia voi korottaa. Ikävähennys ja omavastuu saattavat pienentää korvausta

  •  If Kotivakutuus

Kotivakuutuksen suoja on voimassa kotona ja tilapäisesti (enintään vuoden ajan) koko maailmassa.

Jos yksittäisen esineen arvo ylittää 5 000 euroa tai esineiden yhteisarvo on yli 20 000 euroa, on nämä vakuutettava erikseen. Laajennetussa kotivakuutuksessa ylärajat ovat korkeammat.

Erikseen vakuuttamista edellyttävistä esineistä on myös toimitettava kirjalliset perustelut ja/tai asiantuntijan lausunto.

  • OP:n Omakoti-vakuutus

Kotivakuutus suojaa kotona olevia arvotavaroita – vaikka vain yhtä esinettä – vakuutuksen enimmäissummaan saakka. Ikävähennys ja omavastuu saattavat pienentää korvausta.

Suoja on voimassa kotona ja lisäksi kodin ulkopuolella Pohjoismaissa 5000 euroon saakka. Muuten tarvitaan erillinen arvotavaravakuutus.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.