Vanhempien perinnöstä syntyy usein karuja riitoja. Mikä saa perilliset tappelemaan näin kylmästi? Perintöjuristi Harri Kontturi osaa sanoa monta syytä.
Äidin kutomaa ryijyä et varmasti vie! Tästä tai muusta asiasta tapellaan tälläkin hetkellä perillisten kesken monessa paikassa Suomessa.
Mutta miksi? Mikä luonteenpiirre saa rauhallisen ihmisen kiihtymään isän hirvensarvista ja äidin kansallispuvusta?
Monessa perinnönjaossa erotuomarina toiminut joensuulainen asianajaja Harri Kontturi on nähnyt monia tapauksia ja tietää oikein hyvin, miksi perinnönjaot ovat niin riitaisia.
Kontturi toteaa perintöriitoihin olevan kolme konkreettista syytä. Ne ovat omavaltainen ja itsekäs käyttäytyminen, yhden lapsen suosiminen ja taistelu yksittäisistä esineistä, hän listaa.
– Usein perintöriita puhkeaa niin, että joku perillisistä omii härskisti ja piittaamattomasti jotain toisilta kysymättä. Tai hän tekee jotain omavaltaista kuolinpesään liittyen, käyttää varoja tai vaikka myy metsää, Kontturi kertoo ET-lehdelle.
Yleensä tämä perillinen on luonteeltaan sellainen, ettei hän piittaa toisten tunteista. Hän ei ota edes puheeksi muiden asiaa, vaikka siihen voisi olla helppo ja rauhanomainen ratkaisukin. Hän haluaa toimia omavaltaisesti.
– Tässä saattaa olla hyvänä komppaajana riitapukarin puoliso eli miniä tai vävy. Joskus sisarukset voisivat keskenään hoitaa asian sovussakin, puoliso heittää bensaa liekkeihin: etkö osaa tuossakaan pitää puoliasi.
Kontturin mukaan joukossamme on ihmistyyppi, jossa riidanhalu pulpahtaa esille perinnönjaon yhteydessä. Hänessä näkyy raadollinen piirre, jota kukaan läheinen ei olisi voinut kuvitellakaan hänestä.
– Jos riitelyä on perheessä jo muutenkin ilmassa, se tulee pomminvarmasti perinnön jaon yhteydessä.
Äidin lellipoika sai aina kaiken
Isän ja äidin eläessä ei yleensä puututa epäkohtiin, vaikka ne olisi tiedossa. Saattaa olla, että yhtä lasta on selvästi suosittu ja paapottu, myös taloudellisesti.
– Kun omainen kuolee, nämä tunteet nousevat helposti pinnalle ja niistä syntyy riitaa. Myös lastenlasten suosimisesta ollaan kateellisia. Monessa kuolinpesässä otetaan esille lastenlasten englannin kielikurssit tai autokoulun maksaminen.
Kuka on vienyt Arabian astiat?
Yksittäisistä esineistä riidellään paljon, ja kyse on aina muusta kuin rahasta. Mielikuvista, rakkaudesta ja lapsuuden muistoista. Kontturin pokka pitää surkuhupaisissakin tilanteissa.
– Joskus astiasto jaetaan niin, että jokainen perillinen saa yhden kupin. Yhdessä oikein riitaisassa perinnönjaossa kasattiin viisi samanarvoista kasaa. Lusikoita siirrettiin niin pitkään kasasta toiseen, että viimeisenkin mielestä ne olivat samanarvoisia. Sitten kasat arvottiin.
Yhdessä perinnönjaossa pidettiin huutokauppa tavaroista kaiken viiden perijän kesken. Jokainen saisi toivomansa esineet ja lopulta rahat jaettaisiin kaikkien kesken.
– Yksi perillisistä huusi kaikki tavarat. Rahat jaettiin kuten oli sovittu, mutta silti kaikki muut sisarukset suuttuivat hänelle.
Lue myös:
Isän tai äidin kiltit hoitajat
Joka perheessä joku lapsista hoitaa syystä tai toisesta vanhempiaan enemmän kuin muut sisarukset.
Jotta heille ei tule ”kiitokseksi” tästä syytteitä ja ongelmia perinnönjaossa, Kontturi suosittelee hankkimaan mapin, jossa säilytetään ihan kaikki kuitit isälle ja äidille hankituista tavaroista – niin kahvipaketista kuin sukkahousuista.
– Olen avustanut oikeudessa tällaista paljon äidin kanssa puuhaillutta ”hyvää lasta”, josta muut sisarukset tekivät rikosilmoituksen. Hän oli esimerkiksi käyttänyt vanhaa äitiä elokuvissa ja äiti oli ostanut hänenkin elokuvalippunsa. Muiden sisarusten mielestä hänelle ei olisi saanut ostaa lippua.
Lue myös:
Tiilitalo ja kaksi lasta
Pakko vielä lopuksi kuvitella perhe, jossa mummo asuu leskenä jakamattomassa pesässä, 1970-luvun omakotitalossa. Hänellä on uudehko auto ja rahaakin runsaasti tilillä. Ainoat aikuisia lapsia kiinnostavat esineet, vanha piironki ja astiasto on jo leikkimielisesti ”jaettu” lasten kesken.
Mummon aikuiset lapset, yli viisikymppiset tyttö ja poika ovat hyvissä väleissä. He asuvat omissa omistusasuinnoissaan, toinen Helsingissä ja toinen Kuopiossa. Kumpikin lapsista on eronnut kerran ja elää toisessa suhteessa. Pojalla on viisi lasta kahdesta eri avioliitosta. Tyttärellä on kaksi lasta.
Mummolla on seitsemän lastenlasta, ja myös yksi lapsenlapsenlapsi.
Ajatusleikki: mistä tämä porukka voisi saada riidan aikaiseksi? Lyövätkö puolisot tai entiset puolisot löylyä lisää? Miten toimivat seitsemän lastenlasta, joissa mummolla on pari suosikkia?
– Jos pääpelurit eli veli ja sisko ovat sopuisia, niin välttämättä ei tapahdu mitään. Mutta jos jompi kumpi sisaruksista kuolisikin mummoa aikaisemmin, tilanne saattaisi muuttua. Vastassa olisikin liuta lapsenlapsia. Heillä saattaisi olla erilaisia vaatimuksia ja ajatuksia.
Oletko sinä ollut osallisena perintöriidassa? Mistä ja miksi se syntyi? Kerro kokemuksesi ja keskustele aiheesta alla olevassa kentässä.
Meillä on 5 sisarusta. Välimme ovat olleet suht hyvät. Ne jotka ovat asuneet lähekkäin ovat läheisempiä toisilleen. 1 veli asui äidin luona isän kuoltua ja hänellä oli tietenkin hyvät välit äitiin. Hän myös sai enemmän etuisuuksia kuin muut mutta me emme olleet hänelle siitä katkeria. Nyt äidin kuoltua tämä veli rupesi päällysmieheksi ja tuntuu kuin hän omistaisi kaiken äidin omaisuuden ja määrää kaikesta.
Hän on niin itsekäs eikä huomaa, että muut ovat samanarvoisia, Vaikeaa varmasti tulee olemaan.
Täytyy vaan toivoa, että kaikki lopulta menee tasapuolisesti ja vältytään riidoilta.
Artikkelissa puhutaan vain rintaperillisistä. Mutta miten estää se, ettei leskeksi jääneen uusi puoliso vie kaikkea "uudesti rakastuneelta" leskeltä? Leskeä suojaa leskenoikeus.
Tästä on kokemusta...uusi puoliso ensin yritti pakottaa myymään kiinteistön, mistä oli toisen lapsen ½, lesken toinen puoli. Toisesta perillisestä ei vielä tuolloin ollut tietoa, kun kuului lesken kuolinpesään. Kun ei onnistunut alkoi irtaimiston myynti., niin sitten myytiin irtaimisto, nostettiin pankkitilit tyhjäksi,...ovelasti käteiseksi rahaksi. Käteistä rahaa kun ei voi jäljittää. Kun leski kuoli, uuden puolison toimet tulivat perunkirjoituksessa ilmi. Mutta minkäs teet, kun leski oli elinaikanaan rakastetulleen antanut.
