Kymmenvuotiaan malesialaisen muslimipojan kirje joulupukille teki vaikutuksen 74-vuotiaaseen Ristoon. Siksi Risto päätti tänä vuonna tarttua kynään myös itse.
Hyvä Joulupukki,
Olen Risto 74 v ja kirjoitan Sinulle nyt ensimmäistä kertaa.
Silloin kun olin lapsi ja vielä uskoin Sinuun, ei ollut tapana kirjoitella Joulupukille. Silloin elettiin pula-aikaa ja se näkyi myös Sinun olemuksestasi. Sinulla oli päälläsi nurinpäin käännetty palttoo, jonka vuori oli ratkennut toisesta olkapäästä. Päässäsi oli myös nurin käännetty karvareuhka läpät korville vedettynä ja naamasi edessä oli jonkinlainen omatekoinen ja vesiväreillä maalattu pahvinaamari.
Ilmeisesti et silloin omistanut edes kunnollisia kenkiäkään, koska olit lainannut jalkaasi naapurin isännän pieksut. Äänesi muistutti myös paljon naapurin isännän ääntä, vaikka se olikin paljon möreämpi.
Olit Sinä pelottava ilmestys.
Varmaan Sinä toit lahjojakin, vaikka en muista, mitä minulle toit. Ehkä se oli joku vanhimman veljeni puusta vuoleskelema lelu. Vai olisiko ollut paperipussi, sisällä omena ja pipari?
Nykyisinhän Sinulla on varta vasten tilaisuuteen mittatilauksena valmistettu siisti punainen puku ja hohtavan valoinen parta. Perheen jokaiselle lapselle Sinun tuotava lahjamäärän, joka vastaa suunnilleen puolta suuren tavarataloketjun lelukatalogista.
Vuosi sitten lähetin Sinulle suomennoksen kymmenvuotiaan malesialaisen muslimipojan Johan Ridzuan´n Sinulle 25 vuotta aiemmin lähettämästä englanninkielisestä kirjeestä.
Kirjeessään hän ei esittänyt Sinulle listaa lahjatoiveistaan, vaan ihmetteli sitä, miksi aikuiset riitelevät keskenään ja vihaavat toisiaan niin paljon, että heidän on sodittava toisiaan vastaan.
Samalla hän oli huolissaan siitä, kuinka pahalta Sinusta tuntuu, kun joudut tekemään rekiretkiä tällaisiin paikkoihin. Hän pohti, kuinka surulliseksi Sinä tulet, kun viet lahjoja pienelle pojalle tai tytölle ja tiedät, että hänen isänsä on tapettu tyhmässä sodassa.
Kirjeessään hän esitti Sinulle ainoana toivomuksenaan, että sanoisit aikuisille kaikissa niissä paikoissa, joissa käyt, että ihmiset rakastaisivat toisiaan. Hän toivoi, että selittäisit aikuisille, että heidän lapsensa tulevat elämään tässä maailmassa vielä senkin jälkeen, kun he ovat menneet. Hän toivoi sinun pyytävän vielä aikuisilta, että he eivät tekisi maailmasta pahempaa kuin se nyt jo on.
En tiedä, kuinka olet ehtinyt kuluneen neljännesvuosisadan aikana Johanin toivomusta toteuttaa? Toivon, että olisit. Olinhan itsekin 70 vuotta sitten yksi niistä monista pienistä lapsista, joiden isät oli tapettu tyhmässä sodassa.
Kun kuuntelen ja katselen televisiosta päivittäin uutisia monista Syyriassa ja muualla käynnissä olevista sodista, epäilen kuitenkin, että sen valtavan lahjamäärän jakamisen aiheuttaman paineen ja stressin alla et ole oikein jaksanut muistaa pienen muslimipojan vaatimatonta toivomusta.
Toivon Sinulle voimia jaksaa vaativassa tehtävässäsi, kun raahaat lahjoja kilteille lapsille tasapuolisesti kaikkialla maapallolla ja teet heidät siten onnellisiksi, ainakin pieneksi hetkeksi.
Hyvää Joulua!
Toivoo
Risto
