14-vuotias Helena Ahopelto odottaa Pariisissa hotelli Avenirin edustalla bussia. Kuvassa myös siskot Eliisa, 12, ja Marjatta, 9.
14-vuotias Helena Ahopelto odottaa Pariisissa hotelli Avenirin edustalla bussia. Kuvassa myös siskot Eliisa, 12, ja Marjatta, 9.

Helsinkiläinen Helena Ahopelto, 65, matkusti vuonna 1965 vanhempiensa ja kahden siskonsa kanssa Hampurista Barcelonaan bussilla.

Helena Ahopelto kertoo:

"Lähdin vanhempieni ja kahden siskoni kanssa 15 päivän lomamatkalle Eurooppaan elokuun alussa 1965. Koko kevään haaveilimme ja unelmoimme tästä matkasta perheen kanssa. Isä oli tämmöisissä ihan mestari.

Skandinavian Toursin ryhmämatkalla oli noin 20 ihmistä ympäri Suomen. Me tytöt olimme ainoat lapset: Helena, 14, Eliisa, 12 ja Marjatta, 9.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lensimme ensin Hampuriin. Koneessa oli tosi  kova meteli. Olin lentänyt kerran aikaisemmin, 10-vuotiaana Helsingistä Jyväskylään. Sen lennon päätteeksi oksensin. Nyt meni paremmin! Hampurissa meitä oli vastassa kuuluisa Pariisin opas Leila Lintula ja oma bussi sekä kuljettaja. Ensin ajoimme Pohjois-Saksan läpi yöksi Amsterdamiin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

"Rantaelämä oli ihan uutta!"

Seuraava pysähdys oli Pariisissa ja siellä kolusimme kaikki pakolliset nähtävyydet. Siitä matka jatkui Toulousen kautta Espanjaan, Barcelonan Costa Bravalle. Ranskassa oli kaksi yöpymistä.

Vietimme leppoisan rantalomaviikon mahtavien hiekkarantojen äärellä Barcelonassa. Rantaelämä oli minulle ihan uutta! Kävelimme hiekkarantoja pitkin, ja yhtäkkiä jokin poltti jalkapohjaani. Olin astunut  palavaan tupakkaan, josta sain jalan holvikaaren ikuisen arven. Se on matkamuisto Barcelonasta, joka näkyy jalassani edelleen.

Hienointa olivat Espanjan yöt, elokuinen illallinen pimeässä mutta lämpimässä lamppujen alla puistoravintolassa. Muistan syöneeni herkullisia kanagrilliruokia.

"Se oli seuramatkojen kulta-aikaa."

Meillä oli matkaopas, joka holhosi koko laumaa kuin kanaemo. Aina mentiin samaan paikkaan yhdessä. Oli seuramatkojen kulta-aikaa. Isä osasi saksaa ja englantia, mutta espanjalaiset puhuivat vain espanjaa.

Kävimme katsomassa flamencotanssia ja myös härkätaistelua, espanjalaista kansallisurheilua. Eläimiä ei silloin surkuteltu.

Paluumatkalla ajoimme Ranskan Lyonin ja Saksan Trierin kautta taas Hampuriin. Ajomatka kesti kolme päivää. Me tytöt esiinnyimme bussissa laulaen Brita Koivusen iskelmähittiä hiukan omilla sanoilla. Espanjaan, kun tänä vuonna matkustan, rannalla niin hauskan pojan kohtasin, aina vaan hän lauloi lauluaan, zum zum zum, upapa duba duba zum zum zum....

Meille taputettiin kauheasti, olimme ainoat lapset bussissa. Ajoimme vain päivisin, ja oli hurjan jännää istua bussissa ja katsoa ikkunasta kun menimme Pyreneiden yli. Vuoristot oli pelottavia.

"Olimme äimän käkenä hotellin petivaatteista."

Saksassa Trierissä jäimme siskojen kanssa illaksi hotelliin, kun aikuiset menivät yökerhoon. Me emme päässeet mukaan, koska olimme ala-ikäisiä. Jäimme mielellämme hotelliin, jossa meillä oli kaksi huonetta, isälle ja äidille oma ja meille tytöille yhteinen. 

Olimme aivan äimän käkenä hotellin petivaatteista. Uuntuvatäkit ja -tyynyt olivat todella isoja ja valtavan muhkeita verrattuna suomalaisiin viltteihin ja täkkeihin! Kasasimme kaikki yhteen sänkyyn korkeaksi vuoreksi ja leikimme tyynysotaa ja prinsessaa, joka tunsi herneen patjan alta. Heittäydyimme tyynykekoon nukkumaan ja muka tunsimme herneen viidennen täkin alta. Meillä oli mielettömän hauskaa, naurettiin varmaan niin lujaa, että kuului hotellin käytäville."

Sisältö jatkuu mainoksen alla