Ulkomaalainen tuttu halusi metsäretkelle. Tottakai! Mennään heti. Mikäpä sen mieluisampaa kuin esitellä kaunista metsää.
Hetken kuluttua mökistä ilmestyi hyvin varustautunut nainen; nahkahousut, joista ei sitkeinkään ötökkä pääse läpi, kaulaan asti napitettu takki ja vaelluskengät. Päässä hyttyshattu, ja taskut täynnä apuvälineitä, laastaria, vesipullo, hyttyssuihke, käsineet – jos vaikka tulee kylmä.
– Ihan pientä lenkkiä ajattelin, toppuuttelin.
Olimme olleet metsässä viisi minuuttia, kun tuttava kaatui ensimmäistä kertaa.
– Kävellään hiljaa, maasto on aika epätasaista.
Toinen pyllähdys. Ja kolmas. Pian kesävieras kysyi: Eikö mentäisi jo mökille?
Mentiin ja juotiin puutarhakeinussa kahvit.

Olen kertonut tarinaa hymyssä suin monille. Me suomalaisethan ylpeilemme mielellämme luontosuhteellamme ja -tuntemuksellamme. Totuus taitaa kuitenkin olla toista. Aika moni on kadottanut taitonsa lukea luontoa. Metsä koetaan pelottavaksi, ötökät iljettäviksi ja maasto liian epätasaiseksi. Puulajit suomalainen vielä hallitsee, mutta harva tuntee metsälajityypit.
Suomen pinta-alasta kaksi kolmasosaa on metsää, joten ihan helpolla ei metsää pääse pakoon. Parempi olisi tulla sinuksi.
Et-lehdessä numero 10 on juttu metsästä ja metsänomistuksesta. Hauska tieto on, että suomalaiset ovat valmiit maksamaan metsästä ylihintaa
voidakseen jättää sen perinnöksi lapsilleen.
Meissä elää vahva halu siirtää jotain jälkipolville. Mielellään pala isänmaata, metsää tai maata.

Anemone nemorosa. Jos jotain on kouluajoilta jäänyt kansakuntamme yhteiseen muistiin, niin se on tämä valkovuokon latinankielinen nimi.
Oppikoululaiset keräsivät kasveja vuoteen 1970. Sen ajan koululegendoja olivat jutut siitä, miten kenenkin luokkatoverin kasvit oli varovasti irrotettu vanhempien sisarusten herbaarioista ja teipattu uudestaan puhtaalle paperille. Täydestä meni! Aika monen kasvit olivat elokuulta, jolloin kerääminen oli muistunut mieleen, ja sitten oli kerätty pikavauhdilla vaaditut 40 kasvia.
Kasvienkeräily teki tuon ajan koululaisille tutuiksi muutkin kuin valkovuokon. Tästä luontosuhteesta on ollut hyötyä koko elämän ajan.
Mukavia luontoretkiä!