Maria Pettersson esittelee kirjassaan Historian jännät naiset – Merirosvoja, meedioita, varkaita ja vakoojaprinsessoja kattavan kokoelman eri aikakausien ja maanosien naisia, jotka käyttäytyivät eri tavalla kuin mitä heidän ympäristönsä heiltä odotti.
Valikoin tätä artikkelia varten ne omasta mielestäni kaikista jännimmät naiset. Alla esittelen lyhyesti nuo täysin puolueellisesti valitut 10 jännintä naista Maria Petterssonin kirjasta.
1. Emilie du Châtelet
“Emilie du Châtelet (s. 1706) oli matemaatikko, fyysikko, filosofi ja uhkapeluri, joka ennakoi infrapunasäteilyn olemuksen, formalisoi liike-energian kaavan, käänsi ja paranteli Newtonia sekä piti rakastajinaan aikakauden kuuluisimpia neroja.”
Emilie du Châtelet halusi lapsena miekkailla ja ratsastaa, mitä ei pidetty kovin soveliaana tyttölapselle.
Hän oli kiinnostunut myös luonnontieteistä. Vanhemmat eivät erityisesti kannustaneet häntä siihenkään. Emilie hankkikin tietokirjoja uhkapelivoitoillaan.
Tieteen – ja uhkapelien – harrastaminen jatkuivat myös aikuisiällä.
Emiliellä oli useita rakastajia avioliittonsa ohella. Heistä kuuluisin oli valistusfilosofi Voltaire, jonka kanssa Emilie oli yhteyksissä aina kuolemaansa asti.
Emilie kuoli synnytykseen vain hieman yli 40-vuotiaana elettyään poikkeuksellisen värikkään ja intohimoisen elämän.
2. Töregene Khatun
“Töregene Khatun (k. 1246) raivasi tiensä ryöstetystä morsiamesta maailman suurimman valtakunnan hallitsijaksi ja pelasi kovaa ja julmaa poliittista peliä rinnallaan elämänkumppaninsa, ministeriksi ylennetty orjatar.”
Tšingis-kaani antoi Töregenen vaimoksi viinaan menevälle pojalleen, josta ei koskaan pitänyt tulla hallitsijaa. Tšingis-kaani kuitenkin kyllästyi vanhimpien poikiensa vallanhimoon, ja Töregenen miehestä tuli kuin tulikin seuraava hallitsija.
Todellinen hallitsija taisi kuitenkin olla Töregene, joka sai yhä enemmän valtaa miehensä alkoholismin takia.
Juopon miehensä tilalle Töregene otti elämänkumppanikseen nykyisen Iranin alueelta vangitun orjanaisen, jonka uskotaan toimineen aiemmin ilotalon emäntänä.
Töregenen miehen kuoltua Töregenestä tuli virallisesti koko Mongolivaltakunnan johtaja eli kaanitar.
Kaanitar toimi vallan kahvassa häikäilemättömästi – kuten sen ajan hallitsijat yleensäkin – kuutisen vuotta, kunnes siirsi valtaistuimen pojalleen.
3. Josephine Baker
“Josephine Baker (s. 1906-1975) oli eroottinen tanssijasensaatio, suunnattoman suosittu vaudeville-tähti, laulaja, liittoutuneiden agentti, rasismia vastustanut aktivisti ja 12 adoptiolapsen, muun muassa suomalaisen Jarin, äiti.”
Josephine syntyi rumpalin ja pesijättären lapseksi. Vanhemmat soittivat usein baarissa, joissa Josephine-vauva kiersi mukana esiintymässä.
Josephinen oli aloitettava työskenteleminen jo 8-vuotiaana – ensin lapsenvahtina ja kotiapulaisena. Tuleva ura esiintyjänä otti ensi askeleitaan melkein yhtä varhain.
Parikymppisenä Josephine pääsi mukaan Euroopan-kiertueelle, ja tästä alkoi hänen uransa tähtenä.
Esimerkiksi Pablo Picasso ja Ernest Hemingway ihailivat Josephinea, josta tuli yksi maailman valokuvatuimmista naisista.
Agentiksi Josephine päätyi avioiduttuaan ja otettuaan Ranskan kansalaisuuden. Ranskan sotilastiedustelu värväsi Josephinen ottamaan muun muassa salakuljettamaan tietoa.
Josephine jäi asumaan ranskalaiseen linnaan, jossa asuivat myös hänen eri puolilta maailmaa (kuten Tokiosta ja Helsingistä) adoptoimansa lapset.
Paluu Yhdysvaltoihin koitti vasta vuonna 1951.
Yhdysvalloissa Josephine puolusti ihmisoikeuksia niin paljon, että FBI alkoi pitää häntä epäilyttävänä. Esityksiä alettiinkin perua ulkomailla, mutta Suomeen hän oli kuitenkin tervetullut useita kertoja.
Neljäs avioero vei Josephinen taloudelliseen vaikeuksiin. Esiintyminen jatkui tästä huolimatta (tai kenties juuri siksi).
Viimeisen kerran Josephine nousi esiintymislavalle pari päivää ennen kuolemaansa noin 69-vuotiaana.
4. Luisa Casati
“Luisa Casati (s. 1881) oli huikentelevainen futuristi, taidemesenaatti ja tyyli-ikoni, joka keräsi lemmikkigepardeja ja puki palvelijansa viikunanlehtiin. Hänet on ikuistettu satoihin taideteoksiin, ja hänestä tuli Euroopan seuratuin julkkis.”
Luisa Casatista tuli markiisitar avioliiton myötä.
Mies oli varakas, joten Luisa saattoi ilmaista itseään ja ainutlaatuisuuttaan teettämällä mitä eriskummallisimpia asuja. Eräs mieleenpainuvimmista asuista taisi olla hopeinen haarniska, mistä törrötti nuolia, joista jokaisen kärjessä oli hehkulamppu.
Casati teki vaikutuksen itseensä Pablo Picassoon jääkarhuntaljalla makoilevalla boakäärmeellään sekä helmikirjaillulla asullaan, jonka kaula-aukko ulottui napaan.
Asut, palatsit, taiteilijoiden taloudellinen tukeminen sekä muutenkin sanalla sanoen huikentelevainen elämäntyyli köyhdyttivät markiisittaren.
Varmasti myös 1930-luvun lamalla oli tekemistä asian kanssa.
Viimeiset parikymmentä vuotta Luisa eli Lontoossa köyhyydessä pienessä yksiössään.
5. Anne Hamilton-Byrne
“Anne Hamilton-Byrne (s. 1921) oli australialainen joogaohjaaja, josta tuli kulttijohtaja. Hän hallitsi karismalla ja LSD:llä, teki seuraajistaan kloonejaan, keräili kymmeniä lapsia ja kertoi olevansa uudestisyntynyt Jeesus.”
Anne syntyi hyvin köyhään australiaisperheeseen.
Hän meni nuorena naimisiin, mutta jäi leskeksi jo 34-vuotiaana.
Kukaan ei tiedä, missä Anne vietti seuraavat vuodet, kunnes hän syystä tai toisesta päätti esiintyä fysioterapeuttina, joka oli kiinnostunut antamaan joogatunteja.
Karismaattisen Annen joogatunnit vetivät puoleensa keski-ikäisiä kotirouvia, joista tuli Annen uskollisia seuraajia.
Omistautuneimmat joogaoppilaat alkoivat pitää Annea jopa pyhänä. Eräs seurapiirivaikuttaja ja lääkäri alkoi pitää Annea itse asiassa Jeesuksen reinkarnaationa tarjoten maatilaansa Annen seuraajien tapaamispaikaksi.
Seuraajiin liittyi mielisairaalan omistaja, joka saattoi inspiroida Annea “hoitamaan” seuraajiaan LSD:llä ja lobotomialla.
Huumeen käyttäminen muuttui lopulta pakolliseksi, ja se saattoi osatekijänä kultin jäsenten itsemurhiin.
Pakottamista ja muita vähintäänkin kyseenalaisia keinoja liittyi myös Annen toiseen avioliittoon sekä adoptiolapsiin.
Anne-kultti oli jonkinlainen sekoitus kristinuskoa, hindulaisuutta ja new agea.
Annea tuli palvoa ja ihailla lähes kaikin mahdollisin tavoin.
Naisseuraajien tuli käydä kauneusleikkauksissa ja käyttää peruukkeja, jotta he muistuttaisivat myös ulkoisesti Anne Hamilton-Byrneä.
Annen taru alkoi lähestyä loppuaan, kun hänen karkottamansa lapsi meni poliisin puheille.
Seuraajat eivät kuitenkaan halunneet todistaa häntä vastaan, joten hän sai kuolla luonnollisen kuoleman hoitokodissa peräti 98-vuotiaana, eikä häntä koskaan tuomittu mistään muusta kuin “adoptiolasten” syntymätodistusten väärentämisestä (mistä saatu sakko oli noin 3000 euroa).
6. Martha Gellhorn
“Martha Gellhorn (s. 1908) oli sotakirjeenvaihtaja, joka raportoi 40 vuotta maailman tärkeimmistä konflikteista, lähti sotaan vielä 81-vuotiaana, kirjoitti Suomen talvisodasta ja pääsi mukaan Normandian maihinnousuun piiloutumalla vessaan.“
Yhdysvaltalainen sotatoimittaja Martha Gellhorn ei pelännyt matkustaa sotatantereille ja seurata tapahtumien kulkua perin vaarallisissakin olosuhteissa.
Hän oli itse asiassa yksi ensimmäisistä ulkomaisista toimittajista, jotka vietiin rintamalle talvisodan sytyttyä vuonna 1939.
Martha oli paikalla silloinkin, kun Dachaun keskitysleiri vapautettiin, ja alueelta löytyi 33 000 luurangonlaihaa vankia sekä 3000 ruumista.
Normandian maihinnousussa Martha oli ainoa naistoimittaja, sillä naistoimittajien osallistuminen oli kielletty.
Marthan aviomies – muuan Ernest Hemingway – oli kuitenkin päässyt paikalle raportoimaan tapahtumista, eikä Martha halunnut jäädä toiseksi. Niinpä hän piiloutui sairaalalaivan vessaan päästäkseen mukaan tapahtumien ytimeen.
1960-luvulla Martha vietti paljon aikaa Afrikassa, sillä hän asui osa-aikaisesti Keniassa.
1980-luvussa Martha toimi paljon Keski-Amerikassa, vaikka hän olisi ikänsä puolesta jo voinut jäädä eläkkeelle.
Martha oli 81-vuotias raportoidessaan Yhdysvaltojen operaatiosta Panamassa.
Vielä 86-vuotiaana hän kirjoitti Brasilian katulapsista.
89-vuotiaana Martha oli lähes sokea, minkä lisäksi hänellä oli todettu maksaan levinnyt munasarjasyöpä. Martha ei halunnut jäädä odottamaan luonnollista kuolemaa, vaan teki itsemurhan.
7. Aimée Crocker
“Aimée Crocker (s. 1864) oli yhdysvaltalainen prinsessa, satumaisen rikas kirjailija, seikkailijatar ja sarjarakastaja, joka vietteli käärmeenlumoojia, pakeni murhaajia Borneon viidakoissa, järjesti uskomattomia juhlia ja herätti pahennusta.”
Amy Crocker sai isältään jättiperinnön jo ollessaan 11-vuotias.
Seuraaviin vuosiin mahtui yksi kihlaus, yksi avioliitto, äitiys ja avioero, minkä jälkeen lapsen huoltajuus määrättiin tämän peluri-isälle.
Edelleen nuori Amy lähti Havaijin (missä hänestä tehtiin prinsessa) kautta Aasiaan.
Aasiassa vietettyyn vuosikymmeneen mahtui – ainakin Amyn omien kertomusten mukaan – mitä uskomattomampia seksiseikkailuja.
Amy taisi olla miesten mieleen – jopa siinä määrin, että hänen oli paettava Borneossa henkensä edestä paikallisia, jotka eivät halunneet kuninkaansa naivan valkoista naista.
Amy palasi Yhdysvaltoihin ensimmäisen maailmansodan aikana.
Hänen hurjat juhlansa ja suorastaan älyvapaat tempauksensa eivät jääneet huomaamatta. Seuraavat 27 vuotta Amy juhli Pariisissa, jossa ollessaan hän muutti etunimensä Aiméeksi.
Virallisesti Amy/Aimée ehti olla naimisissa viidesti. Jos Aasian-seikkailut lasketaan mukaan, avioliittoja oli Aiméen mukaan yhteensä 12.
8. La Maupin
“La Maupin (s. n. 1670) oli oopperatähti, miekkamestari ja seikkailijatar, joka harrasti laittomia kaksintaisteluita ja pilkkalauluja sekä vietteli aatelismiehiä ja nunnia. Häntä syytettiin kidnappauksesta, ruumiinhäpäisystä ja tuhopoltosta, mutta Aurinkokuningas armahti hänet.”
La Maupin oli pariisilainen oopperatähti, joka piti rakastajinaan sekä miehiä että naisia siitä huolimatta, että oli mennyt jo erittäin nuorena naimisiin erään lordin kanssa.
Ruumiinhäpäisystä ja tuhopoltosta tullut syyte liittyi erääseen rakkausseikkailuun.
La Maupinin rakastajatar oli jäänyt kiinni suhteesta ja lähetetty luostariin.
Naiset päättivät varastaa erään ruumiin, piilottaa sen rakastajattaren kammariin ja sytyttää huoneen tuleen, jotta kaikki luulisivat La Maupinkin rakastajattaren kuolleen tulipalossa, eikä häntä enää etsittäisi.
Huijaus paljastui ilmeisesti vasta muutaman kuukauden kuluttua, kun La Maupin palautti rakastajattarensa.
Laulun ja romanssien lisäksi La Maupin täytti päivänsä miekkailulla ja kaksintaisteluilla (joista hän sai syytteen, koska ne olivat laittomia, mutta Aurinkokuningas armahti hänet, koska laki kielsi kaksintaistelut vain miehiltä).
La Maupin käytti usein miesten vaatteita, koska miekkaileminen nyt vain on melko hankalaa korsetissa ja jättimäisessa hameessa.
9. Alexandra David-Néel
“Alexandra David-Néel (s. 1868) oli tutkimusmatkailija, buddhalainen anarkisti ja spiritualisti, kirjailija ja oopperalaulaja, joka asui luolissa, meditoi alasti pakkasessa ja livahti Lhasan kiellettyyn kaupunkiin.”
Alexandra oli kiinnostunut henkisyydestä jo lapsena.
Kaikista tutkimistaan uskonnoista ja uskonnollisista suuntauksista hän valitsi kuitenkin buddhalaisuuden.
Yksin matkailemisen Alexandra aloitti jo 15-vuotiaana.
Myöhemmin tämä taitava laulaja pääsi kiertämään maailmaa myös oopperalaulajana.
Mahdollisuus tutustua itään urkeni kuitenkin vasta avioliiton myötä.
Alexandran aviomies ymmärsi tai ainakin hyväksyi sen, ettei vaimo halunnut saada lapsia vaan matkustaa.
Puoliso rahoitti Alexandran ensimmäisen avioliiton aikaisen matkan, minkä oli tarkoitus kestää noin vuoden verran, mutta miltä vaimo palasikin vasta 14 vuoden kuluttua.
Pitkiä olivat tulevatkin matkat. Niistä eräältä Alexandra palasi kotiin adoptoimansa munkin kanssa.
Viisissäkymmenissä Alexandra sai päähänsä matkustaa Tiibetiin, mikä oli silloin ulkomaalaisilta kielletty. Matka Lhasaan onnistui, mutta kiinnijäämisen uhka oli kaiken aikaa läsnä. Myös hengenlähtö oli lähellä monta kertaa.
Alexandra, adoptiopoika ja 27 matka-arkkua – Alexandra ei matkustanut kevyesti – reissasivat myös Japanissa.
Reissut suuntautuivat myös Koreaan, Kiinaan ja Gobin autiomaahan.
Alexandran pitkä elämä päättyi tämän ollessa 100-vuotias. Hänen tuhkansa siroteltiin Gangesiin.
Alexandran seikkailuista idässä voi lukea suomeksi lisää myös kirjoista:
- Mia Kankimäki Naiset joita ajattelen öisin
- Päivi Laitinen Reissunaisia: Seikkailijoita, tutkijoita ja edelläkävijöitä
10. Caresse Crosby
“Caresse Crosby (s. 1894) oli rintaliivit patentoinut keksijä, polyamorinen runoilija, valtiontaloudelle vaaralliseksi julistettu boheemi hurjastelija, rikas taidemesenaatti ja haamupornokirjailija.”
Mary Phelps Jacob syntyi yläluokkaiseen perheeseen New Yorkissa.
Elämään kuului paljon tanssiaisia, joissa olisi pitänyt käyttää epämukavaa valaanluukorsettia.
Kekseliäs Mary valmisti itselleen rintainkannattimet nenäliinoista, langasta ja narusta – ja pian kaikki halusivat samanlaiset. Myöhemmin keskintö sai patentin.
Seuraaviin vuosiin mahtui yksi epäonnistunut avioliitto, skandalöösi avioero ja muuto Pariisiin avoimeen avioliittoon, mihin kuului muiden miesten ja naisten lisäksi myös viinaa, uhkapelejä, huippumuotia ja huumeita.
Nimi Mary sai väistyä Caressen tieltä, vaikka ensimmäinen vaihtoehto olikin ollut Clytoris.
Runosuoni alkoi sykkiä, ja ensimmäinen runokokoelma julkaistiin vuonna 1924.
Caresse sai kokeilla siipiään myös muun muassa tanssijana ja farmarina.
Intohimo seksiin näkyi muun muassa pornoaiheisena 400 sivun tekstikokoelmana, joka julkaistiin myöhemmin toisen kirjailijan nimissä.
Toisen maailmansodan jälkeen Caresse kiinnostui politiikasta.
Tämä näkyi muun muassa Naiset sotaa vastaan -järjestön perustamisena.
Caresse hankki järjestölle talon Kreikasta, mutta kun hän yritti itse vierailla talossaan, viranomaiset veivät hänet saman tien kotiarestiin.
Kolmen päivän jälkeen Caresse karkotettiin Kreikasta, koska hänen väitettiin olevan vaarallinen Kreikan taloudelle ja poliittiselle ilmapiirille.
Onneksi Caresse pääsi edes Roomaan, mistä hän hankki linnan saaden kaupanpäälliseksi ruhtinattaren arvonimen.
Yhteenveto
Maria Pettersson esittelee kirjassaan Historian jännät naiset suuren määrän vaikuttavia naisia, jotka ovat toimineet tienraivaajinaa ja suunnannäyttäjinä.
Tässä artikkelissa esittelin kaikista Petterssonin käsittelemistä suurnaisista vain ne naiset, joiden tarinat jostain syystä tuntuivat minusta itsestäni kaikista kiinnostavimmilta tai “jännimmiltä".
En ota mitään kantaa siihen, kuinka moraalisia, eettisiä tai ihailtavia heidän tekonsa olivat.
Yllä esitellyt kymmenen naista osoittavat kuitenkin sen, että melkein mikä tahansa on mahdollista, jos omaa hippusen itseluottamusta, hyppysellisen rohkeutta ja annosmitallisen kekseliäisyyttä.
Kirjoittaja: Marja Simonen, jonka edesottamuksista voi lukea lisää Kultainto-blogista tai Kultainnon Facebookista
