Tein ensimmäiset omatoimimatkani ulkomaille 1970-luvun alussa, kun silloisen puolisoni kanssa kiersimme – osin työtilanteeni mahdollistamana – vuosikausia Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa. 50 vuodessa maailma ja matkustaminen ovat ehtineet muuttua melkoisesti – onneksi pääosin parempaan suuntaan. Teknologian kehittymisen myötä monet takavuosien kommellukset eivät enää ole mahdollisia, ja monet vanhat matkustusnormit ovat enää nostalginen muisto vain. Listasin 10 muistoa siitä, miten 1970- ja 1980-luvun reissaaminen erosi nykypäivän menosta.
1. Reissuun ilman ennakkoasenteita
Nykyään on lähes mahdoton löytää matkakohdetta, jonka nähtävyyksistä ja majoituskohteista et pystyisi tankkaamaan roppakaupalla tietoa jo kauan ennen matkaa. Halusi tai ei, jonkinlaisia ennakkoasenteita ja -käsityksiä syntyy tällöin yleensä väistämättä.
Ennen internetin aikakautta muiden matkakokemukset välittyivät pääosin suusta suuhun sekä kirjallisten oppaiden välityksellä. Painettu sana ei aina ollut ajan tasalla, ja kehuttu hotelli saattoi välillä osoittautua paikan päällä melkoiseksi murjuksi – tai ehkä se oli jo jyrätty maan tasalle ostoskeskuksen parkkipaikan tieltä, kuten itselleni kävi 1980-luvulla Pekingissä. Onneksi korvaavaa majoitusta löytyi heti vierestä.
2. Kaupungin keskustassa saattoi eksyä pidemmäksikin aikaa
Eksynyt turisti on katoava luonnonvara, kun nettiyhteydet pelaavat nykyään mainiosti hieman syrjäisemmissäkin kohteissa. GPS:ssä ei kuitenkaan ole samaa glamouria kuin lentokoneen siipivälin levyisen paperikartan kaivamisessa esiin Pariisin keskustassa.
3. Tupakka kärysi reittilennoilla
Ajatus tupakan sytyttämisestä lentokoneessa tuntuu nykyään absurdilta, mutta vielä joitakin vuosikymmeniä sitten savu leijaili iloisesti reittilennolla. Koska itse en ole tupakkanaisia, tätä aikaa ei totisesti ole ikävä.
Viimeisimmät muistoni savupilvistä lentokoneissa ovat reilun 20 vuoden takaa Aasiasta, mutta monissa maissa tupruttelu reittilennoilla kiellettiin jo paljon aiemmin. Satunnaisiin vessatupakoitsijoihinkaan (hyi) ei enää tiukentuneiden lainsäädösten takia törmää samaan tapaan kuin vielä kymmenisen vuotta sitten.
2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolivälissä eräs saksalainen liikemies suunnitteli tupakan polttamisen sallivan lentoyhtiön perustamista, mutta ajatus ei ottanut tulta alleen.
4. Lennolle pukeuduttiin kuin hienompiinkin juhliin
Kokeneen turistin tunnisti 1970- ja 1980-luvuilla arkisesta vaatetuksesta. Vähemmän matkanneen valinta oli vetäistä ykköset ylle.
Halpalentojen yleistyttyä glamour kuitenkin karisi lentämisestä hyvinkin nopeasti. Onneksi nykyään collegehousut ovat täysin hyväksytty valinta niin turisti- kuin businessluokkaan.
5. Matkalle lähteminen vaati säästäväisyyttä
Nykyään ainakin budjettimatkustelu on käytännössä kaiken kansan huvia, mutta ammoisina aikoina matkabudjettia lyhyemmällekin reissulle saatettiin säästää jopa vuosia.
1970-luvulla tilikorot olivat kuitenkin eri luokkaa kuin nykyään. Esimerkiksi Kauppalehden tai Korkotutkan mukaan matkalle säästäjä voi vuonna 2024 saada talletukselle 3-4 prosentin korkoa pankista. Itse maksoin ensimmäisen lentomatkani lipuista ison osan KTA-tilin tuotoilla, joita kertyi mukavasti kuuden prosentin korolla. Vuosi oli 1972, jos oikein muistan. Enää moisista korkolukemista ei voi haaveilla.
6. Käteinen oli kuningas
Käteinen on toki edelleen matkaajan tärkeä ystävä, mutta vielä joitakin vuosikymmeniä sitten ei olisi tullut mieleenkään lähteä omaa postilaatikkoa pidemmälle ilman riittävää käteiskassaa.
Erilaisia nykyluottokorttien esiasteita oli toki käytössä jo 50 vuotta sitten, mutta luottokortin hyödyt matkaajalle alkoivat nousta esiin vasta 80-90-luvuilla. Käteistä tulee toki yhä varattua mukaan reissuille, mutta kortti kelpaa monesti mitä yllättävimmissäkin paikoissa.
7. Vuokra-autosta ei löytynyt turvavöitä
Autojen varustelu ei menneinä vuosikymmeninä ollut aivan sitä, mihin nykyään voi törmätä hieman vähemmänkin kehittyneissä maissa.
Muistan edelleen, kun teheranilaisen autovuokraamon mies tuijotti minua tonninsetelillä, kun tiedustelin, löytyisikö valikoimasta turvavöillä varustettuja ajoneuvoja. Nykyään ei taitaisi moinen enää läpi mennä, ainakaan jos takapenkkipaikat jätetään pois laskuista.
8. Ei niin pientä kylää, etteikö sen keskustasta matkatoimistoa olisi löytynyt
Toki moni käyttää edelleen matkatoimistojen palveluita, mutta ennen internet-aikaa ne olivat suorastaan itsestäänselvyys osana loman suunnittelua.
Omatoimimatkaajakin saattoi kysellä majoitusvinkkejä toimistojen kautta, vaikka lentoliput ja hotellit olisikin syystä tai toisesta ollut tarvetta varata suoraan. Nykyään vinkit ja varaukset hoituvat muutamalla napsulla netissä.
9. Turvatarkastus oli turhatarkastus
Ei kokovartaloskannereita, riisuutumista tai käsien levittelyä. Lentokenttien turvatarkastukset 1970-1990-luvuilla olivat välillä melkoisia läpikävelyitä nykypäivään verrattuna.
Varsinkin 2000-luvun alun tapahtumien jälkeen asiaan on kuitenkin alettu kiinnittää onneksi koko ajan yhä enemmän huomiota. Toki kaikilla kentillä asiaan ei vieläkään suhtauduta aivan samanlaisella pieteetillä kuin esimerkiksi jenkeissä.
Rajatarkastusten kohdalla tilanne on kuitenkin päinvastoin, ja nykyään maiden rajojen ylittäminen hoituu onneksi huomattavasti pienemmällä byrokratialla kuin vuosikymmeniä sitten.
10. Englannilla pärjäsi harvemmin
Melkein mistä tahansa Timbuktun kyläpahasesta löytyy useimmiten joku, joka osaa edes muutaman sanan englantia. Takavuosina näin ei aina ollut, ja ennen internet-aikaa matkanteko vaati useammin paikallista sanakirjaa ja hieman enemmän kärsivällisyyttä.
Arkisissa tilanteissa pärjää mainiosti ilman yhteistä kieltä, mutta esimerkiksi rajanylitysasiakirjoihin liittyvä selvittely Turkmenistanin rajalla on kielimuurin takaa kinkkisempi homma. Onneksi siitäkin selvittiin, vaikka itselleni kielipäätä ei valitettavasti ole juuri siunaantunut.
