Hei vaihdevuosisisaret tai jo sen ohittaneet

Silloin nuorempanana kuunteli vanhempien  tyttöjen juttuja vaihdevuosista. He puhuivat kuumista aalloista ja mielialan vaihteluista. Tuo kaikki tuntui silloin niin kaukaiselta. Muistan joskus ihmetelleeni miksi vanhempi työkaverini aina välillä oli ihan punainen, en ihmettele enää. En muista, että kukaan olisi puhunut kylmistä väreistä tai unettomuudesta. Nyt se elämä minulla on yhtä kuumuutta ja kylmyyttä ja unettomuutta. Ole siinä sitten töissä virkeenä. Kyllä joskus hävettää kun alkaa hehkumaan punaisena kesken asiakastapaamisen ja niin sitä sitten vuorotellen riisuu ja pukee villatakkia pois ja päälle. Onhan sitä monenmoisia lääkityksiä olemassa mutta kun en itse saa niitä käyttää sairastettuani rintasyövän joten kärsitään kärsitään ja josko siitä kirkkaamman kruunun saa:). Mutta kyllä niin peijakkaasti välillä kiukuttaa ja hermostuttaa mokomat vaihdevuodet.

Olen miettinyt miten vähän asiasta puhutaan ja kuitenkin asia koskettaa meitä kaikkia naisia jollain tavoin. Aiheesta on toki kirjoitettu muutama kirja, mutta minua kiinnostaisi erityisesti se , että miten naiset ovat selvinneet; kokemuksia, iloja, suruja ja kommelluksia ja hyviä vinkkejä. Ajatuksenani on, että mikäli tarinoita kerääntyy monta niin haaveenani olisi julkaista kirja aiheesta. Siispä esitän teille toiveeni: kirjoittaisitteko minulle kokemuksianne aiheesta joko tähän blogiin tai sähköpostiini. Kirjoitukset tulevat julki nimimerkkeinä.

marianne.katajisto@toivonpolku.fi. Minusta aihe on niin tärkeä ja arkeemme vaikuttava asia, että olisi upeeta jakaa kokemuksia aiheesta. Uskon vertaistuen voimaan.

 

Kiittäen Marianne

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla