KAKSI ODOTTAJAA
Rinnakkain betonille, katutasolle ne oli jätetty
odottivat kulkijaa.
Kaksi saapasta
vasen ja oikea.
Ei ilman toista toimeen tulleet
ei ilman kulkijaa.
Ne olivat kulkeneet miljooniamiljoonia askeleita
aina ohjattuina. Aina käskyläisinä.
Nähneet tuhannet nousut auringon, iltaruskon
metsät vihreät, vuoret lumiset, aavan preerian
koko maailman.
Ei ollut koskaan omaa tahtoa
eikä ne sitä osanneet kaivata.
Mutta kulkijaa ne kaipasivat
maan vaeltajaa
taivaanrannan maalaajaa
rannatonta kiertolaista
mustalaista kulkevaista
elon matkaajaa.
Mihin oli vaeltanut kulkevainen
saappaat odotti.
Odottaessa ne varsiaan ihaili.
Ihminen saapasta usein muistutti.
Kaksi piti olla
varsiaan ihaili.
Juuli-14
..