KELLO
Se kulki ajassa ajan
miljoonien tähtien alla
sumuisten pilvien alla
miljoonakaupungissa.
Se ei taakseen katsonut niinkuin ihmiset
jotka sen katsomatta ohittivat.
Se ei muistellut mennyttä ei surrut tulevaa
niinkuin ihmiset jotka taakseen katselivat
varjojaan peläten.
Se ei ollut väsynyt
niinkuin ihmiset
jotka olivat nähneet sodan, nälän.
Kello vain ajassa ajan kulki.
Kukaan ei tiennyt mitä se ajatteli.
Jos ihminen olisi pysähtynyt, tarkasti katsonut
olisi nähnyt pilvellä toisen ihmisen.
Juuli -14