Minsk on Euroopan halpa helmi

Kello 17 Tallinnan linja-autoasemalla vastassamme on harmaanhohtoinen Lux Express -bussi. Sen tilavaan ruumaan nakkaamme matkalaukkumme. Bussin sisustus on tyylikäs ja mukavan pehmeät penkit taipuvat lähes vaakatasoon. Jaloille on tilaa myös istuessa. Noudamme bussin kahviautomaatista cappuccinot.

Neljän tunnin matka ensimmäiseen etappiin Riikaan kuluu mukavasti näpelöidessä penkissä kiinni olevaa kosketusnäytöllistä viihdekeskusta. Siitä saa esiin pelejä, uutissivustoja, reaaliaikaisen matkaseurannan, nettiselaimen ja laajan valikoiman musiikkia ja elokuvia. Valitsemme Woody Allenin parin vuoden takaisen draamakomedian Blue Jasmine. Riiasta matka jatkuu Minskiin yöbussilla kello 22.50.

Laskemme selkänojat ala-asentoon ja otamme esiin tyynyt ja peitot. Bussin tasainen hyrinä saa nukahtamaan nopeasti. Heräämme liettualaisen sotilaan tarkastuskäyntiin rajalla kello 3.50.

Alkoholijuomat käyvät tuliaiseksi, erityisesti liköörit.

Bussimatka pimeässä

Hetken päästä bussi pysähtyy rajavyöhykkeen tax free -myymälän eteen. Emme jaksa shoppailla aamuyöstä, mutta muut matkustajat hamstraavat pussikaupalla alkoholia ja savukkeita. Puolen litran pullo liettualaista vodkaa maksaa noin kolme euroa.

Valko-Venäjän rajalla kuljemme jonossa pieneen vaaleaan rakennukseen. Ulkona on pilkkopimeää.

– Minsk? kysyy ilmeetön tullinainen ja pamauttaa leiman viisumiin.

Liettuan leveä, tasainen asfalttibaana vaihtuu kapeampaan roudan runtelemaan maantiehen. Kahden tunnin töyssyisen ajomatkan jälkeen edessä ovat esikaupungin valtavat, harmaat kerrostalokolonnat. Kun lähestymme keskustaa, kadut levenevät. Minsk alkaa näkyä koko komeudessaan. Bussissa istuimme tällä matkalla yhdeksän tuntia.

Kyyneltensaaren enkelipatsaalla käy usein vihkipareja.

Ei olutta ilman vodkaa

Päärautatieaseman rahanvaihtopisteessä meistä tulee miljonäärejä. Yksi euro on noin 20 000 ruplaa. Hurautamme Planeta-hotellille taksilla – hinta 200 000 ruplaa, 10 euroa. Myöhemmin selviää, että summassa on keskusaseman turistilisää noin puolet.

Syömme Komarovkan torin kupeessa keskustan suurimmassa Lido-ravintolassa, jonka julkisivu tuo mieleen suuren majatalon. Sen edessä komeilee iso tuulimylly.

Seuranamme on paikallisen Merlin Tours -matkatoimiston johtaja Constantin Koleda.

–Suosittelen kansallisruokaamme dranikia, perunasta valmistettuja pannukakkuja smetanan kanssa. Tiesittekö muuten, että meillä on sanonta ”olut ilman vodkaa on syntiä”? Constantin sanoo.

Keskustan kahvilat ja viininbaarit ovat suosittuja.

Neuvostoarkkitehtuuria ja mahtipytinkejä

Autot viilettävät kahdeksankaistaista ja 15-kilometristä pääkatua Prospekt Nezavisimostia jopa sadan kilometrin tuntivauhtia. Katua ei voi ylittää, se pitää alittaa tunneleita pitkin. Emme näe hissejä tai pyörätuoliramppeja. Liikuntarajoitteiselle Minsk on vaikea.

Suurin osa kaupungista pommitettiin maan tasalle toisen maailmansodan aikana ja rakennettiin uudelleen Stalinin arkkitehtien suunnitelmin 1940–50-luvulla.

– Missään muussa entisen Neuvostoliiton maassa ei ole näin hyvin säilynyttä pääkatua, täynnä hyvin säilynyttä neuvostoarkkitehtuuria. Varsinkin iltavalaistuksessa katu on hieno, Constantin kehuu.

Lyhyen kävelymatkan päässä toisistaan sijaitsevat lähes kaikki mahtipytingit: hallituksen rakennus, presidentin asuintalo, kaupungintalo ja valtion turvallisuuspalvelu KGB:n päämaja.

Vaikuttavalla, yli seitsemän hehtaarin Itsenäisyyden aukiolla sijaitsee kuuluisa roomalaiskatolinen niin sanottu Punainen kirkko. Aukion alta löytyy yllättäen moderni länsimainen ostoskeskus Stolitsa.

Minskin kirjastossa vierailee päivittäin 2 200 asiakasta.

Puhe pois politiikasta

Presidentti Alexander Lukashenko on hallinnut maata tiukalla otteella vuodesta 1994. Hänen täystyöllistämispolitiikkansa ansiosta Minskin kadut ovat putipuhtaat. Kahden hengen siivouspartiot keräävät roskia joka nurkalla. Myös poliiseja näkyy paljon, ja taskuvaras on harvinaisuus.

– Minskiläiset ovat sydämellisiä ja avuliaita. Kun kysyy neuvoa, voi päätyä jonkun kotiin juomaan vodkaa ja laulamaan kansanlauluja pariksi päiväksi. Kunhan turisti ei sekaannu maan politiikkaan, kaikki menee hyvin, Constantin neuvoo.

Oopperaan viidellä eurolla

Kuukauden viimeisenä keskiviikkona museoihin on vapaa pääsy. Valko-Venäjän kansallisen taidemuseon edessä luikertelee lähes satametrinen jono.

Ihailemme viime vuosisadoilla eläneiden mestareiden, kuten Vasili Vereshchaginin ja Isaak Levitanin töitä. Yläkerta on omistettu valkovenäläiselle kantaa ottavalle modernismille – yhdessäkään taulussa ei ole taiteilijan tietoja.

Kansallisoopperan pääsyliput maksavat vain 5 euroa.

Constantin kertoo käyvänsä perheensä kanssa usein kulttuuriharrastuksissa, ja niin tekevät muutkin minskiläiset. Missä muualla pääsee oopperaan tai balettiin viidellä eurolla?

Bussi- ja metrolippu maksaa vain 25 senttiä, joten lähdemme bussilla Valko-Venäjän suuren isänmaallisen sodan historian valtionmuseoon.

Näyttävyydessään museo on nimensä veroinen. Ulkoseinällä kiiltelee 11 teräksistä laattaa puoliympyrän muodossa. Katolla liehuu yllättäen Neuvostoliiton lippu. Museossa voi eläytyä toiseen maailmansotaan: on lentokoneita, panssarivaunuja, aseita ja moderneja multimediaesityksiä.

70 vuoden takaisessa murhenäytelmässä kuoli miljoonien muiden lisäksi jopa kolmasosa Valko-Venäjän asukkaista, noin kolme miljoonaa ihmistä.

Taidemuseon kokoelmat ovat kiinnostavia.

Minskiin kannattaa matkustaa pian

Illalla Minskin urheilupalatsissa soi Pink Floydin musiikki. Lavalla on englantilainen cover-yhtye Brit Floyd. Illan yleisö koostuu 20–60-vuotiaista.

Kun laservalot halkovat ilmaa ja kappale The Wall alkaa soida, se tuntuu sopivan hyvin juuri tähän aikaan ja paikkaan. Sama teos soi aikoinaan Berliinissä muurin kaatuessa.

–Yhteiskuntamme on avautumassa länteen. Silti täällä voi vielä kokea ja nähdä vielä jotakin sellaista, jota ei voi nähdä eikä kokea missään muualla Euroopassa, Constantin mainostaa.

Siksi Minskiin kannattaa matkustaa pian. Matkailijan on mukava tietää sekin, että Belarus-merkkisiä traktoreita on valmistettu Minskissä jo 70 vuotta ja valmistetaan edelleen. Niitä on tuotu Suomeenkin. Yrityksen nettisivulla sanotaan, että joka kymmenes maailman traktori on valkovenäläinen.

Valkovenäläinen drinkki taas on suosittu makea cocktail, joka sekoitetaan yleensä vodkasta, kahvilikööristä ja kermasta tai maidosta.

Za vaše zdorovje, kippis!

Afganistanin sodan uhrien muistomerkki sijaitsee Kyyneltensaareja.