Nimimuisti alkaa heiketä jo 40-vuotiaana. Tutkimusten mukaan tietokone pitää vanhatkin aivot virkeänä.
– Nimimuisti alkaa huonontua neljänkymmenen ikävuoden jälkeen, kertoo geriatrian professori ja neurologian erikoislääkäri Raimo Sulkava.
Päässämme on ikään kuin muistivarasto, jossa kaikki on tallella. Mutta samaan tapaan kuin tietokoneen kovalevy alkaa ajan mittaan täyttyä, myös aivojemme levyltä on iän myötä yhä vaikeampi hakea esille haluamaansa.
– Muistijälkiä on karttunut liian paljon: nimiä, paikkoja, vuosikuluja, pin-koodeja, puk-koodeja, salasanoja. Jo määrä lamaannuttaa.
Kuusivuotiaalla muistijälkiä on vain vähän ja hänen aivonsa ovat terhakkaat. 60-vuotiaalle muistettavaa taas on kertynyt ruuhkaksi asti ja aivot joustavat huonommin. Kyse ei siis ole muistisairaudesta, vaikka hetkellisesti ei saisikaan mieleensä ihmisen nimeä tai sitä, mistä yhteydestä hänet tuntee.
Kunhan joskus muistaa
Muistamattomuudesta kannattaa huolestua vakavasti vasta, jos nimi ei palaa mieleen koskaan. Huoleen on syytä myös, jos aloitekyky ja aktiivisuus alkavat rajusti vähentyä. Aivomme keksivät kuitenkin monenlaisia keinoja kaivaa asioita muistista.
H, I, J, K... kaskara!
60-vuotias nainen kertoo, miten hänen mieltään jäi vaivaamaan unohtunut kasvin nimi. Vielä yömyöhällä nainen kävi mielessään läpi aakkosia, kunnes pysähtyi k:n kohdalla: kaskara eli rohtopaatsama! Se se oli!
Tällaisia muistin apuvälineitä voi kukin keksiä oman luontonsa mukaisesti.
Nykyaika tarjoaa muistin parantamiseen erinomaisen apuvälineen, joka sopii myös ikääntyneelle ja jopa muistisairaudesta kärsivälle. Se on tietokone.
– Omalle äidilleni hankittiin sellainen, kun hän täytti 80 vuotta. Tietokone pitää aivot virkeinä, ja sieltä voi tarkistaa asioita, joita ei muista.
Hoitajan on hyvä puhutella nimellä
Muistamisen kannalta on olennaista, ettei kanna mielessään liikaa sälää. Alallaan hienoihin saavutuksiin yltävät ihmiset kykenevät unohtamaan epäolennaisen ja keskittymään siihen, mikä on tärkeää.
Ja kun tarpeeksi pitkälle mennään, olennaista on enää oma nimi.
– Liikuttavaa kyllä, se on myös viimeinen, jonka muistisairas tunnistaa. Siksi nimeltä puhutteleminen on hoitotyössä tärkeää, Raimo Sulkava toteaa.
Ennen loppusuoraa muistisairaan elämässä on vaihe, jolloin hän muistaa vielä olevansa insinööri tai kirjailija. Mutta kun ura ja työ ovat kadonneet, tallella on vielä nimi. Se, jolla äiti meitä sanallisesti hyväili, kun saatteli unten maille.
Nimet voi viedä muistista myös
- unenpuute
- stressi
- alkoholi
- B12-vitamiinin puutos
- niukka liikunta
- aivojen vähäinen käyttö
Lyhennelmä artikkelista ET-lehti 2/2012
Nimimuisti ei ole erillinen muistin osa, osaksi lähimuistia sitä kai kutsutaan. Se on ainakin minulla arvaamaton temppuileva ominaisuus. Muistan pankkien, puhelinten ym. pin-koodit, muutaman puhelinnumeron ja pankkitilin numerot erehtymättä, koska niiden muistamiseen ei useinkaan liity kiirettä. Mutta päivittäin tuskailen kuuden eri aikaan otettavan lääkkeen kanssa; joko otin?Siirrän purkit ja kalvot aamuisin yhteen paikkaan, josta vien ne otettuani toiseen. Silti mietin päivällä unohdinko palauttaa pakkaukset jonkin puuhan tiimellyksessä. Joskus siirto unohtuukin.
Shakin pelaaminen tietokonetta vastaan on minun lääkkeeni muistin treenaamiseen.
Muisti voidaan luokitella myös eri alueisiin, kuten näkömuisti, numeromuisti, nimimuisti, asiamuisti. Lähimuisti on sellainen, kun juuri äsken tehty asia unohtuu esim. juuri tuo, otinko lääkkeen, käynnistinkö kahvikeittimen jne... Lähimuistin heikkeneminen enteilee joskun vakavampaakin muistisairautta.
Minä en ole koskaan muistanut nimiä kovin hyvin. Luettelen aina kaikki lapset ja lastenlapset että osuisi oikea. Tätini on samanlainen. Joskus se harmittaa, mutta kun sille ei voi mitään, ei auta kuin alistua. Kaikki pitää kirjottaa ylös, jos meinaa jotain muistaa. Kun muistais vielä kattoo niitä muistiinpanojaan :) :)Niin se vaan on, aivot ei toimi täysillä jos on ylipainoinen.
Ei mulla läskit aivoissa ole. Ihanaa, kun olet pannut minut merkille sinä lutunen mörökölli :D
