Näyttelijä Aino Seppo, 64: ”Minusta harmittelu on hukkaan laitettua energiaa”

 Vitsikkyys / totisuus

Huumori on – jos ei elämän suola – niin yksi elämän tärkeistä mausteista. Se pehmentää kaikkea. Nauraminen helpottaa esimerkiksi mokaamisen pelkoa ja häpeää.

Huumori on minulle olennainen asia myös parisuhteessa. Onneksi meillä on Eskon kanssa samanlainen huumorintaju. Ymmärrämme toistemme tapaa kääntää tiukassakin tilanteessa asiat huumoriksi.

Nauroimmme niin, että pelkäsin Eskon tikkien ratkeavan.

Kauan sitten Esko oli sairaalassa, ja nauroimme sielläkin hirveästi. En enää muista mille nauroimme, mutta mietin silloin, että olikohan se vaarallista – Eskon tikithän saattaisivat ratketa!

Spontaani / suunniteltu 

Haluaisin olla spontaanimpi, mutta olen suunnittelijatyyppi. Suunnittelemalla, miten hoidan asiat, koen hallitsevani elämää ja stressaannun vähemmän.

Jos erehdyn lähtemään spontaanisti kaupungille, vaikka minun pitäisi pestä pyykkiä tai opetella vuorosanoja, ahdistun. Kiva asia ei tunnukaan kivalta.

Vapaa-aikaani en kuitenkaan suunnittele. Jos tekisin niin, harmittelisin, että nyt en ole vapaana.

Nopea / hidas 

Minun on tosi vaikea tehdä valintoja isoissa asioissa, mutta myös pienissä.

Remonttia suunnitellessa saatan pähkäillä loputtomiin, pitäisikö huonejärjestystä vaihtaa vai ei. Yhtä lailla saatan jäädä kaupassa jumittamaan perunalajikkeiden, kuten Pidon ja Puikulan, välillä.

Saatan pähkäillä asioita loputtomiin.

Minun täytyy saada ajatella asioita läpikotaisin. Sitten kun olen päättänyt, en jää harmittelemaan.

Minusta harmittelu on hukkaan laitettua aikaa ja energiaa. Jos olen tehnyt väärän ratkaisun, korjaan sen seuraavalla kerralla.

Kerrostalo / omakotitalo

Tykkään kaupunkiluonnosta ja talojen kiviseinistä – siitä, miten valo heijastuu seiniin ja vaihtuu eri vuorokauden- ja vuodenaikoina. Lisäksi minulle on tärkeää, että torit ja hallit, teatterit ja kivijalkaliikkeet ovat lähellä kotia.

Olemme Eskon kanssa aina asuneet vanhoissa kerrostaloissa Helsingin keskustan tienoilla. Keskustassa pärjää myös ilman autoa.

Yökukkuja / yönukkuja

Minulla on hyvät unenlahjat. Illalla ajattelen aina, että ihanaa, pääsen sänkyyn!

Tarvitsen unta. Nyt näytöskaudella pääsen töistä iltakymmeneltä. Olen sen verran kierroksilla, että sänkyyn menen vasta kello 24 ja nukun puoli kahdeksaan.

Illalla ajattelen, että ihanaa, pääsen sänkyyn!

Tarvitsisin unta vähän enemmän, mutta näillä on pärjättävä. Jos joskus käy niin, että en saa unta, olen ihan pois pelistä ja muutun alakuloiseksi.

Painettu / digitaalinen

Nautin painetun kirjan visuaalisuudesta ja siitä, että voin lukea omaan tahtiini. Painetusta sanomalehdestä löydän juuri sen, minkä haluan.

Luen digilehteäkin, mutta kun algoritmi valikoi jutut, jotain minua kiinnostavaa voi jäädä näkemättä.

Olen myös paperikarttojen ystävä, eikä minulla ole navigaattoria. Haluan nähdä kokonaisuuden, johon sijoitun. Viimeksi suunnistin paperikartan kanssa Tallinnassa etsiessäni Fotografiska-museota.

Ehkä viehtymykseni painettuun liittyy siihen, että kokonaisuus on silloin näpeissäni, olipa kyseessä lehti, kartta, kirja tai käsikirjoitus.

Liikunta / lepo

Yksinkertaisimmillaan liikunnan harrastamiseni on kävelylle menemistä. Kävely on meditatiivista. Kun kävelen aikani, stressi kaikkoaa ja omat pulmat sekä maailmantilanteen aiheuttamat ahdistukset asettuvat oikeankokoisiksi.

Liikunta on kuin lepoa.

Toisaalta liikunta on minulle myös lepoa: kuin ottaisin nokkaunet. Pilates, jooga ja tanssitunnit pakottavat keskittymään juuri siihen hetkeen. Pääsen irti töistä ja poukkoilevista ajatuksistani.

Pohjoinen / etelä 

Kaihoilen etelään, Välimeren maisemiin. Valoon talvella. Etelässä tulee aina yhtäkkinen hämmennys: kaikki on niin värikästä ja kirkasta.

Etelä liittyy myös nuoruuteni matkoihin. Koin silloin ja koen edelleen, että olen ulkomailla eri ihminen. Sulaudun ympäristöön. Joskus olen eloisampi kuin normaalisti, joskus taas tarkkailija.

Minulle on käynyt niinkin, että kun ostan Italiasta tai Espanjasta ihanan vaatteen, tajuan Suomessa, että en voi ikinä laittaa sitä päälleni. Vaate kuuluu toiseen ympäristöön.

Juttu on julkaistu on ET-lehden numerossa 22/2022. Tilaajana voit lukea sen täältä. Jos et vielä ole ET-lehden tilaaja, tutustu Digilehdet.fi-palveluun.