– Ensin tuli pikkuisen sellaista haavetta ja sitten jo melkein varmuutta, että hyvässä lykyssä voisin ehkä täyttää yhdeksänkymmentä. Nyt se on melkein kohdalla.  Hämmästyttävää.
– Ensin tuli pikkuisen sellaista haavetta ja sitten jo melkein varmuutta, että hyvässä lykyssä voisin ehkä täyttää yhdeksänkymmentä. Nyt se on melkein kohdalla. Hämmästyttävää.

Yrjö Kukkapuro ja hänen vaimonsa Irmeli elivät ja tekivät töitä yhdessä 67 vuotta. Nyt Yrjö katselee Irmelin kuvaa, totuttelee nukkumaan yksin ja jatkaa muotoilijana töiden tekemistä ainakin vähän aikaa.

Öisin Yrjö Kukkapuro ojentaa kätensä, vaikka tietää, että se on turhaa.

Makuuhuoneessa on kaksi sänkyä. Toinen niistä kuului Yrjön vaimolle, Irmeli Kukkapurolle.

Yrjö ja Irmeli elivät ja tekivät töitä yhdessä 67 vuotta. Yrjö suunnitteli huone­kaluja, eniten tuoleja. Irmeli oli taidegraafikko.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Yrjö Kukkapuro ojentaa kätensä, vaikka tietää, että se on turhaa.

Irmeli kuoli vuoden 2022 heinäkuussa 88-vuotiaana.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– En ole koskenut Irmelin sänkyyn sen jälkeen, kun hän lähti. Lakanat, täkit ja tyynyt ovat paikoillaan. Katsotaan, milloin tulee olo, että haluan siirtää ne pois, Yrjö Kukkapuro, 89, sanoo.

– Olen ihmetellyt itsekseni, miksi aloin suunnitella juuri tuoleja. Kaikki on tapahtunut luonnostaan, se on ihmeellinen asia. En ole koskaan miettinyt, mikä olisi seuraava siirto, Yrjö Kukkapuro sanoo ateljeessaan.

Sänkyjen välissä on metri. Yrjöstä välimatka oli hyvä, kun Irmeli eli.

– Kun kurotti, sormilla ulottui yölläkin tervehtimään.

Nyt käteen osuu vain tyhjää. Yrjö uskoo, että hän ei koskaan totu siihen.

Kihloihin kahdessa viikossa

Yrjö näki Irmelin istumassa leveällä ikkunalaudalla Ateneumin taidemuseossa keväällä 1955.

Taide­teollisen korkeakoulun elävän mallin piirtämisen tunti oli juuri päättynyt. Yrjö oli ensimmäisellä vuosikurssilla.

Yrjö kyseli käytävällä kavereiltaan, missä mahtaa olla Rikhardinkadun kirjasto, sinne pitäisi päästä. Samalla kurssilla ollut Irmeli kuuli keskustelun, hyppäsi alas ikkunalaudalta ja sanoi: minä vien sinut.

Irmeli kesällä 1956.

Kaksi viikkoa myöhemmin Irmeli ja Yrjö olivat kihloissa.

– Olimme äärimmäisen varmoja siitä, että haluamme olla yhdessä. Ei siinä seksuaalisuutta ollut niinkään paljon, jotain pussailua vain. Mutta olimme niin hyviä ystäviä kuin ikinä olla voi, Yrjö sanoo.

22-vuotias Yrjö oli muuttanut Imatralta Helsinkiin opiskellakseen sisustusarkkitehtuuria. Vuotta nuorempi Irmeli oli koristemaalarilinjalla.

Kaksi viikkoa myöhemmin Irmeli ja Yrjö olivat kihloissa.

Seuraavana vuonna 1956 Yrjö ja Irmeli kävivät vihillä, salaa. Sen jälkeen he saivat luvan kanssa nukkua Irmelin vanhempien luona kahdestaan samassa huoneessa. Se huone oli heidän ensimmäinen yhteinen kotinsa.

Yrjön ja Irmelin ainoa lapsi, Isa, syntyi vuotta myöhemmin, vuonna 1957.

Yrjön tunnetuin työ, Karuselli-tuoli, syntyi vuonna 1964. Viimeistään se teki Yrjö Kukkapurosta kuuluisan kalustesuunnittelijan, jonka töitä haluttiin näyttelyihin ja museoihin ympäri maailmaa.

Vuonna 1968 puolestaan syntyi Kukkapuron ateljee Irmelin vanhempien tontille Kauniaisiin.

Yrjö ja Irmeli suunnittelivat sen tekniikan tohtori Eero Paloheimon kanssa. Kaarevakattoinen rakennus suurine ikkunoineen herätti kummastusta. Naapurit kutsuivat sitä jäähalliksi ja ufoksi.

Työ kuin hengittämistä

Jokainen asia ateljeessa on Yrjölle tuttu. Ateljeessa näyttää nyt keväällä 2023 miltei samanlaiselta kuin alussa, 55 vuotta sitten. Silloin tänne muuttivat Irmeli, Yrjö ja 11-vuotias Isa.

Tilaa oli 200 neliötä, väliseiniä ei ainuttakaan. Ateljee oli sekä Kukkapurojen koti että työtila. Tämä sopi hyvin Yrjön ja Irmelin elämän­asenteeseen, jossa työtä ja vapaa-aikaa ei voitu eikä haluttu erottaa toisistaan.

– Työ ei loppunut koskaan, se oli kuin hengittämistä, Yrjö sanoo.

Yrjöllä oli työpöytänsä ja työpöydällä kuultopapereita, Pentel 0,5 -lyijykyniä ja saksia.

Irmelillä oli oma pöytänsä toisella seinustalla luonnoskirjoineen, painolaattoineen ja Caran D’ache -vesivärikynineen.

 Kihlajaiskuva 11.5.1955 on Yrjön kameran itselaukaisijalla ottama.
Kihlajaiskuva 11.5.1955 on Yrjön kameran itselaukaisijalla ottama.

Irmelin työkaluihin ei ole koskettu ateljeessa. Yrjö on pitänyt siitä huolen. Työpöytä on samassa järjestyksessä kuin silloin, kun Irmeli viimeisen kerran teki sen ääressä töitä.

Ateljeen hyllyllä on kehyksissä kihlajaiskuva. Yrjö on ottanut sen itse kameran itselaukaisijalla.

Yrjö ja Irmeli suutelevat kuvassa kalliolla tulevan ateljeensa lähellä. Irmelin pää on hiukan kallellaan, molempien silmät ovat kiinni. Kallion ympärillä kielot kukkivat silloin ja kukkivat yhä.

Ikävissäin katselen kuvia Irmelistä.

Yrjö katsoo vanhojen kuvien sijaan mieluummin viimeisiä kuvia, joita Irmelistä hoivakodissa otettiin. Irmeli näyttää niissä Yrjön mielestä kauniilta.

– Ikävissäin katselen hänen kuviansa. Irmeli on niissä ihan kuin ennen. En tiedä, onko hyvä vai huono, että katson. Mutisen Irmelille, että olemme taas kohta yhdessä, odota vain.

Yrjö on aina pukeutunut mielellään mustaan. 1990-luvulla hän halusi piristää tyyliään ja osti keltaisen lippalakin. Ne ovat olleet käytössä siitä saakka myös kotona.

Lue koko juttu ET-lehden numerosta 6/2023. Tilaajana voit lukea sen täältä. Jos et vielä ole tilaaja, tutustu Digilehdet.fi-palveluun.

Yrjö Kukkapuro

  • Syntynyt 1933 Viipurin maalaiskunnassa. Asuu Kauniaisissa.
  • Muotoilija.
  • Tytär Isa Kukka­puro-Enbom, kolme ­lapsenlasta, kaksi lapsenlapsenlasta.
  • Yrjö ­Kukkapuro – Taikahuone -näyttely Espoon modernin taiteen museo Emmassa 28.1.2024 saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla