Senioritalon aktiiviset asukkaat tuottavat palveluja itse itselleen

Pino rautaisia punnuksia nousee ilmaan, kun Pekka Kuusisaari, 85, vetää kuntosalilaitteen kahvaa rinnan eteen. Veikko Muurinen, 71, valitsee käsipainot hyllystä ja alkaa pumpata hauista.

Vantaalla sijaitsevan senioritalon kellarissa on koolla kuntosalin vakiojengi. Vielä seitsemän vuotta sitten kellarihuone oli täynnä sekalaista tavaraa. Porukalla ne raivattiin pois ja tilalle hankittiin kuntosalilaitteita, pari kuntopyörää ja hulavanteita. Talossa vierailevia lastenlapsia viihdyttävät lautapelit ja iso biljardipöytä, jonka ääreen tosin kokoontuvat mielellään vanhemmatkin pelaajat.

Muutos olisi jäänyt tekemättä, elleivät asukkaat olisi itse tarttuneet toimeen. 

Pellolla oli kyltti: Tähän rakennetaan palvelutalo.

Nyt 97-vuotias Annikki oli ensimmäinen talossa

2000-luvun alussa senioritalon paikalla oli peltoa, ja pellolla kyltti: Tähän rakennetaan palvelutalo.

Kun Annikki Hätönen näki ilmoituksen, hän päätti siltä seisomalta hakea asukkaaksi. Annikin aviomies oli kuollut pari vuotta aiemmin, ja muutto palvelutaloon oli pyörinyt mielessä jo jonkin aikaa.

– Jokainen tarvitsee jossain vaiheessa hoivaa ja huolenpitoa. Minä kävin toimeen ja tein kaiken aivotyön valmiiksi sinä aikana, kun tätä taloa rakennettiin.

Uudessa kodissa oli vain puolet entisen neliöistä.

Palvelutalon rakennutti Vanhusten Palvelutaloyhdistys. Valtaosa 64 asunnosta oli omistus­asuntoja. Loput jäivät vuokralle.

Annikki muutti palvelutaloon ensimmäisten joukossa. Muuttokuorma oli täynnä vuosikymmenten aikana kertynyttä tavaraa. Uudessa kodissa oli kuitenkin vain puolet entisen neliöistä.

Annikki laati millintarkan suunnitelman siitä, mitä huonekaluja hän asettelisi mihinkin. Loput tavaroistaan hän levitti uuden olohuoneensa lattialle, ja kutsui suvun nuorison kylään. He saivat valita mitä halusivat.

– Pitää olla viisaus, että osaa luopua.

– Elämässä täytyy olla huumoria, eloisuutta ja virkeyttä, sanoo 97-vuotias Annikki Hätönen. Hän on talon vanhin asukas.

Ihan kaikesta Annikki ei luopunut. Kylpyhuoneen hyllyllä on hienoja hajuvesiä kauniissa lasipulloissa, niistä on kiva välillä suihkauttaa. Seinällä on kokoelma kauniita posliinilautasia, joista Annikki nauttii joka päivä.

"Laskin, että eläke riittää ja tulen toimeen."

Annikki maksaa kaksiostaan 1 200 euron kuukausivuokraa.

– Laskin, että eläke riittää ja tulen toimeen. Mitään tukia en ole koskaan hakenut.

Nyt 97-vuotias Annikki on talon vanhin asukas. Vaikka kotihoidon avustaja käy joka toinen päivä auttamassa, Annikki miettii, kuinka kauan hän vielä voi asua kotonaan.

Lähes satavuotiaalla vaivoista eniten elämää hankaloittaa näkövamma. Lukeminen ei enää suju.

– Toimintakyky on heikentynyt. Se on tässä iässä luonnonlaki, ei mikään sairaus tai oire.

Vuonna 2019 talon palveluja karsittiin

Muutama vuosi sitten palvelutalon toiminta kävi Palvelutaloyhdistykselle taloudellisesti kannattamattomaksi. Palveluista karsittiin ruokala, sairaanhoito ja siivouspalveluita.

Kun palvelut lähtivät, asukkaat päättivät yhtiökokouksessa muuttaa talon senioritaloksi vuonna 2019.

51 eurolla saa siivouksen kerran kuussa ja turvarannekkeen.

Ihan kaikki palvelut eivät sentään loppuneet. Taloyhtiön 51 euron palvelupaketilla saa siivouksen kerran kuussa ja turvarannekkeen. Jos kotona kaatuu eikä pääse omin voimin ylös, rannekkeella saa yhteyden turvapalveluun. Sieltä lähetetään joku heti auttamaan. Rannekkeeseen on yhdistetty myös palohälytin.

– Vielä kun saisi ihmiset käyttämään sitä ranneketta, senioritalon puheenjohtaja Veikko Muurinen sanoo.

Aktiviteetit kootaan talon tapahtumakalenteriin

Kerran kuussa asukkaat saavat Marja Liisa Toivasen tekemän tapahtumakalenterin, johon on koottu kaikki talossa järjestettävät aktiviteetit.

Tavallisesti viikon ohjelma näyttää tällaiselta:

Maanantaina kokoontuu käsityökerho.

Tiistaina tietovisaillaan.

Keskiviikkoaamu alkaa tuolijumpalla, ja iltapäivällä on pelikerho.

Torstai on varattu kiinnostaville luennoille, tässä kuussa taloon muuttanut psykiatri kertoo muistisairauksista.

Lauantaisin pelataan shakkia.

Kerran kuussa on kirjallisuuskerho, bingo sekä seurakunnan järjestämä hartaushetki.

Vielä seitsemän vuotta sitten kalenteria ei ollut, ja ainoa yhteinen aktiviteetti oli tietovisa kerran viikossa. Sitten alkoi tapahtua.

– Tänne on sattunut muuttamaan paljon toimeliaita ihmisiä, sanoo Arja Muurinen.

Anja ja Veikko Muurinen muuttivat taloon seitsemän vuotta sitten ollakseen lähempänä lapsenlapsiaan.

Veikko organisoi ensitöikseen koko talon esteettömäksi.

Arja on miehensä Veikon kanssa yksi toimeliaista. Heidän muuttonsa jälkeen Veikko organisoi ensitöikseen koko talon esteettömäksi, sillä sellainen puute talossa oli, että pyörätuolilla tai rollaattorilla siellä oli hankalaa kulkea. Nyt ovet aukeavat sähköisellä avausnapilla, ja kynnysten ylittämistä helpottavat liuskat. Käytäville on asennettu kaiteita, joista voi ottaa tukea.

Kun esteettömyys oli saatu kuntoon, taloon alkoi syntyä yhteistä toimintaa. Kaikki kerhot ovat asukkaiden itsensä järjestämiä: shakkia harrastava Veikko vetää tuolijumppaa ja shakkikerhoa, Arja laatii tietovisat, Marja Juuti ja Sirkka Lampinen pyörittävät bingoa.

– Kun muutin tänne kolme vuotta sitten, naapurit tulivat heti esittäytymään. Se tuntui lämpimältä, Sirkka Lampinen sanoo.

Piha kunnostettiin mukavaksi oleskelutilaksi

Talossa asuu ihmisiä monenlaisista taustoista: muusikko Martti Frank säestää toisinaan yhteisiä lauluhetkiä. Esteettisyyden päälle ymmärtävä asukas asettelee käytäville koristeluja, jotka vaihtuvat vuodenajan mukaan.

Piha kunnostettiin mukavaksi oleskelutilaksi, jossa on grilli ja yhteisiä marjapensaita.

– Ennen ei pihalla paljon istuskeltu, nyt sekin on muuttunut. Kesällä siellä paistetaan makkaraa ja pidetään juhlia, Arja kertoo.

Hyvän vanhainkodinkin tunnistaa ”kahvi-indeksistä”.

Vaikka ohjelmaa on viikon jokaiselle päivälle, kenenkään ei ole pakko osallistua.

– Ihmiset ovat erilaisia luonteeltaan. Intro­vertteja ei väkisin raahata eikä patisteta, Arja sanoo.

Yhteisiin tapahtumiin on hyvän seuran lisäksi toinenkin houkutin, kahvi. Sitä on aina tarjolla, ja usein on herkkujakin. Pirkko Tikkanen ja Liisa Helonsalo ovat talon leipurimestareita, joiden pullat ja kakut saavat ihmiset liikkeelle. 

– Hyvän vanhainkodinkin kuulemma tunnistaa ”kahvi-indeksistä”, eli siitä kuinka usein on kahvit tarjolla. Meillä kahvi-indeksi on kyllä kohdillaan, Arja vitsailee.

Joka iltapäivä kolmelta, iltapäiväkahvin aikaan, väkeä alkaa kerääntyä alakertaan. Aulan ”pienoisparlamentissa” käydään läpi päivän puheenaiheet ja kuulumiset.

Vapautuvat asunnot menevät nopeasti.

– Kyllähän täällä kaikki tietävät toistensa asiat, mutta se kuuluu asiaan tiiviissä yhtei­sössä. Ja onhan se myös turvallisuustekijä, Arja sanoo.

Yhteisöllinen elämäntapa kiinnostaa muitakin. Usein uteliaita ulkopuolisia tulee aulaankin kyselemään, kuinka taloon pääsee asumaan.

– Vapautuvat asunnot menevät nopeasti, Veikko sanoo.

Talo tarjoaa työtä maahanmuuttajille

Osa asukkaista on siinä kunnossa, että heidän luonaan käy kotihoito ja kotisairaanhoito.

Marja Liisa Toivanen on yksi talon puuhakkaista. Hän on aloittanut hankkeen, jossa saatetaan yhteen apua tarvitsevia senioreja ja työtä tarvitsevia maahanmuuttajia.

"Marja Liisa on mulle kuin mummo."

Kun Marja Liisan aviomies vielä eli, hankkeen kautta hänelle löytyi kotihoitajaksi Ahmed Muhammed.

Ahmed oli työssään niin hyvä, että Marja Liisa rohkaisi tätä opiskelemaan lähihoitajaksi. Marja Liisan mies on jo edesmennyt, mutta yhteys entiseen hoitajaan on säilynyt. Ahmed käy välillä tapaamassa Marja Liisaa ja auttaa vaikka verhojen ripustamisessa. Marja Liisa puolestaan neuvoo ja auttaa Ahmedia erilaisissa paperiasioissa.

– Marja Liisa on mulle kuin mummo, Ahmed sanoo.

Marja Liisa Toivanen auttaa lähihoitaja Ahmed Muhammedia suomen kielen ja paperiasioiden kanssa.

Elämä on juhla

Aulaan on kerääntynyt jo väkeä. Kerhotilan pöytiin on katettu kauniit valkoiset liinat ja kahvikupit. Sivupöydällä on tietysti Pirkon leipomia herkkuja: kermakakku, pullapitko ja suolaisia piirakoita. Tervetuliaismaljoissa on herukkamehua ja maustettua vichyä.

On naistenpäivä, ja kaikki naiset saavat ovella punaisen ruusun. Heikki Sillman nostaa maljan.

– Arvoisat naiset, olette ansainneet tämän päivän jo elämänne edellisessä vaiheessa. Edelleen sulostutatte elämäämme päivittäin. Siitä tahdomme teitä kiittää.

Sitten soitetaan lauluja naisille. Ensimmäisenä soi Annikki-laulu talon vanhimmalle asukkaalle, joka on juhlan kunniavieras.

Heikki Sillman ojentaa ruusut Annikki Hätöselle ja Pirkko Tikkaselle naistenpäivän kunniaksi.

Lue koko juttu ET-lehdessä 7/23. Tilaajana voit lukea sen myös täällä. Jos et ole vielä lehden tilaaja, tee tilaus täällä tai tutustu digilehdet.fi-palveluun.