Suomalaisten musiikkimaku on muuttunut muutamassa vuosikymmenessä selvästi. Kiinnostava huomio on, että vasta 2000-luvulla suomesta on tullut vakavasti otettava sanoituskieli.
Kun mä sinut kohtasin, oli ilta ihanin. Linnut lauloi ja kimmelsi taivaan kuu.
Joko tutut sävelet soivat päässä? Baddingin Paratiisin tunnistaa varmasti suurin osa suomalaisista. Jos kaiuttimista napsauttaisi päälle jonkin viime vuosien hiteistä, sanat eivät välttämättä muistuisi mieleen samalla tavalla läpi ikäpolvien.
Musiikkia kuunnellaan monipuolisemmin kuin koskaan
Suoratoistopalvelu Spotifyyn julkaistaan päivittäin maailmanlaajuisesti noin 120 000 uutta kappaletta. Musiikkijättien myötä kappaleita ei enää tarvitse soittaa vain levyiltä, jotka saa fyysisesti itselleen. Nuoret löytävät suosikkinsa Tiktok-videopalvelussa leviävistä kappaleista, vanhemmilla ikäluokilla makuun vaikuttaa etenkin radion kuuntelu.
– Ihmiset kuuntelevat musiikkia nyt hyvin monipuolisesti. Nykyään on myös sosiaalisesti sallittua tykätä hyvin monenlaisesta musiikista, sanoo musiikkitieteen apulaisprofessori Henna-Riikka Peltola Jyväskylän yliopistosta.
50 vuotta sitten pop oli yksi suomalaisten eniten inhoamista musiikkilajeista.
Aiemmin tuntui, että piti valita puolensa: Rollarit tai Beatles, taidemusiikki tai viihteelliset melodiat. Nykyään esimerkiksi iäkkään ihmisen kevyempi musiikkimaku ei enää synnytä kummastelua.
Vielä 50 vuotta sitten pop oli yksi suomalaisten eniten inhoamista musiikkilajeista. Nyt se on genreistä kaikkein suosituin.
Viime vuosina suomenkielinen pop on korostunut entisestään: Suomessa radiossa kaikkien aikojen pisimpään soittolistojen kärjessä ollut kappale on suomihitti viime vuodelta, Bessin Ram pam pam. Spotifyn puolella pisimpään listakärjessä on ollut Williamin Penelope kolmen kesän takaa, sekin suomenkielinen.
– 2000-luvun aikana suomen kielestä on tullut vakavasti otettava sanoituskieli. Jossakin vaiheessahan se oli vähän noloa ja ajateltiin, että vain iskelmää tehdään suomeksi, Peltola sanoo.
Tilastokeskuksen tilastojen mukaan eläkeikäisistä suurin osa kuuntelee mieluiten kotimaista iskelmää, klassista tai hengellistä musiikkia tai vanhaa tanssimusiikkia. Tango on menettänyt hohtoaan vuosikymmenten aikana eniten.
Vielä selvempää on kuitenkin se, mistä ei pidetä: eläkeikäisistä sekä naiset että miehet pitävät kaikkein vähiten rap-musiikista, johon vaikkapa Williamin Penelope lukeutuu. Nuoret sen sijaan pitävät popin ohella eniten juuri rapista.
Musiikkimaku syntyy kohdussa ja kavereiden seurassa
Musiikkimaun syntyyn vaikuttaa sukupolven ohella erityisesti se, mitä lapsuudenkodissa on kuunneltu.
– Tiedetään, että vauvat kuulevat sikiöaikana äidin vatsan läpi todella paljon ympäristön ääniä. Sosialisoituminen omaan musiikki- ja ääniympäristöön tapahtuu jo ennen syntymää.
Noin puolet suosikkikappaleista on peräisin omilta nuoruusvuosilta.
Nuoruusvuosina yhtälöön nousevat myös kaverit: on tarve kuulua joukkoon ja tykätä samoista asioista. Silloin kuunnellusta musiikista muodostuu monille sitä tärkeintä. Noin puolet ihmisten suosikkikappaleista on peräisin juuri omilta nuoruusvuosilta.
Sotien jälkeen syntyneillä ikäpolvilla on vielä selkeitä musiikkiin liittyviä sukupolvikokemuksia.
– Kaikki tietävät samat laulut, ja ne ovat nostalgisia. Vaikka kappaleet eivät olisi henkilökohtaisesti merkityksellisiä itselle, niihin palaaminen on kuitenkin turvallista ja herättää paljon muistoja.
Aiemman kaltaisia sukupolvikokemuksia ei välttämättä enää synny.
Nykyisin lapset ja nuoret voivat pienestä asti vaikuttaa enemmän siihen, millaiseksi oma musiikkimaku kehittyy, Peltola sanoo.
Siksi aiemman kaltaisia sukupolvikokemuksia ei välttämättä enää synny.
Musiikki on tarkoitettu kulutettavaksi
Peltola ei muutoksista huolimatta pidä tämän päivän kappaleita kertakäyttötuotteina. Hän muistuttaa, että musiikki on historiallisesti ollut nimenomaan kulutukseen suunnattua.
– Eiväthän ihmiset ennen levyteollisuuttakaan kuulleet musiikkia kuin silloin, kun sitä soitettiin paikan päällä.
Ihmiset ovat läpi aikojen myös kuunnelleet suurilta osin sitä musiikkia, jota tekijät ovat juuri sillä hetkellä tehneet. Se, että 1970-luvulla kuunneltiin Irwiniä, ei siis juuri poikkea siitä, että nyt suosiossa ovat JVG tai Ramses II.
– Trendit tulevat ja vaihtuvat, ja niin se on mennyt aina.
Tämä on tiivistelmä ET-lehdessä 19/23 julkaistusta jutusta Suosikkibiisi soimaan. Tilaajana voit lukea koko jutun myös täältä. Jos et ole vielä ET-lehden tilaaja, tutustu digilehdet.fi-palveluun ja tee tilaus tästä.
Henna-Riikka Peltola
työskentelee musiikki-tieteen apulaisprofessorina Jyväskylän yliopistossa. Hän on tutkinut musiikkiin liittyviä tunnekokemuksia ja on itsekin muusikko. Hän kuuntelee mieluiten indie- ja vaihtoehtomusiikkia.
