Muusikko Olli Ahvenlahti: ”Olin Vesku Loirin pianisti, kuski ja puhelinvastaaja”

Tälläkin viikolla joku tuntematon sanoo Olli Ahvenlahdelle, 74, että terve Puppe. Niin käy joka viikko.

Yleensä Pupeksi kutsuja on vähän vanhempi ihminen, ja yleensä hän kysyy heti perään, että ethän pahastunut.

Ei Olli pahastu. Häntä naurattaa.

Joku kutsuu Ollia Pupeksi tälläkin viikolla.

– Sehän on vain muistutus siitä, että on tullut tuotettua hauskaa suomalaisille.

Puppe oli Vesa-Matti Loirin esittämän estraditaiteilija Jean-Pierre Kuselan pianisti, joka oli aina uskollinen ja hoiti hommansa.

Pupen rooli on erityisesti jäänyt ihmisten sydämiin, mutta on Olli tehnyt paljon muutakin.

Hän on pianisti, säveltäjä, sovittaja ja jazzmuusikko, joka on soittanut sellaisten maailmantähtien kuin Dizzy Gillespien ja Eartha Kittin kanssa.

Hän on ollut esimerkiksi Euroviisuissa Yleisradion kapellimestarina ja myös säveltänyt ja sovittanut kappaleita Euroviisu-karsintoja varten.

Kohtalokas tapaaminen klubilla

Nuori, lahjakas näyttelijä kaatuili lennokkaasti television Jatkoaika-ohjelmassa ja osasi soittaa huilua. Sen verran Olli tiesi Vesa-Matti Loirista, kun hän tapasi tämän jazzjameissa jonakin maanantai-iltana 1970-luvun alussa.

– Ensimmäisellä tapaamiskerralla Veskun kanssa lähinnä joimme olutta, Olli muistaa.

Vesku pyöri samoilla klubeilla kuin Olli. Ensitapaamisen jälkeen hän tuli toisinaan soittamaan huilua Ollin jazzbändin keikoille ja harjoituksiin.

Vesku oli levyttänyt ensimmäisen huumorisinglensä Saiskos pluvan jo vuonna 1968. Siitä oli tullut niin suosittu, että häntä haluttiin joka puolelle Suomea laulamaan ja puhumaan hauskoja yleisölle.

Ensimmäisellä tapaamiskerralla Veskun kanssa lähinnä joimme olutta.

Vuoteen 1974 saakka Esko Linnavalli oli ollut usein hänen säestäjänään, mutta enää hän ei ehtinyt tulla keikoille mukaan.

Olli tuli.

Selkeä työnjako

Ollista tuli yhteisten keikkojen kuski ja Ollin vuonna 1975 uutena ostamasta sinisestä Tipparellusta keikka-auto.

Olli toimi myös Veskun puhelinvastaajana. Veskulla ei aina ollut omaa lankapuhelinta, ja vaikka sitten taas oli, hän ei aina vastannut siihen.

Moni työn tarjoaja otti tavakseen soittaa Ollille ja kysyä, mistä Veskun saisi kiinni.

– Aina hän jostain löytyi. Koska Vesku ei ollut kalenteri-ihminen, hän tarvitsi jonkun minä-tyyppisen huolehtimaan aikatauluista.

Ollille työnjako sopi hyvin.

Vesku tarvitsi jonkun minunlaiseni huolehtimaan aikatauluista.

– Se oli selkeää ja helpotti elämää kovasti.

Pitkillä keikkamatkoilla Olli ja Vesku puhuivat yhteisistä töistä – ja elämästä.

1980-luvun lopulla kummallakin ystävyksellä oli parisuhteessa ongelmia. 

– Kumpikaan meistä ei välttämättä kaivannut toiselta mitään neuvoja. Tärkeintä oli, että sai puhua murheensa ääneen, ja ystävä kuunteli.

Tipparellun viesti

Säännöllinen keikkatyö Vesa-Matti Loirin kanssa loppui 90-luvulla, koska Olli päätti hyväksyä työtarjouksen Yleisradiolta.

– Yhteistyön lopahtaminen upeiden vuosien jälkeen oli mielettömän tylsä juttu, mutta ajattelin, että tekisi hyvää päästä edelleen kehittymään. Olimme menneet Kuselana ja Puppena neljä vuotta ympäri Suomea frakit päällä ja meikit naamassa. Se alkoi tuntua nähdyltä. Vesku ajatteli samoin.

Viimeisen kerran Olli kävi Veskun luona 23. toukokuuta 2022.

Sinä iltana Olli ja Vesku esittivät Veskun toivomuksesta Päivänsäteen ja Menninkäisen. Yleisönä olivat Veskun lapsuusystävä Jorma Alvesalo ja norjalaiset metsäkissat Laikku ja Ruuhonen.

10. elokuuta 2022 Olli lähti kesäpaikassaan Hartolassa kirkonkylään kauppareissulle.

Ajopeliksi hän otti museorekisterissä olevan Tipparellun. Sen saman, jossa hän ja Vesku olivat keskustelleet elämästä.

Tipparellu oli luotettava ja hyvänä pidetty auto, mutta silloin kesken matkan se alkoi yskiä.

Kesken matkan luotettava auto alkoi yskiä.

– Ihmettelin vanhan autoystävän omituista käyttäytymistä. Halusiko auto viestiä jotakin?

Olli pysäytti auton Hartolan kirkon parkkipaikalle. Jostakin mielijohteesta hän katsahti puhelimeensa. Se oli ollut äänettömällä, niin kuin aina.

Puhelimeen oli tullut viesti.

Vesku oli kuollut.

Jutun voi lukea kokonaan ET-lehden numerosta 23/23. Tilaajana voit lukea sen täältä. Jos et vielä ole tilaaja, tutustu Digilehdet.fi-palveluun.