Olympiavoittaja Ari-Pekka Nikkola: ”Olen oppinut armollisemmaksi itseäni ja muita kohtaan”

Ajoissa / myöhässä

Lapsesta saakka olen ollut mieluummin ajoissa kuin myöhässä.

Mäkihyppyvuosina piirre vain vahvistui. Suomen ja Slovenian maajoukkuevalmentajana vastuullani olivat porukoiden siirtymiset. Reissupäiviä kertyi jopa parisataa vuodessa, joten aikataulutettavaa riitti.

Nykyään suhtaudun myöhästymiseen ymmärtäväisemmin.

Nykyään suhtaudun myöhästymiseen ymmärtäväisemmin. Jos tiedän, että joku on aina myöhässä, en ota sitä enää henkilökohtaisesti.

Lempeä / ankara

Nuorena vaatimustasoni oli korkea ja itsekritiikki kova. Epäonnistumiset aiheuttivat ankaran ketutuksen.

Välillä sukset saivat kyytiä. Lappeenrannan Hopeasompa-kisojen jälkeen vuonna 1983 isäukko kävi kaivelemassa ne roskiksesta.

Ankaruudella, auktoriteetilla ja äänen korottamisella on paikkansa. Useimmiten kannattaa kuitenkin malttaa mielensä ja antaa muiden purkaa potutuksensa. Sen jälkeen keskustelua on helpompi jatkaa.

Nykyään olenkin armollisempi itseäni ja muita kohtaan. Pyrin olemaan rauhallinen ja keskusteleva, ja lepyn nopeasti.

Riskinotto / turvallisuus 

Mäkimiehenä jokainen hyppy oli riski. Tornissa pyrin keskittymään virheettömään suoritukseen, mutta tottahan siellä aina jännitti. Tai oikeastaan pelkäsi – sitä sanaa ei vain käytetty.

Mäkihyppytornissa pelotti – sitä sanaa vain ei käytetty.

Riskejä otin auton ratissakin. Kaasujalka oli painava, ja kortti oli vaarassa joutua hyllylle moneen kertaan.

Nykyään otan riskejä lähinnä laskettelurinteessä. Saatan kokeilla jyrkempiä rinteitä ja nopeampaa vauhtia kaatumisen pelosta huolimatta.

Yllätykset / rutiinit 

Rutiinit ovat minulle tärkeitä. Erosin kolme vuotta sitten, ja silloin niiden merkitys korostui entisestään. Rutiinit auttoivat pitämään elämän hallinnassa. Kaavoja uskaltaa murtaa, kun elämä on mallillaan ja olo turvallinen.

Kun erosin, rutiinit auttoivat pitämään elämän hallinnassa.

Uuden ihmissuhteen myötä olen spontaanimpi. Nykyään voin lähteä suunnittelematta elokuviin tai varata saman tien matkan vaikka Tallinnaan.

Aamu / ilta

Tänään heräsin varttia yli kuusi. Töihin piti ehtiä puoli kahdeksaksi. Työpaikalle on vain vähän toista kilometriä, joten aikaa oli reilusti.

Haluan tehdä aamurutiinini rauhassa. Laitan kahvin tippumaan. Käyn aamupesulla. Juon pari kupillista kahvia ja syön muutaman palan leipää. Silmäilen puhelimelta Savon Sanomat.

Viikonloppuisin luen joskus myös iltapäivälehdet kaikessa rauhassa. Eniten aikaa menee urheilu-uutisten lukemiseen. Seuraan NHL-kiekkoa, hiihtolajeja sekä Lauri Markkasen myötä koripalloa. Luen myös lentopallouutiset. Pelasin sitä aikanaan myös itse.

Mennyt / tuleva 

Ympäriltä on alkanut lähteä ihmisiä. Se kannustaa nauttimaan tästä hetkestä, omasta olemisesta. En odota tulevaisuudelta mitään erikoista, mutta reissaamisesta tykkään, ja sitä haluan tehdä.

Hankin kolme vuotta sitten asuntoauton. Viime kesänä ajelin Norjassa. Geirangerin vuono ja suoraan merestä nousevat vuoret olivat aivan upeita! Ensi kesänä on tarkoitus lähteä Viroon, Latviaan ja Puolaan.

Höpötys / hiljaisuus

Kun minulla oli koira, joku avasi keskustelun sanomalla ”ai sinulla on tuon rotuinen koira”. Nyt todetaan, että ”ai sinulla on tuon merkkinen asuntoauto”. Harrastus yhdistää.

Lämpenen hitaasti uusille ihmisille, mutta tutussa seurassa puhun kaikesta.

Karavaanarikavereiden kanssa jutellaan ennen kaikkea matkustamisesta. Tapaamme kausipaikallani Vuokatissa. Joidenkin kanssa soitellaan melkein päivittäin.

Lämpenen hitaasti uusille ihmisille, mutta tutussa seurassa puhun kaikesta: urheilusta, siviilielämästä, politiikasta, uutisista. Kavereiden kanssa välillä väännetään, mutta kun asioita on hetki pyöritelty, huomaamme olevamme aika lailla samaa mieltä.

Kesä / talvi

Parasta kesässä on lämpö. Kesään kuuluu reissaaminen. Olen tien päällä melkein joka viikonloppu. Kotona kunnostan taloa, leikkaan nurmikkoa, pesen tai rassailen autoja.

Jos saan kavereita seuraksi, grillaan. Grillaan mitä vain paitsi kalaa. Sain lapsena ruodon kurkkuun Pohjois-Kallaveden kesämökillämme.

Isäukko myi siihen aikaan työkseen polttoöljyä ja kaiveli ruodon kurkustani likaisilla käsillään. Jälkimaku oli sen verran karsea, että kala ei ole sen koommin maistunut.

Juttu on julkaistu ET-lehden numerossa 2/2024. Tilaajana voit lukea sen täältä. Jos et vielä ole tilaaja, tutustu Digilehdet.fi-palveluun.