Varuskunnassa asuneet naiset ovat muistelleet menneitä niin paljon, että enää ei tarvitse. Nyt he haluavat elää tätä päivää ja nauraa niin, että mahanpohjaan sattuu.
Kaikki mitä kuulet täällä, anna sen jäädä tänne, kun lähdet täältä.
Tuo sääntö päätettiin ottaa käyttöön saman tien, kun Upinniemen naiset -ystäväpiiri vuonna 2017 perustettiin.
– Noudatamme sääntöä yhä. Jos joku meistä tulee kertoneeksi tapaamisissa jotakin henkilökohtaista, se ei varmasti lähde leviämään, Raili Klemola, 74, kertoo.
Sääntönsä kunniaksi ryhmällä on joka tapaamisen lopussa pieni rituaali. Jokainen heittää yksityisasiansa ja mahdolliset huolensa kauniiseen isoon liinaan, ja sitten liina pudistellaan yhdessä. Niin haihtuvat ilmaan turhat murheet.
”Elämä varuskunnassa oli erityistä, tiivistä ja yhteisöllistä.”
– Vaikka luottamus välillämme on täydellinen, eniten jaamme iloisia asioita. Luemme ääneen lempirunojamme, kysymme minkä päivän kukin haluaisi elää uudelleen tai ihmettelemme vanhenemista. Nauramme yhdessä niin, että mahanpohjaan sattuu.
Idea ystäväpiiristä oli Railin ja hänen ystävänsä Merjan. Yhdessä he olivat alkaneet miettiä, miten hauska olisi koota yhteen vanha ystäväporukka: Upinniemen varuskunta-alueella 1970-80-luvuilla asuneet naiset.
– Elämä varuskunnassa oli erityistä, tiivistä ja yhteisöllistä, Raili muistelee.
Raililla oli tapana jättää oveen avain, jotta naapurit tietäisivät, että kylään saa poiketa.
– Alue oli suljettu, sisään pääsi vain kulkuluvalla. Porttien sisäpuolella oli kaikki palvelut, kaksi kauppaa, päiväkoti, kampaamo, posti ja teatteri. Ulkomaailmaan ei tarvinnut välttämättä astua lainkaan.
Piha oli täynnä lapsia. Kun Raili perheineen oli kotona, hänellä oli tapana jättää oveen avain, jotta naapurit tietäisivät, että kylään saa poiketa.
”Emme kysele toistemme ikää. Ihmisessä on niin paljon muutakin.”
Useimpien miehet olivat varuskunnassa töissä. Osa naisistakin työskenteli varuskunnassa, esimerkiksi sotilaskodissa.
– Me naiset tukeuduimme toisiimme paljon. Juttuseuraa tai lastenhoitoapua sai aina. Ne ajat olivat hienoja, mutta enää emme vanhoja kaivele. Ne on käyty läpi jo.
Tapaamisissa käy joka kuukausi noin 20 naista. Heidän ikiään Raili ei tiedä. 68–90-vuotiaita, ehkä, hän arvelee.
– Emme kysele toistemme ikää. Ihmisessä on niin paljon muutakin, kiinnostavampaa.
Yksi poikkeus on. Aina kun joku Upinniemen naisista täyttää 90 vuotta, juodaan kakkukahvit.
Ilmoittaudu mukaan!
Onko sinulla työkavereiden porukka, joka tapaa säännöllisesti vielä eläkkeelläkin?
Ilmoita teidät mukaan juttusarjaan sähköpostilla: etlehti@sanoma.com. Kirjoita viestin aiheeksi Töiden jälkeen.
Muista liittää mukaan puhelinnumerosi, jotta voimme ottaa sinuun yhteyttä.
Meidän porukka
Ketkä?
Upinniemen varuskunta-alueella 1970-80-luvuilla asuneet naiset.
Mitä?
Tapaaminen Kirkkonummen kirjastossa joka kuukauden viimeisenä maanantaina. Kirjastosta varataan huone, jossa "saa oikein mölytä".
