Kesä on mökkivierailujen aikaa, mutta mikä olisi sopiva vieminen? Otanko omat lakanat? Entä mitä kaikkea vieraille pitää tarjota? Epäröinti johtuu ainakin osin siitä, että kyläily on harvinaistunut.
Auto kaartaa mökin pihaan. Emännälle paketillinen Juhlamokkaa, isännälle makkaraa ja sixpack olutta. Menikö oikein?
– Sekä mökkivierailujen tuliaispolitiikka että vieraanvaraisuuden koreografia ovat nyt mutkikkaampia kuin ennen, sanoo matkailun kulttuurintutkimuksen professori Soile Veijola Lapin yliopistosta.
Erityisen paljon päänvaivaa tuottaa tuomisten miettiminen. Mikä on sopivaa ja tarpeeksi?
Miksi tuliaisten pohtiminen on vaikeaa?
Yksi selitys epävarmuudelle on yhtenäiskulttuurin murtuminen.
– Ennen oli helppoa ja mutkatonta viedä se kahvipaketti ja pullapitko tai makkarapaketti, mutta ei enää. Yksi haluaa juoda vaaleapaahtoista kahvia, toinen tummaa. Kaikille ei käy laktoosi, gluteeni tai liha, Veijola selittää.
Mökkiläinen miettii kuumeisesti ostoslistaa.
Myös itse mökkeily on moninaistunut. Se mikä sopii tuomiseksi hyvin varusteltuun kakkoskotiin ei välttämättä ilahduta vaatimattoman kesämökin isäntäväkeä.
Pähkäilyä ei auta myöskään suomalaisille tyypillinen vieraskoreus. Kun vieras kysyy, voisiko hän tuoda jotain tullessaan, vastaus on usein, että ei tarvitse tuoda mitään. Samalla mökkiläinen miettii kuumeisesti ostoslistaa vessapaperista uusiin perunoihin.
Tuomiset eivät ole enää rutiinia.
Epävarmuus voi kummuta myös siitä, että kyläily on harvinaistunut. Tuomiset eivät ole enää rutiinia samalla tavalla kuin muutama vuosikymmen sitten.
Kyläilyn harvinaistuminen voi vaikuttaa myös tuomisten laatuun. Veijolan mukaan etenkin nuorten aikuisten mielessä harvinaiset visiitit voivat tuntua enemmän juhlavilta tapahtumilta kuin arkisilta pistäytymisiltä. Tuomisetkin voivat olla juhlavia: kuohuviiniä ja suklaata.
Mitä muuta vieraalta voi odottaa?
Mökillä tuomisiin voi laskea myös vieraiden oman varustautumisen. Pakkaako mukaan riittävästi lämmintä vaatetta vai pitääkö illan kylmetessä kysyä lämmikettä mökkiläisiltä? Ottaako yökylään mukaan lakanat ja pyyhkeet?
Vieraiden kovin huoleton varustautuminen teettää enemmän työtä isäntäväellä.
Luovasti ajatellen tuominen voi olla myös työtä.
– Silläkin on merkitystä, kuka vieras on. Lapsenlapselta odotetaan vähemmän kuin tuttavapariskunnalta, Veijola huomauttaa.
Hän muistuttaa, että luovasti ajatellen tuominen voi olla myös työtä. Jos mökkiläiset eivät kaipaa ruokatarpeita, vieras voi tarjoutua auttamaan vaikkapa halonhakkuussa.
Mitä kuuluu vieraanvaraisuuteen?
Vieraanvaraisuus on helppo ymmärtää ruokapöydäksi ja juomatarjoiluksi. Veijolan mukaan siihen sisältyy myös paljon työtä, jota ei välttämättä huomaa.
Vieraanvaraisuutta on myös mökin tarjoaminen vieraiden käyttöön.
Tulijoita varten on siivottu, huollettu huussi, leikattu nurmikko, kannettu saunaan vettä, tehty ostoslistaa ja hankittu tuplamäärä vessapaperia.
– Vieraanvaraisuutta on myös koko mökkiympäristön tarjoaminen vieraiden käyttöön.
Nykyisin esimerkiksi kännykän lataaminen kyläreissulla ei ole mikään ihme. Harva kysyy lataukseen lupaa.
Sen sijaan sähköauton lataaminen on jo kinkkisempi tapaus. Kehtaako sitä kysyä, ja miten tarjoaisi maksua?
Kannattaa kuulostella, onko ruumiinkielen viesti sama kuin sanojen?
– Lupaa kysyessä en vain kuuntelisi, vaan myös kuulostelisin. Onko mikroilmeiden ja ruumiinkielen viesti sama kuin sanojen?
Vieraanvaraisuus on professorin mukaan yleisinhimillinen perusarvo siinä missä ystävyys tai oikeudenmukaisuus, tuttu ilmiö kaikissa maailman kolkissa. Yltäkylläisyyden määrä vain vaihtelee.
Tämä on ote jutusta, joka on julkaistu ET-lehdessä 12/24. Tilaajana voi lukea koko jutun täältä. Jos et ole vielä tilaaja, tutustu digilehdet.fi-palveluun tai tee tilaus tästä.
