Pasi Rintala kuuluu onnekkaimpaan puoleen prosenttiin: hän selvisi hengissä aortan repeämästä. Se muutti hänen elämänsä.
”Oli keskiviikko, kun koko kropan lävisti voimakas kipu, kuin salamanisku. Tunne oli ohi alle sekunnissa. Kohautin olkapäitä. Mikähän sekin mahtoi olla?
Perjantaina olin muuraamassa leivinuunia, kun iski niin voimakas rintakipu, että painuin kupeelleni betonilattialle. Sain soitettua hätänumeroon ja jotenkin selitettyä, missä olin.
Kohtaus meni jo ambulanssissa ohi, joten ambulanssi ajeli rauhassa Keski-Suomen keskussairaalaan Jyväskylässä. Tutkimusten ja tarkkaamossa vietetyn yön jälkeen minut siirrettiin osastolle.
”Sanoin etten lähde minnekään ennen kuin tiedän, mistä oli kyse.”
Maanantaina minua oltiin lähettämässä kotiin, mutta sanoin etten lähde minnekään ennen kuin tiedän, mistä oli kyse. Minulle varattiin seuraavaksi päiväksi rasitus-EKG-koe.
Odottelin hoitajan kanssa lääkäriä ennen rasituskoetta, kun hirvittävä rintakipu iski. Huusin tuskasta, kun minua kärrättiin kuvantamiseen. Ultrassa näkyi heti, että aorttani oli revennyt.
”Soitin vaimolle, etten tulekaan tänään kotiin.”
Sain voimakkaita rauhoittavia ja kipulääkkeitä. Soitin vaimolle, etten tulekaan tänään kotiin, vaan lähden Kuopion yliopistolliseen sairaalaan.
Kuopiossa kehoni lämpö laskettiin alle 20 asteeseen, jotta aivot pärjäisivät, kun sydän pysäytetään. Verenkierto piti katkaista kokonaan, jotta revennyt aortta saatiin paikattua.
”Vain puoli prosenttia aortan repeämän saaneista selviää hengissä.”
Minulla oli nousevan aortan a-tyypin dissekoituma eli valtimon seinämän kerrokset olivat irronneet toisistaan sydämen yläpuolelta. Se on periaatteessa pahin mahdollinen vaihtoehto. Vain puoli prosenttia aortan repeämän saaneista selviää hengissä.
Leikkauksen aikana vaimolleni ei annettu suuriakaan toiveita: ”Jos herää leikkauksesta, tuskin toipuu ennalleen. Jos kävelee, tuskin puhuu.”
Kun heräsin huomattavasti odotettua nopeammin, lääkäri kysyi vaimoltani, olenko urheilija. En ole, mutta olen aina tehnyt raskasta ruumiillista työtä. Siinä kehittynyt kunto auttoi toipumisessa.
/etlehti.fi/s3fs-public/main_media/b882815479z.1_20240906143705_000g6a6ob4e9.10.jpg?itok=sUqXCvAE)
Aorttani repesi helmikuun lopulla vuonna 2017. Jo elokuun alussa palasin lääkärin luvalla töihin. Minulla oli iso urakka sovittuna, joten lähdin muuraushommiin. Selviydyin projektista, mutta olin valtavan väsynyt ja voimaton.
Luetun ymmärtämisessäkin oli vaikeuksia. Lääkäri kysyi, onko kukaan puhunut minulle traumaperäisestä masennuksesta. Olihan siitä ollut puhetta jo osastolla, mutta en silloin kokenut terapiaa tarpeelliseksi.
”Ymmärsin, että minun on jätettävä rakas, mutta raskas työni.”
Minulle määrättiin mielialalääkitys ja aloin käydä sairaalassa terapiassa. Sitä kesti kaksi vuotta.
Kuntoutuksen aikana ymmärsin, että minun on jätettävä rakas, mutta raskas työni. Aloitin työt 16-vuotiaana, ja ehdin tehdä uraa 36 vuotta. Voin leuhkimatta sanoa, että minulla on tulisijamuurauksesta jo harvinaiseksi käynyttä tietämystä. Suretti jättää osaaminen taakse.
Putosin peruspäivärahalle. Talousongelmat aiheuttivat mahdottoman yhtälön: olisi pitänyt päästä masennuksesta eroon samalla, kun toimeentulosta oli kova murhe.
”Yritin ajatella, ettei tilanne ole omaa syytäni eikä minulla ole mitään hävettävää.”
Huonoimpina aikoina hain seurakunnalta ruoka-apua. Oli vain nieltävä ylpeytensä. Yritin ajatella, ettei tilanne ole omaa syytäni eikä minulla ole mitään hävettävää.
Hyvä ystäväni vinkkasi, että kristillisellä opistolla oli vapautumassa vahtimestarin paikka. Pääsin työhön ensin kolmen kuukauden kuntouttamistuella. Sen jälkeen sain vakituisen työsopimuksen.
”Sydämeni on vahva ja hyvässä kunnossa.”
On ehkä klisee, että tällainen tapahtuma muuttaa elämänarvoja, mutta allekirjoitan sen täysin. Perhe on nykyään kaikkein tärkein. Elämä on antanut minulle mahdollisuuden olla uudella tavalla läsnä läheisteni elämässä.
Sydämeni tilannetta seurataan vuosittain, ja se on vahva ja hyvässä kunnossa. Sydänlääkäri sanoi, että todennäköisesti kuolen johonkin muuhun kuin sydänperäisiin hommiin.”
Tämä on lyhennelmä ET-lehdessä 16/24 julkaistusta jutusta. Tilaajana voit lukea sen kokonaan täältä. Jos et ole tilaaja, tutustu digilehdet.fi-palveluun ja tilaa lehti tästä.
