Teatterinjohtaja Kirsi Siren, 80: ”Se, että lapseeni liittyy hirveä suru, ei yhtään vähennä rakkauttani”

Heti kun Kirsi Siren tuli koulusta kotiin, hän säntäsi vanhempiensa toimiston ovelle. Kirsi raotti ovea. Hän toivoi näkevänsä äidin kasvot.

Useimmiten hän näki isän selän, työpöydän ääreen kumartuneena.

Äidin työpöytä oli isää vastapäätä. Jos äiti oli paikalla, hän hymyili ja nyökkäsi Kirsille kevyesti. Nyökkäys oli Kirsille merkki siitä, että pian äiti pujahtaisi toimistosta kodin puolelle.

– Isä ja äiti olivat erottamattomat, tiivis työpari ja toistensa suuri rakkaus, Kirsi Siren, 80, sanoo.

Nuorena en pystynyt olemaan vertaamatta itseäni omiin vanhempiini. Tunsin siitä painolastia.

Kirsin vanhemmat olivat arkkitehdit Kaija Siren ja Heikki Siren. He suunnittelivat yhdessä Helsingin Ympyrätalon, Graniittitalon, Otaniemen kappelin, Bagdadin kongressipalatsin ja paljon muita, ulkomaillekin.

– Yksi vanhempieni hokemista elämänohjeista oli: "Älä vertaa itseäsi muihin, tuhlaat energiaasi." Mutta nuorena en pystynyt olemaan vertaamatta itseäni omiin vanhempiini, Kirsi sanoo.

-Isä, äiti ja isoisä suunnittelivat eduskuntataloja ja muita, lausuivat ulkoa runoja, seurustelivat sujuvasti monella eri kielellä. Tiesin, että en voisi ikinä yltää samaan. Tunsin siitä painolastia.

Olet rakas

Viime syksynä Kirsi alkoi kirjoittaa elämäkertaansa. Kirjoittamiseen hän oli tottunut, sillä 50 vuotta hän on kirjoittanut näytelmiä Teatteri Hevosenkenkään.

Teatteri on suunnattu lapsille, ja Kirsi ja hänen siskonsa Sara Siren perustivat sen Espoon ensimmäiseksi ammattiteatteriksi vuonna 1975. Kirsi on teatterin johtaja ja yhä töissä.

Kirsillä on neljä lasta, Jussi, Sanna, Timo ja Teemu, ja läheiset välit heistä jokaiseen. Aikuiset lapset osaavat sen, mitä Kirsi itse vielä 80-vuotiaana opettelee: sanoa ääneen, että toinen on rakas.

– Esimerkiksi Timo, jonka kanssa muuten on ollut suruja, sanoo minulle hirveän usein puhelimessa, että äiti oot rakas. Miten hyvältä se tuntuukaan. Se minunkin pitää kyllä opetella sanomaan.

Sairaus, ei rikos

Timo on Kirsin poika. Rakas ja rakastettu, pienestä asti ja nyt, lähes viisikymppisenä.

– Se, että lapseeni liittyy hirveä suru, ei yhtään vähennä rakkauttani. Se, mikä tapahtui hänelle, voisi tapahtua kenelle vain, Kirsi sanoo.

– Stigma on poistettava. Huumeriippuvuus on sairaus, ei rikos. Se hirveä sairaus johtaa myös rikoksiin. Addiktiota pitää myös hoitaa sairautena, ja hoidon pitää olla yhtäjaksoista. Jos narkomaanin hoito keskeytyy kuukaudeksikin, kuten usein käy, on sama kuin hänet heittäisi susille.

Se, mikä tapahtui hänelle, voisi tapahtua kenelle vain.

Timo on antanut luvan elämästään kertomiseen. Hänen kierteensä alkoi teini-iässä kotibileistä Espoon Westendissä. Timo kokeili ja koukuttui.

– Aina kun poikani on ollut vankilassa, olen nukkunut yöni paremmin. Silloin ainakin olen tiennyt, missä hän on. Suomessa huumehoito on täysin retuperällä. Addiktio on sairaus, ja sairautta pitäisi hoitaa hoitolaitoksessa. Vankila ei ole hoitolaitos.

Kirsistä vaikuttaa siltä, että nykyään vankilassa ei yritetä tehdä asioille enää mitään.

– Ei saa terapiaa, ei saa tehdä töitä. Ennen Timo teki vankilassa esimerkiksi kiukaita. Täällä mökillä meillä on Sörkan vankien tekemät komeat kiukaat.

Kirsi on yrittänyt kaikkensa, vaatinut aikanaan pakkohoitoa, pysynyt poikansa rinnalla.

Kun iltaisin menen nukkumaan, viimeiseksi ajattelen Timoa.

– En voi silti lakata miettimästä, olisinko voinut tehdä lapseni puolesta enemmän.Jotta selviän tästä itse edes jotenkin, asiat on työnnettävä välillä mielestä pois. Mutta iltaisin kun menen nukkumaan, viimeiseksi ajattelen Timoa.

Kaija Siren kuoli jo 24 vuotta sitten, mutta tämän surun hän ehti Kirsi-tyttärensä kanssa jakaa. Äiti sanoi Kirsille, että se, että suret Timoa joka sekunti, ei auta Timoa yhtään, teet vain itseksikin sairaaksi.

– Äiti oli oikeassa. Ainut tapa, jolla pystyn auttamaan lastani tai ketään on se, että yritän elää omaakin elämääni.

Tämä on lyhennelmä ET-lehdessä 13/2025 olleesta jutusta. Tilaajana voit lukea sen kokonaan täältä. Jos et vielä ole tilaaja, tutustu Digilehdet.fi-palveluun.