Bändikaverinsa menettänyt laulaja Kisu Jernström: ”Bändi on kuin perhe, ja perheenjäsenen poismeno jättää valtavan aukon” 

Vaateripustimessa

Teetin mustan samettibleiserin kultaisilla somisteilla 2000-luvun alussa, kun vielä keikkailin Kisuna. Asuun kuuluivat kultaiset kengät, jotka olen myynyt. Takin säilytän muistona.

Musiikki on ollut teinistä asti koko elämäni. Silti parikymmentä vuotta sitten mietin, että jotain muutakin voisi vielä keksiä.

Törmäsin ilmoitukseen myynnissä olevasta kyläkaupasta. Edellinen omistaja oli vanhempi rouva, joka antoi minulle miettimisaikaa.

Törmäsin ilmoitukseen myynnissä olevasta kyläkaupasta. 

Mietin ja päädyin siihen, että kyllä näinkin voisi elää. Tämä on ollut todella kivaa.

Hyllyllä

Lelut 1950- ja 60-lukujen taitteesta ovat vanhimpia tavaroitani. Olen kuljettanut niitä kodista toiseen.

Ulko-oven vieressä hyllyllä on moottoripyörä, punainen avo-Mersu ja panssarivaunu. Ne on tehty pellistä.

Mersu olisi ehjänä tuhansien eurojen arvoinen.

Asuin lapsuuteni Helsingissä, ensin Pietarinkadulla ja sitten Mannerheimintiellä. Isäni pelasi jalkapalloa ja hänellä oli tapana tuoda tuliaisia pelireissuiltaan ulkomailta. Oli kiva tunne tietää, että matkoillakin poika oli mielessä.

Sellaisia leluja ei Suomesta saanut, joten pihan kaverit olivat kateellisia. En uskaltanut niitä aina pihaleikkeihin mukaan ottaakaan.

Mersu on vähän kärsinyt ja siitä puuttuu rengas. Ehjänä se olisi tuhansien eurojen arvoinen.

Olohuoneessa

Löysin kauan sitten kirpputorilta rumpalipatsaan. Minusta se sopi hyvin olohuoneen kulmapöydälle, olenhan itsekin rumpali.

Nuorena suunnittelin jumppamaikan uraa. Harrastin jääkiekkoa, jalkapalloa, voimistelua ja vähän nyrkkeilyäkin. Haave muuttui sillä hetkellä, kun kuulin The Beatlesin musiikkia.

Bändi on kuin perhe, ja perheenjäsenen poismeno jättää valtavan aukon. 

Silloin kaikki perustivat bändejä ja halusivat laulaa tai soittaa kitaraa. Minäkin aloin soittaa rumpuja 12-vuotiaana. 14-vuotiaana kävin Topmost-yhtyeen koesoitossa. Holle Holopainen ja Gugi Kokljuschkin seurasivat soittoani ja kuulin kuinka Gugi sanoi ”on se helvetin pieni, mutta hyvin soittaa.”

Ikkunan yllä

Topmostin mustavalkoisen julisteen olen ripustanut ikkunan ylle. Tarinamme on kestänyt yli 60 vuotta eli suurin piirtein niin kauan kuin muistan.

Nyt meitä on jäljellä enää neljä, kun kaksi alkuperäistä jäsentä on kuollut. Bändi on kuin perhe, ja perheenjäsenen poismeno jättää valtavan aukon. 

Gugin menetimme maaliskuussa. Sen tuntee aina harjoituksissa ja keikalla. 

Tämä on lyhennelmä ET-lehdessä 10/2024 olleesta jutusta. Tilaajana voit lukea sen kokonaan täältä. Jos et vielä ole tilaaja, tutustu Digilehdet.fi-palveluun.