Tuntuipa pitkästä aikaa hyvältä, kun aurinko paistoi, räystäiltä tippui vesi ja linnut tapailivat ensimmäisiä laulunsäkeitä. Oli kuin vanhan hyvän ajan kevät olisi tullut tänne eteläänkin. Kohta alkavat krookukset nousta kivijalan vierestä. Ensimmäiset perhoset on jo nähty, tosin sisällä, eikä sekään ollut mikään väri-ihme. Ruskeanharmaa lattakoi. Mutta toipahan lisää kevään tuntua.

Alppiruusun lehdet roikkuvat vielä alakuloisina ja sepä aikaansaikin pikku askareen. Pitää muistaa laittaa varjostusverkot havujen päälle ja alppiruusun suojaksi, ettei aurinko kuivava neulasia ja lehtiä. Kasvi nääntyy janoon, kun juuristo ei saa vettä. Kaikenlaisia suojia on tarjolla, joten täytyy olla tarkkana. Liian tiiviin kääreen sisällä lämpö nousee ja kasvin jano pahenee. Ilmava verkko löyhästi ympärille, niin pahin porotus ei osu lehtiin. Kun kevät etenee, maan sulamista voi jouduttaa kastelemalla pensaan alustaa lämpimällä vedellä.

Terveisin, Leena