Rakas punainen ponini, pientä keskikokoa edustava kansanautoni on kuljettanut minua nurkumatta

Rakas punainen ponini, pientä keskikokoa edustava kansanautoni on kuljettanut minua nurkumatta paikasta toiseen jo seitsemättä vuotta. Etupäässä kesämökille. Ilman mökkiä pärjäisin autotta vallan mainiosti.

Autossani ikä näkyy lähinnä puskureissa, joita olen hämärissä parkkihalleissa pari kertaa hieronut betonipylväisiin. Niitä kun jostain syystä pystytetään toisinaan siihen kohtaan, johon minä haluaisin peruuttaa. Naarmut olen huolellisesti peittänyt paikkausmaalilla, joka näyttää pulloa myöten ihan kynsilakalta. Värin virallinen nimikin on dramaattinen kuin kynsilakalla ikään: tornadonpunainen.

Koska koslallani kuitenkin on jo kunnioitettavasti ikää, olen alkanut harkita uuden ostoa hyvissä ajoin. Siis ennen kuin heppani mahdollisesti sanoo yya-sopimuksemme irti, jättää minut tielle ja tulee kalliiden korjausten aika.

Niinpä menin eilen läheiseen autokauppaan. Se oli täynnä uudenhohtavia menopelejä, monen kokoisia, merkkisiä ja hintaisia. Astelin auton luota toisen luo odotellen, että joku liikkeen myyjistä minut huomaisi ja kysyisi, Voinko auttaa? Millaista autoa etsitte? tai edes Moi, kiinnostaaks toi? Minun lisäkseni liikkeessä näkyi pari muuta asiakasta, myyjiä tuplasti enemmän.

Herättääkseni asiakaspalvelijoiden huomiota yritin avata erään auton ovea kurkistaakseni sen vipstaakeja ja haistellakseni tuoreen muovin ja keinonahan huumaavaa tuoksua. Ovi ei auennut. Katselin ympärilleni, ketään ei olisi voinut vähemmän kiinnostaa. En mennyt myyjiä häiritsemään, koska heillä tuntui olevan tärkeä tuumaustauko meneillään. Liikkeeseen tullut nuoriparikin sai katsella autoja kaikessa rauhassa, en voi siis vedota edes ikärasismiin siinä, ettei minua huomattu. Olisi ollut niin makeaa todistaa, että meitä ruuhkavuodet ohittaneita naisia sorretaan! Varsinkin nyt Audi-miehen kannanottojen liikkeelle pistämissä jälkilaineissa.

Missä vika? Emmekö me, nuoripari ja minä, näyttäneet riittävän maksukykyisiltä? Minulla oli päälläni sellainen keski-ikäisten naistoimittajien ”kulttuurikaapu” (termin äiti on kollegani Hesarista), jaloissa farkut ja city-lenkkarit. Ehkä olisi pitänyt laittaa jakkupuku ja Chanel-aurinkolasit, joissa on iso C-kirjain? Kumpiakaan en omista, bleisereitä kyllä kaapista löytyy ja suoria housuja, jokunen hamekin.

Lama näyttää purreen paitsi meihin asiakkaisiin, myös autokauppiaiden asenteisiin.

Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia? Tai mielellään parempia?

Heljä Walamies