Tästä tämä lähtee, sukututkimukseen keskittyvä blogini. Tässä ensimmäisessä postauksessa kerron vähän itsestäni ja siitä mitä on odotettavissa.

Olen nelikymppinen kolmen teini-ikäisen lapsen äiti ja koulutukseltani FM, historian ope. Työskentelin vuosia opettajana ja oppikirjailijana, mutta tällä hetkellä toimin Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seurassa erityisasiantuntijana. Vapaa-aikani on viime vuodet omistettu sukututkimuksen lisäksi  leivonnalle, sienestykselle, lukemiselle ja kirjoittamiselle. Olen varsin tavallinen keski-ikäinen nainen siis. Olen kirjoitellut leivontaan, kokkailuun ja matkailuun liittyvää blogia aiemmin, mutta lopettelin sen muiden kiireiden vuoksi muutama vuosi sitten. Asun Tampereella, mutta olen kotoisin Mikkelistä. Tai niin luulin :)

Synnyin 1970-luvulla tavanomaiseen pikkukaupungin lähiöön, Mikkelin Siekkilään. Molemmat mummolani sijaitsivat kaartelevien tieosuuksien päässä Mikkeliä ympäröivällä maaseudulla. Äidinpuoleisessa mummolassa, Juvalla, reissuihin liitettiin aina hautausmaavisiitti. Valitettavasti lapsuuden vahva navigaatioperinne ei kantanut kovin pitkälle. Kun muutama vuosi sitten halusin kulkea sukuni haudoilla, jouduin pyytämään kummitätini matkaoppaaksi. Tänä syksynä löydän jo haudoille omin neuvoin, käyn siellä peräti lapiohommissa, joka kuulostaa perin oudolta ja kerron siitä aivan varmasti tulevassa postauksessa :) 

Äidinpuoleinen sukuni on vahvasti Juvalta, Rantasalmelta, Haukivuorelta, Pieksämäeltä, mutta onpa yksi oksa suoraan rannikon pieneltä saarelta, Iniöstä ja yksi linja on matkannut Rantasalmen kartanoon Saksasta Baltian kautta. Kerron näistäkin varmasti lisää tulevissa postauksissani.

Isänpuoleisessa mummolassani Ristiinassa puolestaan ei ollut lapsuudessani mummoa, vaan oli pappa, joka ei sitten ollutkaan oikea pappani. Siitä tarinasta kirjoitinkin sitten ihan oikean tietokirjan.

Innostuin sukututkimuksensa parisen vuotta sitten. Se ei ollut aivan odottamatonta, sillä olinhan koulutukseltani historioitsija ja toki menneisyyden elämä ja perinteet minua kiinnostivat. Tiesin että joitakin sukuni linjoja oli jo tutkittu ja kirjoihin koottu, ja jotakin mysteerejä meillä myös vielä oli. Merkittävin kysymysmerkki oli tietenkin isoisäni, isäni isä, joka oli tiettävästi ollut venäläinen sotavanki ja josta emme tienneet edes nimeä. Isoisäni etsinnöistä kirjoitin tietokirjan Tuntematon sotavanki, joka julkaistaan muutaman päivän päästä. Viime vuodet olen siis aktiivisesti kirjoittanut tuota kirjaa ja siksi mm. aiempi bloggailu jäi tauolle. Hei, on aivan varmaa että lähiaikoina ihmettelen täällä myös sitä, millaista on julkaista tietokirja ja mitä siitä seurasi.

Etsin isoisää niin arkistolähteiden kuin DNA-testienkin avulla. Erilaiset DNA-testit toivat tietooni tuhansia "serkkuja", jotka myös olivat teettäneet testin ja jotka ovat todistetusti sukulaisia. Valitettavasti DNA-ohjelmat eivät ole niin viisaita, että ne osaisivat kertoa mille puun oksalle kukin testin teettänyt etäserkkuni sijoittuisi, joten oli pakko tutkia sukua perinteisin keinoin, jotta saisin selville onko DNA-palvelimen ennustama "neljäs serkku" minulle sukua isän vai äidin kautta. Siispä sukupuun tekoon! Minulle oli luontevaa valita nettityökalu sukupuun rakentamiseen ja valitsin melko sattumanvaraisesti Genin. Kerron kokemuksistani nettisukupuun rakentamisesta seuraavissa postauksissani.

Venäläisen suvun lisäksi DNA-testit kertoivat, että sukua on muuallakin, esimerkiksi Ruotsissa ja Yhdysvalloissa. Osa suvustani on lähtenyt 1800-1900-lukujen siirtolaisaalloissa. Viimeisimmät muuttivat 1970-luvulla Ruotsiin ja Australiaan. Mutta suvussani on ollut vahvaa siirtolaisperinnettä jo aiemmin, monet DNA-sukulaiseni ovat metsäsuomalaisten jälkeläisiä, joten Saimaan rannoilta on lähdetty Ruotsiin jo 1400-1500-luvuilla ja seuraavina vuosisatoina savolaisekspansio ajoi savolaisia esi-isiäni kohti Kainuuta, Karjalaa, Lappia ja Inkerinmaata. Kirjoitan täällä savolaisista kaukokaipuuta tunteneista esivanhemmista varmasti vielä monen monta kertaa!

Muutin 2000-luvun vaihteessa Tampereelle. Kuljin vuosia Tampereen Kalevankankaan hautausmaalla uskoen, että täällä nyt ainakaan ei ole yhtään sukulaista. Olen varmasti sukuni ensimmäinen tamperelainen! Sitten selvisikin, että äidinisänisä muutti Tampereelle 90 vuotta ennen minua, tehdastyöläiseksi, ja kuoli peräti surkeissa olosuhteissa. Käyn katsomassa hänen joukkohautansa paikkaa. Hämäläinen työläiskaupunki on nyt enemmän koti. Kerron tästäkin esi-isästäni jossakin seuraavista postauksestani.

Suvussani on  satoja savolaisia torppareita, köyhää tilatonta väestöä. Heistä löytyy merkintöjä kirkonkirjoista, mutta ei juuri muuta. Useimmiten he ovat eläneet säntillistä elämää avioituen, synnyttäen ja kuollen. Tässä järjestyksessä. Mutta on Saimaan aaltoihin hukkuneita, on hakkapeliitta, on loisia, on ”heikkopäisiä”, mutta myös Rantasalmen kartanoiden asukkaita. On esi-isä, joka kuoli Nuijasodassa Mikkelin Kenkäveron pappilan edustalla. Nykyisin vilkkaana ja viehkeänä käsityöläispappilana toimiva pitsihuvila rakennettiin yli 200 miehen kuolontantereille. Luulen, että palaamme vielä Kenkäveronkin tunnelmiin tulevissa postauksissani :)

Esivanhempiani on saapunut Mikkelin lähiseuduille monessa aallossa, mutta mistä suunnista? Kaikkihan me olemme lähtöisin Afrikasta ja reittimme tänne Pohjolaan on ollut pitkä ja polveileva. Kun viritin DNA-palvelimen todellisiin menneisyyden aikoihin selvisi, että suora isäni linja tulee Serbian ja Kroatian paikkeilta.

Isänisäni on siis ollut puna-armeijan sotilas, Suomessa heimosotavangiksi nimetty ja kotoisin todennäköisesti Karjalasta.  Kun menen 24 sukupolvea taaksepäin, isäni mieslinjan sukua asuu kaukana, Balkanin lisäksi Ukrainassa, Venäjällä, Valko-Venäjällä ja Puolassa. Joku esi-isä on syystä tai toisesta hakeutunut Pohjolaan seuraavien vuosistojen aikana. Onko hän ollut menneiden aikojen sotilas, joka on jättänyt DNA-linjansa itäiseen Suomeen, vai kauppias tai pappi kaukaa vierailta mailta? En tiedä. Vielä. Jos DNA joskus osaa kertoa minulle sen kylän itäisessä Etelä-Euroopassa, josta suoran isälinjani edustaja on lähtenyt, menen sinne, sen lupaan. Kerron siitä sitten täällä :) Aion muutenkin antautua turismille, jossa suunnataan sukuni menneille merkkipaikoille.

Äitilinjani vie itään. Kuulun Helenan tyttäriin, joita enemmistö (40%) Euroopan naisista edustaa. Minun äitilinjani  edustajat ovat taivaltaneet jääkauden väistäessä etelästä kohti Ural-vuoristoa ja kääntyneet sieltä kohti länttä ja saapuneet Suomen ja Baltian alueille ilmeisesti noin 10 000 vuotta sitten. He ovat tuoneet mukanaan ilmeisesti suomalais-ugrilaisen kielemme. Kun vein DNA-tietoni Gedmatch-nimiseen palveluun, se jaottelee perimäni vahvasti itäsuomalaiseksi eli karjalaiseksi, inkeriläiseksi, marilaiseksi ja onpa kaukana jossakin udmurttejakin. Tunnen olevani ensisijaisesti täysiverinen suomalaisugrilainen nainen. Siitä tämä matkamme alkaa, toivottavasti jaksat seurata mukana!

 

 

Kommentit (11)

Maa-vesi

Heipä hei!
Mielenkiintoista, omatkin sukujuureni vievät osin Savoon ja osin itänaapuriin. Isäni äiti oli kotoisin Maavedeltä, mikä lienee Joroisissa ja äitini äiti oli taas venäläinen. On osoittautunut tosi vaikeaksi saada tietoja Venäjältä vielä nykyisinkin, varsinkin kun ei itse osaa venäjää.
Jään mielenkiinnolla seuraamaan mitä saat selville!
Sukututkimus on tosi mielenkiintoista, siihen suorastaan addiktoituu! Sen sijaan DNA-tutkimuksen hyöty ei vielä ole minulle auennut.
Onnea matkaan!

IraVihreälehto
Liittynyt2.9.2016

Heissan,

Onpa hauska sattuma!

En osaa itsekään kovin hyvin venäjää ja olen yrittänyt google-kääntäjän (ja muutaman kielitaitoisen ystävän) avustuksella  pärjätä. Se on kiusallista, mutta venäläiset ovat hyvin auttavaisia, kun vain saa asiansa selvitettyä. Ainakin nuorempi väki osaa myös englantia.

Ilman muuta voisin laatia myös postauksen siitä, kuinka etsiä sukulaisia Venäjältä! Se on vaikeaa, mutta mahdollista. DNA-testi tuo pika-avun, jos tarpeeksi läheinen sukulainen on tehnyt testin, mutta muussa tapauksessa pitää odotella sitä jättipottia ehkä vuosia. Minulla on kuitenkin melko paljon nykyisin myös venäläisiä DNA-osumia, joten kyllä se ilman muuta auttaa, vaikka hidasta on.

Tsemppiä etsintään! Toivottavasti tästä blogista löytyy ainakin vertaistukea :) Sukututkimus on  joskus ihanaa ja joskus vain ihanan vaikeaa!

Vierailija

Mielenkiintoista! Minunkin sukuni isän puolelta tulee osin Juvalta, osin Rantasalmelta jne. eli samoilla kulmilla on esi-isät olleet.

t. Anu

IraVihreälehto
Liittynyt2.9.2016

Mehän ollaan sitten varmasti sukua ja kaukaisia serkkuja! Juva, Rantasalmi, Haukivuori ovat vahvoja äitini suvun alueita :) 

Vierailija

Mielenkiintoinen matka! Oma tarinani lähes samanlainen. Tuntematon isänisä, isänäiti edelleen hieman hämärän peitossa, isän lapsuus huutolaisena Ristiinassa 30-luvulla ja sukulaisten täydellinen vaitonaisuus asioista. Luen kirjasi ja koetan saada apua omaan etsintääni. Spostini on käytettävissä!

IraVihreälehto
Liittynyt2.9.2016

Heissan,

laitan sinulle privana viestiä. Kiva kun otit tätä kautta yhteyttä! Jos en osaa auttaa, tarjoan ainakin vertaistukea. Jotkut asiat vaan täytyy selvittää, että saa rauhan.  Nykyisin esim tuo DNA-testi saattaa auttaa mysteerin jäljille. Tsemppiä! Palaan asiaan!

Vierailija

Terve! Kirja ei ollut vielä ma saatavilla täällä mlin seudulla, mutta eiköhän se näinä päivinä ilmesty kirjakauppojen hyllyihin. Minua kiinnostaa erityisesti tuo Ristiinan osuus, mikäli olet siitä jotain kirjoittanut. Itse en ole vielä löytänyt kuin hataria tietoja isäni 30-40-luvun kasvattikodista. JH  

IraVihreälehto
Liittynyt2.9.2016

Laitoin sulle s-postia toivottavasti tuli perille! Katselin, että kirjastoihin oli tilattu muutamia kappaleita, eikä ollut kovin paljon varauksia (ellei nyt parissa päivässä ole kovin dramaattisesti tilanne muuttunut, katsoin keskiviikkona). Isäni kävi ostamassa kirjaani Mikkelin Suomalaisesta kirjakaupasta ja siellä oli ollut iso pino. Myös Länsi-Savossa oli tällä viikolla pieni juttu minusta ja sangen myönteinen arvio kirjasta, mikä ilahdutti paljon. Olen saanut hyvää palvelua Mikkelin kaupungin arkistosta ja muistelen, että heillä on esimerkiksi lastenvalvojien tietoja Ristiinasta. Lastenvalvojien papereista voisi löytyä jotakin, samoin kirkonkirjoista (tuohon aikaa papit olivat vielä aktiivisia merkitsemään erilaisia tietoja ihmisten kohdalle).

Vierailija

Kiitos viesteistä, niistä on ollut suuri apu löytää omaa sukunimi.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Sukututkimukseen hurahtanut tietokirjailija Ira Vihreälehto selvittää sukunsa menneisyyden mysteerejä. Olen koulutukseltani historioitsija ja etsin erityisesti venäläistä isoisääni, sivussa selvitän äitilinjaa ja teetän DNA-testejä. Jaan parhaat vinkkini täällä. Eksyn välistä sivuraiteille. Hyppää mukaan!

Teemat

Blogiarkisto

Instagram