Onkohan lapsuuden muistoihin liittyvällä maljakolla enää mitään arvoa tunnearvon lisäksi, kysyy ET-lehden lukija. Katso, mitä antiikin asiantuntijamme Pentti Avomaa vastaa.

Tämä maljakko oli ihastuksen aina lapsuuteni kodin seinällä. Nyt minä saan sitä ihastella oman kotini seinällä.

Mahtaako sillä olla muuta arvoa kuin vahva tunne arvo?

Aini

Tämä Arabian seinämaljakko herätti myös minussa mukavat muistot: siellä lapsuudenkotini olohuoneen seinällä oli lämpömittarin vieressä lähes samanlainen seinävaasi, jossa vuodenajasta riippuen oli joskus kuivakukkia, joulun aikaan ehkä pieni kauralyhde, pääsiäisenä pajunoksia tipusineen jne. Myöhemmin siinä taisi olla muovinen kestokukka.

Minnekähän sekin vaasi on joutunut – ilmeisesti hävitetty jossain lukuisista muutoista?

Lue myös: "Älä jätä tätä perinnöksi” – katso ennen ja jälkeen -kuvat

Näitä hävittämisiä on itse kukin joutunut katumaan monen monta kertaa – ei niinkään rahallisten, vaan tunnearvojen takia.

Tämän tyyppisiä maljakkoja on tehty paljon nimenomaan Arabian ARA-osastolla vuosina 1938–1950. Ne tuotteet tehtiin pääosin punaisesta, mutta myös vaaleammasta fajanssista, joka päällystettiin läpikuultavalla valkealla tai pastellinsävyisellä tinalasitteella tai okranvärisellä mattalasitteella. Koristekuviot maalattiin käsin, ja koristepoltossa värit sulautuivat lasitteeseen.

Tässä seinävaasissa ei kuitenkaan näy soikeaa ARA-leimaa, mutta leimauskäytäntö ei ollut aikoinaan täysin yksiselitteistä. Joka tapauksessa vaasi on tehty Arabiassa 1932–49 välisenä aikana, minkä kertoo sen piippuleima.

"Maljakosta löytyy yksi erikoisuus eli salaperäiset nimikirjaimet VK."

Ja vielä yksi erikoisuus löytyy eli salaperäiset nimikirjaimet VK, jotka on maalattu tai piirretty varsin taiteellisin vedoin. Vaasi on siis signeerattu, ja todennäköisesti nimikirjaimet kuuluvat koristeen toteuttaneelle maalarisalin työntekijälle. Tällainen signeeraus oli joskus tapana koristeluosastolla, mutta siitä tavasta luovuttiin samoihin aikoihin, kun ARA-tuotantokin lopetettiin.

Koristelijoista ei ole olemassa kattavaa luetteloa, mutta jotkut ovat esittäneet arvelunaan, että signeeraaja olisi myöhemmin kuvanveistäjänä tunnetuksi tullut Veera Kaijala, joka on vaikuttanut ainakin Hämeenlinnassa. Esimerkiksi Bukowski on myynyt hänen "Kynttilätyttö"-nimisen veistoksensa.

Nimen alkukirjaimet ainakin olisivat sopivat, ja Kaijala on tehnyt keramiikkatöitäkin. Vahvempia todisteita ei löydy – ei edes hänen mahdollisesta työskentelystään Arabian tehtailla.

Niin lukijan kuin minunkin lapsuudenkodissa siis tällaiset seinävaasit olivat – samoin tuhansissa muissa kodeissa. Niitä löytyy kirppareilta ja alan kaupoista useinkin, joten hinta on yhä varsin kohtuullinen, koska nykynuorten kaupunkikoteihin sellaiset eivät välttämättä kovin hyvin istu. Hinnat liikkuvat yleensä 30–90 euron välillä.

Kiinnostavaa: Onko tällä patsaalla enää mitään arvoa? Pentti Avomaa vastaa

Mitä haluat kysyä antiikista?

Kysy meiltä terveydestä, ravitsemuksesta, seksistä, lakiasioista, puutarhanhoidosta ja antiikista.
Lähetä oma kysymyksesi asiantuntijalle täältä.

Emilia-kannu.

Osto- ja myyntiliikkeen tämän hetken hittituotteissa näkyy 50- ja 60-lukujen palvonta sekä nuorten aikuisten kaipuu mummolaan. Lojuuko sinun nurkissasi näitä aarteita?

Viisi tavararyhmää, joista tällä hetkellä on enemmän kysyntää kuin tarjontaa ovat:

1. Emilia-astiastot

Keräilijöiden innostus ei näytä laantumisen merkkejä. Erityisesti etsitään aamupala-settiä.

Kaj Franckin suunnitteleman linjakkaan astiaston juju on mustavalkoinen, romanttinen kuvitus, johon Raija Uosikkisen sanotaan saaneen vaikutteita Amerikan-tätinsä leppoisasta elämästä. Emilia oli Arabian tuotannossa 1957–66. 

Arabian graafiset kuvioaiheet puhuttelevat  laajemminkin. Japanilaisia ja korealaisia turisteja kiinnostaa kaikki Made in Finland.  Siis nimenomaan Suomessa tehty, ei vain täällä suunniteltu.

2. Korikalusteet 

Pöydissä ja tuoleissa saa kernaasti näkyä ajan patina, kunhan liitokset ovat napakassa kunnossa.  Nostalgisen kukkapöydän suosio on kasvanut samaan tahtia viherkasvi-innostuksen kanssa.

Nainen korituolissa vuonna 1954. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo.
Nainen korituolissa vuonna 1954. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo.

3. Räsymatot 

Tukevaksi kudotut, vähän pidetyt ja huolella säilytetyt. Kostea ullakko ei saa matossa lemahtaa. Vahva värimaailma on plussaa.

Kysyntää on myös käsin solmituilla itämaisilla matoilla ja pohjois-afrikkalaisilla villamatoilla.  Vanhojen suomalaisten  ryijyjen käyttöä lattioilla ei ole ihan vielä hoksattu.

4. Tiikkihuonekalut 

Matala, kahdella liukuovella varustettu senkki on erityisen himoittu tv-taso. Vähäeleiset  ja sirot puukalusteet kiinnostavat muutenkin, esimerkiksi tanskalaisen Hans J. Wegnerin punostuoleista on jatkuva kysyntä.

5. Björn Weckströmin korut

Björn Weckström suunnitteli 60-luvulla kaulakorun Planetaariset laaksot. Koru nähdään mm. Tähtien sota elokuvassa Prinsessa Leian yllä. Kuva: Lapponia Jewelryn
Björn Weckström suunnitteli 60-luvulla kaulakorun Planetaariset laaksot. Koru nähdään mm. Tähtien sota elokuvassa Prinsessa Leian yllä. Kuva: Lapponia Jewelryn

Suomalaisen korutaiteen Grand Old Manin laajasta tuotannosta haluttua on kaikki: akryylista avaruushopeaan ja tulipronssista lapinkultaan.
Edullisemman hintaluokan hittejä ovat vanhat Kalevala-korut. Mitä järeämpi kääty tai solki, sitä parempi.

Asiantuntija: Jan Lindroos, Helsinki Secondhand 

Isäni ja hänen armeijakaverinsa löysivät nämä astiat hyvin pakattuina lattian alta eräästä tuvasta, jossa saksalaiset olivat majailleet Lapin sotaan asti. Milloin Arabia on tehnyt astiaston. Mikä mahtaa olla astioiden arvo? Eeva

Asiantuntija vastaa:

Astiasto on mahtanut melko tuliterä silloin, kun se on pakattu tuvan lattian alle piiloon. Koristeaihe on Maisema, jota Arabia käytti lähes sata vuotta. Näissä astioissa on leima, jota käytettiin 1932–49.

Maisemaa on tehty ainakin sinisenä, punaisena ja harmaana.

Kyseessä on 6 hengen kahvikalusto, johon (alunperin) kuuluu kahvikannu, sokerikko, kermakko ja kuusi kuppiparia pullalautasineen. Yksi kuppi ja asetti näyttäisivät puuttuvan. Kahvikalusto ei ole vallan harvinainen eikä kallis, ehkäpä 100–150 euron arvoinen, jos kuudes kuppipari on olemassa – mutta kaluston tarina on palanen historiaa.