Onkohan lapsuuden muistoihin liittyvällä maljakolla enää mitään arvoa tunnearvon lisäksi, kysyy ET-lehden lukija. Katso, mitä antiikin asiantuntijamme Pentti Avomaa vastaa.

Tämä maljakko oli ihastuksen aina lapsuuteni kodin seinällä. Nyt minä saan sitä ihastella oman kotini seinällä.

Mahtaako sillä olla muuta arvoa kuin vahva tunne arvo?

Aini

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Tämä Arabian seinämaljakko herätti myös minussa mukavat muistot: siellä lapsuudenkotini olohuoneen seinällä oli lämpömittarin vieressä lähes samanlainen seinävaasi, jossa vuodenajasta riippuen oli joskus kuivakukkia, joulun aikaan ehkä pieni kauralyhde, pääsiäisenä pajunoksia tipusineen jne. Myöhemmin siinä taisi olla muovinen kestokukka.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Minnekähän sekin vaasi on joutunut – ilmeisesti hävitetty jossain lukuisista muutoista?

Lue myös: "Älä jätä tätä perinnöksi” – katso ennen ja jälkeen -kuvat

Näitä hävittämisiä on itse kukin joutunut katumaan monen monta kertaa – ei niinkään rahallisten, vaan tunnearvojen takia.

Tämän tyyppisiä maljakkoja on tehty paljon nimenomaan Arabian ARA-osastolla vuosina 1938–1950. Ne tuotteet tehtiin pääosin punaisesta, mutta myös vaaleammasta fajanssista, joka päällystettiin läpikuultavalla valkealla tai pastellinsävyisellä tinalasitteella tai okranvärisellä mattalasitteella. Koristekuviot maalattiin käsin, ja koristepoltossa värit sulautuivat lasitteeseen.

Tässä seinävaasissa ei kuitenkaan näy soikeaa ARA-leimaa, mutta leimauskäytäntö ei ollut aikoinaan täysin yksiselitteistä. Joka tapauksessa vaasi on tehty Arabiassa 1932–49 välisenä aikana, minkä kertoo sen piippuleima.

"Maljakosta löytyy yksi erikoisuus eli salaperäiset nimikirjaimet VK."

Ja vielä yksi erikoisuus löytyy eli salaperäiset nimikirjaimet VK, jotka on maalattu tai piirretty varsin taiteellisin vedoin. Vaasi on siis signeerattu, ja todennäköisesti nimikirjaimet kuuluvat koristeen toteuttaneelle maalarisalin työntekijälle. Tällainen signeeraus oli joskus tapana koristeluosastolla, mutta siitä tavasta luovuttiin samoihin aikoihin, kun ARA-tuotantokin lopetettiin.

Koristelijoista ei ole olemassa kattavaa luetteloa, mutta jotkut ovat esittäneet arvelunaan, että signeeraaja olisi myöhemmin kuvanveistäjänä tunnetuksi tullut Veera Kaijala, joka on vaikuttanut ainakin Hämeenlinnassa. Esimerkiksi Bukowski on myynyt hänen "Kynttilätyttö"-nimisen veistoksensa.

Nimen alkukirjaimet ainakin olisivat sopivat, ja Kaijala on tehnyt keramiikkatöitäkin. Vahvempia todisteita ei löydy – ei edes hänen mahdollisesta työskentelystään Arabian tehtailla.

Niin lukijan kuin minunkin lapsuudenkodissa siis tällaiset seinävaasit olivat – samoin tuhansissa muissa kodeissa. Niitä löytyy kirppareilta ja alan kaupoista useinkin, joten hinta on yhä varsin kohtuullinen, koska nykynuorten kaupunkikoteihin sellaiset eivät välttämättä kovin hyvin istu. Hinnat liikkuvat yleensä 30–90 euron välillä.

Kiinnostavaa: Onko tällä patsaalla enää mitään arvoa? Pentti Avomaa vastaa

Mitä haluat kysyä antiikista?

Kysy meiltä terveydestä, ravitsemuksesta, seksistä, lakiasioista, puutarhanhoidosta ja antiikista.
Lähetä oma kysymyksesi asiantuntijalle täältä.

jan hammarström

Vahimmalla leimalla lautanen kultareunalla ja sivulla texti OTAVA Onko tietoa mikä firma on tällästä lautasta tilannu?Ja onko mahdollista muuta tietoa ja hinta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla