Mikä ihmeen Myrna? Sukulaisen syntymäpäivillä tietämättömyys tulee esiin. Nuorempi sukupolvi ei ole koskaan kuullutkaan asiasta. Eli astiasta, jota osa varjelee kuin pyhää kansallisaarretta.

Myrna on tuntematon käsite alle 30-vuotiaiden joukossa. Kultareunaiset kahvikupit kukkakuvioineen eivät herätä mitään mielikuvaa – eivätkä suuremmin mielihalujakaan. Lattesukupolvi haluaa ison mukin, josta erikoiskahvi nautitaan. Muki saa olla mielellään mahdollisimman yksinkertainen, jotta maitovaahto pääsee oikeuksiinsa myös esteettisesti.

Omat Myrna-muistoni sukeltavat ensimmäisiin mummolavierailuihin. Maatilalla tarjottiin pyhä- ja vieraskahvit tietenkin parhaista astioista. Pappani ei suostunut omilla kotinsa ulkopuolisilla vierailuillaan juomaan kahviaan muusta kuin "kultareunaisista kupeista".

Myös vanhemmillani on Myrna-astiasto, joka täydentyi kuppi ja vati kerrallaan aina siihen saakka, kun Arabia lopetti sarjan valmistuksen. Valitettavasti ne Myrnat saavat nykyisin pölyttyä rauhassa lapsuudenkotini vitriinissä. Viimeksi niitä on käytetty noin 20 vuotta sitten ylioppilasjuhlissani.

Katso myös vilkas lukijakeskustelu Myrna-astioista: ”Lahjoitin Pelastusarmeijalle”

"Lapset eivät huoli mukaansa"

Vähän samalta näyttää Arabian klassikon tilanne antiikkikaupoissa. Viimeksi alan messuilla silmiini osui pelkästään tätä Arabian pisimpään tuotannossa ollutta sarjaa. Myyjien Myrna-rivistöt näyttivät Helsingin Messukeskuksessa kuin hallin levyiseltä ruskeakukkaiselta mosaiikilta.

Pelkistetyn muotoilun Suomessa astiasto on helppo huomata. Ja sen runsas tarjonta. Mitä siitä voi päätellä? Kysyimme asiaa kahdelta antiikkikauppiaalta.

Myrnaa on nyt hyvin tarjolla, toisaalta sillä on tasainen kysyntä, vakuuttelevat Astiataivaan Tuulikki Räikkönen ja Astialiisan Tiina Westerlund. Molemmat naiset toimivat yrittäjinä vanhoja astioita myyvissä liikkeissään Helsingissä.

– Yleensä 55-65-vuotiaat naiset haluavat myydä Myrna-astiansa, kun lapset ovat lentäneet pois eivätkä nämä huoli Myrnaa mukaansa, Tuulikki Räikkönen kertoo.

– Mutta olen aina suositellut, että kannattaa säilyttää ainakin osa astioista myöhempiä aikoja varten. Lapsillakin arvostus kasvaa, kun he aikuistuvat ja alkavat rakentaa omaa pesäänsä. Silloin yleensä nostalgiaa kaivataan omaankin kotiin ja vanhat astiat tulevat ensimmäisenä mieleen.

"Kannattaa säilyttää
ainakin osa astioista
myöhempiä aikoja varten."

Entä sitten Myrnan ostajat; keitä ne ovat?

– Ostajina ovat yli 30-vuotiaat naiset. Nuoriso ei tällä hetkellä innostunut sarjasta, mutta siihenkin löytyy syy: se vaikuttaa, miten kotona on kerrottu ja käytetty Myrna-astiastoa. Ja onko se ollut pyhäkalusto vai arkikäytössä, Räikkönen kertoo.

Astiataivaassa eniten tarjontaa on Myrnan pullalautasista. Parhaiten kaupaksi menevät puolestaan kupit, sillä ne ovat eniten käytössä, Räikkönen mainitsee.

Millä hinnalla kuppi irtoaa?

– Meiltä useimmin haetaan täydennyksiä esimerkiksi perittyyn ja lahjaksi saatuun astiastoon. Kun tarvitaan juhliin muutama kuppi lisää tai pari on mennyt ajansaatossa rikki. Kysyntää on myös esimerkiksi kukkamaljakoille, Astialiisan Westerlund sanoo ja jatkaa:

– Vaikka kahvikuppien käyttö arjessa on vähentynyt mukien vallatessa kuivauskaappimme, ne kuuluvat edelleen jokaisen kodin varustukseen. Perhejuhliin kuitenkin vielä katetaan kahvipöytä.

Oikeastaan tilanne ei ole erilainen kuin kymmenen vuotta sitten, kun Myrnan tuotanto päättyi, Westerlund mainitsee. Tuotannossa Myrna oli pitkään, vuodesta 1938 vuoteen 2005.

Sinä aikana Myrnaa on ehditty tehdä eri materiaaleista – emalipannusta teräslusikoihin ja sävyposliiniin sekä fajanssiin, Räikkönen muistelee.

Harvinaisimpia Myrna-astioita ovat muun muassa kaksikerroksinen pullalautanen ja emalipannu. Myös sarjan kelloja sekä syviä lautasia on valmistettu. Vakiintuneesta maineestaan huolimatta sen hinta on kohtuullinen, vanhojen astioiden kauppiaat toteavat.

"Kahvikuppien käyttö
arjessa on vähentynyt
mukien vallatessa
kuivauskaappimme."

Kuppipari maksaa normaalisti Astialiisassa 19,50 euroa ja Astiataivaassa 20–25 euroa.

– Se on uuden Arabia-tuotannon edullisimpien kuppien tasoa. Hyväkuntoiset 1930-luvun Myrna-kupit ovat hieman arvokkaampia, Westerlund sanoo.

Kerro oma Myrna-muistosi

Mitä ajatuksia sinulla liittyy Myrniin?

Kerro ja keskustele aiheesta alla olevassa kommentointikentässä.

Kysely

Onko sinulla Myrna-astioita?

Kyllä
Kyllä
61.6%
Ei varmasti
Ei varmasti
26.2%
Ei, mutta haluaisin niitä
Ei, mutta haluaisin niitä
12.4%
Ääniä yhteensä: 571
Tuula Häärä

"55+-naiset haluavat myydä Myrnat pois"

Rakas Myrna astiastoni on tupaantuliaslahja edesmenneeltä iso-isältäni v.1072-1973.Säilytän astiastoa kalliinna aarteenani, mutta tarjoilen viikottain myös vieraskahvit kupposista. Muistan aina iso-isääni kaivaessani kupit kaapista ja muistan myös kertoa kuppien historian. Tunnearvoa ei voi mitata rahassa.
Lue kommentti
Nainen 54 v.

"55+-naiset haluavat myydä Myrnat pois"

Oli Myrnaa perintönä mutta lahjoitin pois. Ei ollut käyttöä eikä herättänyt hyviä muistoja. Olivat kovin kuluneetkin, kun olivat olleet arkikäytössä. Lapsena olisin tykännyt vielä koristeellisemmista kupeista - punaisista ruusuista ja vastaavista. Myrna oli sillloin liian hillitty enkä kiintynyt siihen koskaan, vaikka lapsuudenkodin kalustoa olivatkin.
Lue kommentti

Testamentilla halutaan etenkin turvata puolison asuminen ja talous ja taata se, että omaisuus ei valu lasten puolisoille. Mutta mitä muuta viimeiset tahdot yleensä sisältävät?

Yhä useampi ja nuorempi laatii testamentin. Joensuulainen asianaja Harri Kontturi suositteleekin, että jokainen, jolta jää perittävää, tekisi sen. Testamentilla voi määrätä, kuka saa omaisuutta, ja sillä voi myös ehkäistä perillisten riitoja.

Asiakirjan sisältöön vaikuttaa, onko testamenttaaja avio- tai avosuhteessa vai yksineläjä ja onko hänellä lapsia. Parit tahtovat yleensä varmistaa, että jäljelle jäävän ei tarvitse surra, miten hänelle käy.

Vaikka välit perillisiin olisivat hyvät, tilanteet voivat muuttua. Lapset saattavat toimia itse tai puolisoidensa lietsomana arvaamattomasti ja esimerkiksi kävellä lesken yli.

Harri Kontturi suosittelee, että ainakin nämä asiat kannattaa ottaa huomioon tetatmentissa.

1. Antakaa lesken päättää asumisesta

Avioleskellä on lain mukaan oikeus jäädä asumaan parin yhteiseen kotiin ja pitää sen irtaimisto jakamattomana elinikänsä. Jos hän vaihtaa asuntoa, perilliset voivat vaatia perimäänsä puolikasta asunnon myyntihinnasta. Tällöin leski ei välttämättä pysty ostamaan haluamaansa asuntoa, sillä esimerkiksi hieman rapistunut omakotitalo voi olla suunnilleen keskustakaksion arvoinen.

Testamentissa voidaan sanktion uhalla määrätä, että perillisten on suhtauduttava lesken asunnonvaihtotoiveeseen myötämielisesti. Kontturin mukaan käyttökelpoiseksi on osoittautunut vastahankaisten perintöosan kutistaminen lakiosaan. Se on tavallisesti selvästi vähemmän kuin perillinen muuten saisi.

– Kun perijä ymmärtää, että perintö pienenee, yleensä suostumus tulee.

Järjestely siirtää perinnön saamista. Toisaalta, perintö suurenee, jos uuden asunnon arvo nousee.

2. Älkää myykö mökkiä

Kesämökistä voi tulla kiistakapula, jos lapset tarvitsevat rahaa vaikkapa perintöveroihin. Kun pari haluaa taata, että mökkiä ei myydä ja eloon jäänyt saa vastaisuudessakin olla siellä, leskelle määrätään usein hallintaoikeus.

– Mökki voi olla tärkeä puolisoille. Sen sijaan esimerkiksi metsien tai arvopapereiden myynti harvemmin haittaa leskeä, Kontturi vertaa.

Vaikka leski ei omistaisi koko mökkiä, hallintaoikeuden turvin hän saa hallita sitä ja voi kieltää sen myynnin. Lesken hallintaoikeus keventää myös perintöveroa.

3. Avopuoliso ei ole vieras

Avopuolisoille testamentti on hyvin tärkeä. Vaikka pari olisi asunut vuosikymmeniä yhdessä, sillä ei ole lain edessä edes aviopuolison vähimmäissuojaa. Kun avopuoliso kuolee, keskeistä on, kuka omistaa minkäkin omaisuuden. Puolisoilla voi olla lapsia edellisistä liitoistaan, eivätkä he aina piittaa avolesken tahdosta.

– Jos asunnon omistaja kuolee, lapset voivat olla häätämässä jäljelle jäänyttä ennen kuin hautajaisia on pidetty, Kontturi kertoo.

Jälkeen jäävälle tulisi hänestä turvata asumisoikeus ainakin joksikin aikaa sekä hallintaoikeus yhteiseen koti-irtaimistoon. Oikeuksia voidaan laajentaa koskemaan myös mökin, auton tai vaikkapa Lapin viikkolomaosakkeen käyttöä.

4. Leskelle jätetään käyttörahaa

Leski ei puolisonsa kuoltua saa käyttää tämän rahoja, vaikka aiemmin lehden tilaukset, ruokaostokset, kiinteistöverot ja vakuutukset olisivat menneet yhteisestä pussista. Jotta hän ei joutuisi liian tiukoille, hänelle voidaan testamentata rahavaroja.

– Rahojen osalta hallintaoikeus ei ole riittävä eikä järkevä, Kontturi sanoo.

5. Ja määrätään tukihenkilö

Lesken turva voidaan maksimoida määräämällä testamentissa toimeenpanija. Hän auttaa, jos joku lapsista rupeaa änkyräksi esimerkiksi asunnonvaihdon yhteydessä.

6. Omaisuus pidetään suvussa

Avioerojen yleistyttyä on alettu määrätä, että lasten puolisoilla ei ole avio-oikeutta perinnöksi jäävään omaisuuteen eikä sen tuottoon.

– Vanhemmat varmistavat, että jos lapset eroavat, perityt rahat eivät lähde edes osaksi maailmalle miniöiden tai vävyjen mukana.

7. Perinnöstä voi poimia osan

Yhä useammin perijälle annetaan oikeus valita, ottaako hän koko perinnön, osan siitä, käyttöoikeuden vai luopuuko hän perinnöstä kokonaan. Ilman erillistä määräystä perijä voi vain ottaa perinnön tai luopua sitä.

– Jos viisikymppinen isä ei tarvitse rahaa, mutta haluaa isänsä metsästysmajan ja avoveneen, testamentin ansiosta hän voi saada ne ja siirtää loput lapsilleen, Kontturi sanoo.

Tällainen on järeää verosuunnittelua. Perintöveron alaraja on 20 000 euroa ja vero on progressiivinen eli kasvaa perinnön suuretessa.

Veropotti pienenee selvästi, kun perintö jakautuu monelle. Jos nyt perineen lapset perivät aikanaan saman omaisuuden, hyppääminen sukupolven yli säästää yhdet verot.

8. Minkä maan lakia sovelletaan?

Testamentissa kannattaa mainita, minkä maan lakia perintöön sovelletaan.

– Jos eläkeläinen muuttaa Aurinkorannikolle ja vähintään puolen vuoden asumisen jälkeen kuolee aurinkotuoliinsa, perintöön sovelletaan Espanjan, ei Suomen lakia, vaikka hän olisi yhä Suomen kansalainen.

9. Rahakokoelma kummipojalle

Kuka tahansa voi antaa omaisuuttaan muillekin kuin rintaperillisille.

Lapseton yksin elävä testamenttaaja haluaa usein jakaa jäämistönsä toisin kuin se lain mukaan menisi. Hän voi jättää kirjastonsa siskonsa tyttärelle, joka on suomen kielen opettaja tai rahakokoelmansa numismaatiikasta innostuneelle kummipojalleen.

Kontturi muistuttaa, että isoista perinnöistä muut kuin verisukulaiset voivat joutua maksamaan jopa puolet veroa.

10. Meritaulun tarina mukaan

Yhä useammin testamentti on viimeinen puheenvuoro läheisille. Sen uusi piirre on lämpimät viestit. Eno voi osoittaa meriaiheisen taulun siskonsa pojalle, koska tämä rakastaa merta ja kävi hänen kanssaan kalassa. Tai täti saattaa jättää kansallispukunsa tanhuavalle veljentytölleen.

Kontturi pitää tunnearvoa tärkeänä ja rohkaisee tarinoiden kertomiseen.

– Kun testamenttia luetaan perukirjoituksessa, kyyneleet valuvat perillisten silmäkulmista, hän kertoo.

Ruotsissa eläkkeelle voi jäädä 61-vuotiaana, mutta Kreikassa ja Islannissa vasta kuusi vuotta myöhemmin. Eläkeikää nostetaan ympäri Eurooppaa, ja tavoitteena on jopa 72 vuoden alaikäraja. Yksi maa kulkee kuitenkin vastavirtaan.

Suomalaiset pääsevät vanhuuseläkkeelle nuorempina kuin keskimäärin muut eurooppalaiset eli 63-vuotiaina. Halutessaan he voivat kuitenkin jatkaa töissä 68-vuotiaaksi. Myös Ruotsissa ja Norjassa on aloitusikä joustaa. Ruotsissa se on 61–67 ja Norjassa 62–75 vuotta.

Ruotsissa alaikäraja on Euroopan alimpia. Ruotsalaisia aikaisemmin eläkkeelle pääsevät vain slovakialaiset, itävaltalaiset ja puolalaiset naiset. Heidän kotimaissaan on yhä käytössä erilliset eläkeiät naisille ja miehille.

Eläketurvakeskuksen erityisasiantuntijan Niko Väänäsen mukaan yleinen suuntaus on, että erottelusta luovutaan. Hänestä naisten alempi eläkeikä ei ole kovin järkevä, saati tasa-arvoinen.

– Naisten eläkkeet jäävät paljon matalimmiksi kuin miesten, hän huomauttaa.

Suomessa eläkkeeseen vaikuttaa eniten, kuinka paljon töitä on tehnyt ja palkkaa saanut. Vaikka järjestelmät vaihtelevat paljon eri maissa, työ on muuallakin pääsääntöinen vanhuuseläkkeen kertymisperuste.

Juuri eläkkeen suurentamiseksi moni ruotsalainenkin jatkaa töissä 61 vuotta täytettyään. Suomessa väkeä yritetään kannustaa pysymään töissä rahalla eli lykkäyskorotuksella. Jos eläkettä ei ota maksuun heti eläkeiän alarajalla, sitä korotetaan 0,4 prosenttia joka työkuukaudelta. Myös työnteko kerryttää lisää eläkettä.

Pääosa jatkaa töissä 65-vuotiaaksi

Maltalla alaikäraja on 62 vuotta. Slovakiassa myös miehet ja Unkarissa kaikki pääsevät niin ikään eläkkeelle alle 63-vuotiaina. Virossa, Tsekissä ja Liettuassa raja on hieman yli 63 vuotta.

Euroopan tavallisin eläkeikä on 65 vuotta. Sitä noudatetaan Belgiassa, Britanniassa, Bulgariassa, Itävallassa miehille, Kyproksella, Luxemburgissa, Romaniassa, Sloveniassa, Sveitsissä ja Tanskassa. Useissa maissa raja on muutaman kuukauden tuotakin korkeampi. Irlantilaiset pääsevät eläkkeelle 66-vuotiaina.

Osana talouskriisin ratkaisua Kreikan eläkeikä on nostettu 67 vuoteen. Yhtä korkea se on Islannissa. Väänäsen mukaan islantilaiset saattavat jatkaa työn tekoa tämän jälkeenkin.

– Islanti on hämmästyttävä maa, siellä tehdään maailman pisimpään töitä.

Tanska tähtää 72 vuoden alarajaan

Länsimaissa väki vanhenee ja elää yhä pidempään. Eläkeikiä halutaan nostaa, jotta nuorten maksutaakka ei paisuisi kestämättömäksi. Kansainväliset talousorganisaatiot ja Euroopan komissio ovat suositelleet korotuksia, mutta maat päättävät itse järjestelmistään ja ikärajoistaan.

Moni maa aikoo korottaa alaikärajan vähintään 65 vuoteen kymmenessä vuodessa. Yksi korottajista on Suomi, jossa alaikäraja nousee ensi vuodesta lähtien kolmella kuukaudella jokaista ikäluokkaa kohden. Myös yläikäraja nousee vastaavasti.

Vuonna 2030 eläkeikä sidotaan elinajan kehitykseen ja vahvistetaan jokaiselle ikäluokalle erikseen.

Moni maa nostaa eläkeikäänsä rivakammin kuin Suomi. Esimerkiksi Alankomaat ja Tanska aikoo ottaa 67 vuoden alarajan käyttöön viiden vuoden päästä. Espanja, Tanska, Saksa ja Ranska tavoittelevat samaa, mutta niiden tahti on edellisiä hitaampi.

Suomen alarajan on ennakoitu olevan 67 vuotta vuonna 2050. Tanska tähtää tätäkin korkeammalle, sen eläkeiän on arvioitu olevan tuolloin 72 vuotta.

Puola laski eläkeikäänsä

Muista poiketen Norja, Ruotsi ja Luxemburg eivät ole päättäneet korottaa eläkeikäänsä.

Puola puolestaan on täysi poikkeus: Se on juuri laskenut eläkeikäänsä. Väänäsen mukaan syynä oli vaalilupaus. Hallitukseen noussut puolue oli luvannut, että aiempi nosto perutaan ja alaikäraja palautetaan 65 vuoteen.

Väänäsen mielestä alhaisen eläkeiän maita ei juuri kannata kadehtia.

– Maat ovat erilaisia ja palkkojen ja eläkkeiden suuruus voi olla aivan toinen kuin Suomessa. Varhainen eläköityminen voi tarkoittaa erittäin pientä eläkettä.

jonku

Muualla voisit olla jo eläkkeellä – tämän ikäisenä eri maissa lopetetaan työt

Eriarvoisuus kukoistaa monissa asioissa, eläke iänkin suhteen. Jotku voittaa miljoonia lotoissa ja useilla on hyvän palkan virka voidakseen siirtyä sohvalle tai Portukaliin nuorena. Tavallisen työläisen vanhuus on jatkoa jo nuorena aloittamalleen raskaalle raatamiselle terveydensä kustannuksella. joten jokaisella on oma, henkilö kohtainen "mitta" eläkkeelle siirtymisen iän suhteen mutta sitä ei ilmeisesti verorahoja tarvitsevat voi tottaa huomioon kun heidänkin palkat on jonkun maksettava.
Lue kommentti