Lapsen uusperhe voi tuoda isovanhemman elämään liudan bonuslapsenlapsia. Heihinkin on mahdollista luoda hyvä suhde.

Tyttäreni uuden avioliiton myötä sain kolme ”bonuslapsenlasta”. Nuorin heistä oli tutustuessamme 12-vuotias, vielä huomiota kaipaava lapsi, johon on ollut helppo rakentaa läheinen suhde.

Kahteen teini-ikäiseen tutustuminen on ollut hitaampaa, vaikka yritän kohdella heitä samalla lailla kuin biologisia lapsenlapsiani: kyselen kuulumiset ja muistan syntymä- ja nimipäivinä, otan huomioon. Neuvon heitä pukeutumaan lämpimämmin, kun huomaan heidän kulkevan nilkat paljaana – ihan samalla lailla kuin biologisiakin lapsenlapsia.

Ymmärrän, ettei uusiin, aikuisikää lähestyviin lapsenlapsiin ehkä synny yhtä läheistä suhdetta kuin niihin, jotka olen tuntenut vauvasta asti. Toivon silti, että hekin tuntevat kuuluvansa perheeseen ja sukuun.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Anni, 65

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Annin pyrkimys kohdella kaikkia lapsenlapsia reilusti ja tasavertaisesti on tosi hyvä. Sitä nämä bonuslapsenlapsetkin kaipaavat, sanoo Suomen Uusperheiden toiminnanjohtaja, psyko-, pari- ja perheterapeutti Kirsi Heikinheimo.

– Murrosikäisten kanssa pitää muistaa, että heidän kehitystehtävänsä on jo suuntautua ulospäin perheestä. Heidän mielenkiintonsa on muualla kuin uusperheen rakentumisessa, joten jo perheen uudet ihmissuhteet vievät heidän mielestään turhan paljon huomiota. Muille uusille sukulaisille ei silloin jää paljonkaan tilaa ja mielenkiintoa.

Aina on mukava saada myönteistä huomiota.

Heikinheimo vakuuttaa, että näennäisestä kiinnostuksen puutteesta huolimatta nuorestakin on aina mukavaa, kun saa myönteistä huomiota.

– Niin biologisen kuin uusisovanhemman tehtävä on huomata ja sanoa ääneen hyvää: onpa hienoa, että jaksat harrastaa koulukäynnin ohella tai kylläpä olit taitava, kun sait mopokortin. Isovanhemmat eivät ole vanhempia tai opettajia, vaan turvallisia ihmisiä, joilla on aina avoin syli ja kannustava asenne, Heikinheimo sanoo.

Uusperheen rakennusvaiheessa isovanhempien tarjoama huomio voi olla nuorelle ratkaisevan tärkeää, jos perheen vanhemmat ovat kovin kiinni omassa rakastumisessaan.

Vanhemmat voivat olla kiinni omassa rakastumisessaan.

Aikuisilla on kova tahtotila saada uusi kuvio toimimaan, jolloin he eivät ehkä huomaa pysähtyä kuuntelemaan nuorta riittävästi. Silloin biologinen tai bonusisovanhempi voi olla puolueeton kuuntelija, jonka kanssa voi tankata rauhaa arjen kiireiden ja paineiden lomassa.

Heikinheimo myöntää, että aikuistumassa olevasta uuslapsenlapsesta ei helposti tule yhtä läheistä kuin vauvasta asti tutusta lapsenlapsesta. Yhteiset muistot ja yhteinen historia karttuvat vain ajan myötä.

Kannattaa olla saatavilla, kysellä kuulumiset ja muistaa merkkipäivät.

– Lapsella ja nuorella ei kuitenkaan ole koskaan liikaa turvallisia aikuisia. Jos esimerkiksi uudella isovanhemmalla ja lapsenlapsella on yhteisiä mielenkiinnon kohteita, heistä saattaa tulla aikaa myöten hyvinkin läheisiä toisilleen. Kannattaa siis olla saatavilla, kysellä kuulumiset ja muistaa merkkipäivät, vaikkei saisikaan heti vastakaikua kiinnostukselleen.

Koko jutun voi lukea ET-lehden numerosta 4/2021.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla