
Kun Anni Ahonen, 75, ja Jouni Mäki, 71, kohtasivat korona-aikana treffisovelluksessa, Annin lapset pelkäsivät äidin haksahtaneen ties mihin auervaaraan. Mutta Anni ja Jouni loksahtivat heti yhteen kuin legopalikat.
Mökin pöydällä on tuoreita vaaleanpunaisia ruusuja. Samanlaisia Jouni Mäki toi Anni Ahoselle puolitoista vuotta sitten, kun he tapasivat ensimmäistä kertaa.
Ruusuja on myös kahdessa maljakossa lasikatteisella terassilla. Sen läpi kuljetaan Annin, 75, ja Jounin, 71, makuukammariin.
– Nyt kun säät ovat viilenneet, ruusut eivät edes ehdi lakastua, kun Jouni tuo jo uusia, Anni sanoo ja nauraa kihertää silmät säteillen kuin nuori tyttö.
– Se on minun tapani osoittaa rakkauttani, Jouni sanoo matalalla pehmeällä äänellään.
Oli itsestään selvää, että Jouni jäi ensitapaamisella Annin viereen yöksi. Ja siitä asti siinä on ollut hänen paikkansa.
Kun nauru katosi
”Keho rapistuu ja ennen pitkään paikat ovat kuin räystäät lumisen talven jälkeen, roikkuvat ja tiputtavat, mutta kaipuu rakastaa ja halu tulla rakastetuksi ei katoa ihmisestä.”
Näin Anni kirjoitti päiväkirjaansa ennen kuin tapasi Jounin.
Kun Annin avomies menehtyi syksyllä 2019 sydänleikkaukseen, Anni jäi yksin. Aikaa oli yhtäkkiä liikaa ja elämässä oli iso aukko.
Suurimmasta surusta toivuttuaan Anni rupesi kokkaamaan 23-vuotiaalle lapsenlapselleen Pyrylle ja tämän opiskelijaystävälle, jotta arkeen tulisi jotain kivaa tekemistä.
Anni teki pari kertaa viikossa ison satsin ruokaa, josta nuoret saivat myös mukaansa syötävää moneksi päiväksi. Samalla valmistui Annille itselleenkin kotiruokaa.
– Kerran sanoin Pyrylle, että muuten kaikki on ihan hyvin, mutta elämästäni on kadonnut nauru.
Siitä lapsenlapsi innostui.
Muuten kaikki oli ihan hyvin, mutta elämästäni oli kadonnut nauru.
– Hän sanoi, että nyt me laitetaan sut mummi Tinderiin, niin saadaan sun elämään iloa ja draivia!
Anni oli kuullut Tinderistä, mutta ei hänellä ollut aavistustakaan, miten treffipalvelu toimi. Pyry opetti Annin käyttämään sitä.
– Sovimme, että Tinder on vain meidän salaisuutemme.
Jo parin viikon jälkeen Anni törmäsi Jounin kuvaan, jossa hän oli lentokoneessa ja vilkutti iloisesti.
– Laitoin Jounille viestin, että oletpas positiivisen oloinen ja hän vastasi, että niin sinäkin.
Jouni oli eronnut samoihin aikoihin, kun Annista tuli leski. Tinderissä hän oli ehtinyt olla vähän pidempään kuin Anni. Matchejä oli tullut, mutta Jouni oli ronkeli.
Nyt laitetaan mummi Tinderiin!
Annin kanssa viestit pitenivät nopeasti ja yhteisiä kiinnostuksen kohteita löytyi koko ajan lisää. Pian he jo soittelivat toisilleen. Puhelut saattoivat kestää monta tuntia.
Videopuhelu ujostuttaa
– Usein kävi niin, että kun Jouni aloitti jostain aiheesta, minä hämmästyin, että juuri siitähän minunkin piti alkaa puhua, Anni sanoo.
Kumpikaan ei ollut kotihiiri. Heillä oli paljon ystäviä tahoillaan, ja molemmat nauttivat musiikista, elokuvista, teatterista, matkailusta ja puutarhanhoidosta.
– Meidän ajatukset vain menivät heti yhteen, Jouni sanoo.
Kumpaakaan ei ujostuttanut eikä jännittänyt ensikohtaamisella. He suutelivat ja halasivat kuin vanha pariskunta.
– Me loksahdimme toisiimme kuin legopalikat, Jouni kuvailee.
Mikä lie auervaara?
Kun pari joi ensimmäisiä tervetuliaiskahveja mökin kodikkaassa tuvassa, Annin aikuiset pojat olivat äidistä huolissaan.
– Miniältä tuli seitsemältä illalla tekstiviesti, että poikasi kävelee täällä ympyrää ja pohtii, että minkä auervaaran tai sarjamurhaajan se äiti on kutsunut mökille, Anni sanoo ja nauraa.
Anni nauttii, kun hän voi vihdoin olla täysin oma itsensä.
Loksahdimme yhteen kuin legopalikat.
Anni ja Jouni tietävät, että heillä on ollut myös onnea. Kaikki eivät koskaan löydä toista puolikastaan, johon loksahtaa kuin legopalikka, ja läheisyyden voi kadottaa myös avioliitossa.
Annilla ja Jounilla on viesti kotona yksinään kyyhöttäville tai avioliitossaan yksinäisille: koskaan ei ole liian myöhäistä tavoitella rakkautta!
– Ei tämä ole vanhana sen kummempaa. Kivempaa vain, kun on enemmän aikaa, Anni sanoo.
Eikä pidä ajatella, että ei kelpaa.
– Ihan niin kuin autoihin tulee ruostetta, myös me ihmiset vanhenemme ja ryppyjä tulee, mutta niin tulee sille toisellekin, Jouni muistuttaa.
Harmittaako paria, että he eivät kohdanneet joskus nuorempana?
– Olemme siitä puhuneet, mutta minä uskon, että kaikilla ihmissuhteilla on paikkansa ja opetuksensa, Anni sanoo.
– En haikaile nuoruutta, mutta toivon, että voisimme elää terveen vanhuuden yhdessä
Jutun voi lukea kokonaan ET-lehden numerosta 22/2022. Tilaajana voit lukea sen myös täältä. Jos et vielä ole tilaaja, tutustu Digilehdet.fi-palveluun.