”Olen vannottanut itselleni, että joka aamu pitäisi lähteä lenkille, mutta ei siitä ole tullut mitään”, näyttelijä Eeva Litmanen kertoo.
”Olen vannottanut itselleni, että joka aamu pitäisi lähteä lenkille, mutta ei siitä ole tullut mitään”, näyttelijä Eeva Litmanen kertoo.

Eeva Litmanen, 74, on luonut työntäyteisen uran eri näyttämöillä. Nykyään hän nauttii hiljaisuudesta ja siitä, että syksyllä istutetut kukkasipulit odottavat häntä keväällä. Näyttelijä kertoo elämänsä tärkeistä numeroista.

420 markkaa

Nuoruudessani 1950- ja 60-lukujen taitteessa mentiin nopsasti töihin, koska piti elättää itsensä. Keskikoulun jälkeen olin tekstiilimyymälän kassalla. Pari vuotta myöhemmin pääsin Joensuun kaupunginteatteriin kuiskaajaharjoittelijaksi. Lasken taiteilijanurani alkaneen siitä. Kuukausipalkkani oli rapiat 400 markkaa. Nykyrahassa se on vajaat 900 euroa eli aika vähän.

Näytteleminen  Jouko Turkan ohjauksessa oli minun teatterikouluni.

Näytteleminen Joensuussa Jouko Turkan ohjauksessa oli minun teatterikouluni. Turkka palautti kunniaan näyttelijän sisäisen ilmaisun ja löysi minusta herkän puolen. Hän oli tinkimätön, mutta ei ollenkaan sama musta pedagogi kuin myöhemmin Teatterikorkeakoulussa, jolloin hän kehitteli kiisteltyjä metodejaan.

6 ikkunaruutua

Sairastuin pienenä rokkoon ja jouduin moneksi kuukaudeksi eristyksiin Lappeenrannan kulkutautisairaalaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Aikuisena minulla oli tapana piirustella ajatuksissani paperille kuusiruutuista kuviota. Sitten näin lehdessä kuvan entisen kulkutautisairaalan ikkunasta. Siinä oli kuusi ruutua. Olin alitajuisesti purkanut muistikuvaa paikasta, jossa ollessani en tiennyt milloin pääsen pois vai pääsenkö koskaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

En enää piirtele kuusiruutua, mutta sellainen trauma jäi, että minun täytyy aina tietää, milloin esimerkiksi teatteriesitys tai elokuva loppuu ja pääsen tilasta ulos.

Oli jännittävää, miten eri tavalla muistimme sisarusteni kanssa jotkin asiat.

3 sisarusta

Inkeri on meistä vanhin, minä keskimmäinen ja Pertti nuorin. Suhteemme ovat kiinteät, vaikka veljeni muutti 18-vuotiaana Ruotsiin. Lämpö on säilynyt. Siskoni kanssa olimme tekemisissä hyvinkin tiiviisti, koska asuimme samassa talossa. Sukuni vaiheista kertovaa kirjaa tehdessäni haastattelin heitä. Oli jännittävää, miten eri tavalla muistimme jotkin asiat.

Kun äitimme sairastui 1980-luvun alussa dementiaan, hän käyttäytyi oudosti ja riiteli kaikkien kanssa. Sitä kesti kymmenen vuotta. Tuntui hyvältä, että Inkeri oli kanssani jakamassa asiaa.

55 vuotta

Olen saanut urani aikana tehdä töitä teatterissa, radiossa ja elokuvissa. Ravintolateatteria pidän aivan omana lajinaan. Tein sitä pitkään. Ravintola on vaativa näyttämö. Ihmiset syövät ja juovat ennen esitystä, on kova työ valloittaa heidät.

Julkisuuden henkilön minusta tekivät televisio ja 1980-luvun alun sketsisarjat Velipuolikuu ja Mutapainin ystävät. En ollut aiemmin tehnyt sketsiviihdettä, ja menin vain raikkaasti mukaan. Iltalypsyn tekeminen oli myös innostavaa, kun televisiossa oli pitkästä aikaa poliittista satiiria.

Kotikatu-sarjan ansiosta olen Lappeenrannassa Anja Partanen. Ihmiset tervehtivät roolihahmoa, mutta toki tietävät, että minähän se olen. Ei julkisuus aina ole ollut pelkästään myönteistä, vaan toisinaan hämmentävää.

Rooli tupsahti eteen 50-vuotiaana. Se oli elämäni hienoin tilaisuus.

1 jussi

Veikko Aaltosen ohjaama Rakkaudella, Maire on esimerkki siitä, minkälaisia yllätyksiä elämä voi tuoda. Vannoin vuosikymmenet, etten tee töitä kesällä, paitsi jos saan elokuvan pääroolin. Ajattelin, että sitä ei ikinä tule, mutta sitten rooli tupsahti eteen 50-vuotiaana. Se oli elämäni hienoin tilaisuus.

Olen vannottanut itselleni, että joka aamu pitäisi lähteä lenkille, mutta ei siitä ole tullut mitään.

2 kupillista

Aamuuni kuuluu kaksi kuppia kahvia ja päivän lehti paperiversiona. Muita rutiineja ei ole. Olen vannottanut itselleni, että joka aamu pitäisi lähteä lenkille, mutta ei siitä ole tullut mitään. Esitykseen valmistautuessa keskityn aina puolisen tuntia ja käyn läpi vuorosanoja. Vetäydyn syrjään, koska en tahdo, että kollegojen murheet jäävät päähän pyörimään. Toista oli nuorena. Silloin ajattelin, että mitä niitä repliikkejä kertaamaan, nehän osataan.

40 minuuttia

Kesäpaikalleni Kirkkonummelle ajaa vajaan tunnin. Mökki on pitkän ja kapean merenlahden rannalla, ja siellä liikkuvat hirvet ja pöllöt. Voin käydä siellä vaikka päiväseltään.

Rakastan, kun saan joka vuosi tehdä kukkapenkit. Kun laitan kukkasipulit syksyllä maahan, tiedän että ne odottavat minua keväällä. Se on tapa katsoa eteenpäin. Myös hiljaisuus on vuosi vuodelta tärkeämpää. Lämmitän saunan, otan lasin punaviiniä, katson lahdelle. Se on ihmisen kokoista elämää.

Eeva Litmanen

Syntynyt 25.2.1944 Lappeenrannassa. Asuu Helsingissä.

Työ Näyttelijä. Eläkkeellä Yleisradiosta. Parhaan naispääosan Jussi-palkinto elokuvasta Rakkaudella, Maire vuonna 2000.

Perhe Tytär.

Harrastukset Liikunta, mökkeily, saunominen, jumppa valikoidusti.

Ajankohtaista Kirja Surun suitsima suku ilmestyi syys­kuussa. Koko-teatterissa Helsingissä sai hiljattain ensi-iltansa näytelmä Valmiina muistamaan, joka kertoo Eevan isovanhempien tarinan sisällissodan myllerryksessä ja nykypäivässä. Eeva­esittää siinä itseään, samoin hänen tyttärensä Karoliina.

Sisältö jatkuu mainoksen alla