Erkki Lampén on siivonnut molempien vanhempiensa kodit heidän kuoltuaan. Omasta kodista tavararöykkiöt eivät ole vielä kadonneet.

Ymmärtäessään elämänsä iltahämärän lähestyvän äiti aloitti kuolinsiivouksen. Taulut, vanhat tekstiilit ja kirjat siirtyivät vähä vähältä ystäville.

Kun sairaala nielaisi äidin lopullisesti, siivouksen viimeistely jäi minulle. Kannoin kotiini laatikoittain tavaraa, josta osalle oli käyttöä, osalla tunnearvoa.

Lopuista ajattelin, että saattaahan näitä vielä joskus tarvita. Sellaisessa hengessä olen kasvanut, pula-ajan kokeneitten ihmisten lapsena.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Siskon kanssa ei tullut perintöriitaa, sen olimme visusti päättäneet. Tarjosimme kilvan toisillemme esineitä, joista arvelimme toisen saattavan pitää. Juristi lausahti pöydän takaa, ettei ole luultavasti koskaan nähnyt yhtä sopuisaa perinnönjakoa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Juristi sanoi, ettei ole nähnyt yhtä sopuisaa perinnönjakoa.

Äidin jäämistö oli kevyt verrattuna siihen tavaravuoreen, jonka isä oli elämänsä aikana haalinut. "Mitä sie teet tään kaiken kanssa sit ku mie kuolen", hän tuskaili. Vastasin raa'asti, että osan pidän itselläni, osan myyn pois ja loput vien roskiin. Isä ei pahastunut, pikemminkin hänen ilmeestään kuvastui helpotus.

Saatatte jo aavistaa, että kotini on täynnä tavaraa.

Ovelta johtaa peremmälle polku, jota reunustavat vaateröykkiöt ja retkeilyvarusteet. Keittiön lattiaa kansoittavissa kasseissa on koiran tarvikkeita, pyykkiä sekä jotain sellaista, josta en itsekään tiedä, mitä se on ja miksi sitä pitää säilöä. Tiskipöydästä en välittäisi puhua.

Kasseissa on jotain, josta en itsekään tiedä, mitä se on.

Olohuoneessa muita korkeamman maastokohdan alta saattaa vilahtaa sohva, joka koettaa padota takanaan vellovaa tavaramerta. Sen syvyyksissä lepäävät nuottitelineet, mikrofonilaatikot ja muu muusikkoajoilta periytynyt tarpeisto. Niitten päällä seilaavat purjeet, veneen patjat ja pelastusliivit.

Tämän huoneiston asukas on totisesti ehtinyt harrastaa monenlaista.

Kun kutsun vieraita, siivoan eteisen ja keittiön. Kun vieraat kysyvät, mitä olohuoneen oven takana on, kerron kotini jakautuvan julkiseen ja yksityiseen puoleen.

Asukas on totisesti ehtinyt harrastaa monenlaista.

Sitten avaan oven ja annan vieraitten kurkistaa. Yhdellä silmäyksellä he ymmärtävät kirjahyllyn olevan sohvameren takana niin tavoittamattomissa, ettei sen äärelle kannata edes yrittää isännän kirjamakua arvioimaan.

Kun täytin 60 vuotta, tein suursiivouksen. Siihen meni monta päivää, ja välillä olin suistua epätoivoon, mutta niistä tuli hyvät juhlat. Pimputettiin ikivihreitä lehti- ja nuottipinojen alta esiin kaivetulla pianolla, syötiin ja juotiin ja laulettiin. Onpa kotini kaunis, ajattelin. Tästedes pidän sen aina siistinä.

Saatatte jo aavistaa, olenko pitänyt.

Juttu on julkaistu ET-lehden numerossa 12/2020.

Sisältö jatkuu mainoksen alla