Kuhmolainen Jaakko Mikkola, 68, ei viihtynyt eläkkeellä. Sitten hän huomasi netissä ilmoituksen, jossa haettiin keikkatyöläistä mielenterveyskuntoutujien hoitokotiin.

Aloitin hoitoapulaisen työt kuhmolaisessa Jämäskodissa lokakuussa 2019. Sen neljätoista asukasta ovat mielenterveyskuntoutujia, joista monilla on takanaan pitkiä aikoja laitoksissa.

Yksi puhuu alituiseen kuoleman tulosta. Sanon siihen, että "niinhän se on, mutta ei se tänään tule". Se on minun tehtäväni, kääntää heidän ajatuksensa pois synkistä mietteistä.

Olen tyytyväinen, että tartuin työnhakuilmoitukseen.

Olen enemmän kuin tyytyväinen, että klikkasin hetken mielijohteesta netistä auki työnhakupalvelun sivuston reilu vuosi sitten. Sillä tiellä nyt olen.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Monen ammatin kautta

Olen peruskoulutukseltani sairaanhoitaja, mutta tein ihan muita hommia vuosikymmeniä. Sairaanhoitajaksi opiskelu oli aikoinaan vain päähänpisto. Tartuin siihen, koska olin silloin armeijassa ja pääsykokeita varten sai lomaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Opiskelin kotikaupungissani Oulussa 70-luvun alussa. Valmistuttuani työskentelin hoitajana pääosin leikkaussalissa.

– Ihmisten kanssa jutteleminen on minusta loputtoman mielenkiintoista, Jaakko Mikkola sanoo.
– Ihmisten kanssa jutteleminen on minusta loputtoman mielenkiintoista, Jaakko Mikkola sanoo.

Kun vaimoni Ritva, joka myös oli sairaanhoitaja, pääsi Tampereen yliopistoon, sain itsekin rohkeutta hakea yliopistoon. 

Maisterin paperit saatuani en oikein tiennyt, mitä halusin. Minulla ja vaimollani oli hinku pohjoisemmaksi, ja vuonna 1984 siihen tuli tilaisuus.

Sain ammatinvalinnanohjaajan paikan Kuhmosta, vaimoni kotiseudulta. Ritva työskenteli viiden lapsemme vähän kasvettua Kuhmon Kelan toimistossa.

Ammatinvalinnanohjaajan työ oli mukavaa ja monipuolista. En oikein vieläkään ymmärrä, miksi jäin eläkkeelle, kun viihdyin työssäni niin hyvin.

Takaisin töihin

Kun lopetin työt toukokuussa 2018, edessä oli kesä kaikkine mukavine puuhineen. Talvella oli hankalampaa.Riemastuin, kun huomasin Duunitorilla ilmoituksen Jämäskodin paikasta.

Tulen töihin aina tarvittaessa. Ihan joka keikkaa en ota, jotta ehdin tehdä kaikkea muuta mukavaa. Haluan nauttia rauhallisista aamuista vaimoni kanssa, osallistua seurakuntatapahtumiin, olla mukana lastenlasten elämässä ja kulkea marjassa ja metsällä. 

Voin käyttää tässä työssä kaikkea eri ammateissa oppimaani. Tärkeintä on toisen ihmisen kohtaaminen tässä ja nyt, läsnäolo hetkessä.

Voin käyttää tässä työssä kaikkea eri ammateissa oppimaani. 

Viihdytän asukkaita lukemalla lehtiä, ja toisinaan pelaamme bingoa. Usein joku pyytää minua laulamaan virsiä tai pitämään pienen hartaushetken.

Uskovana ihmisenä teen sen mielelläni. Monella asukkaalla on aito usko, vilpitöntä lapsenomaista turvautumista Jumalan armoon.

Jutun voi lukea kokonaan ET-lehden numerosta 2/2021.

Sisältö jatkuu mainoksen alla