Ritva Grönberg, 62, ja hänen puolisonsa Mika Paasivaara ovat nukkuneet yöt 30 vuotta omissa makuuhuoneissaan.

Saatan herätä yöllä siihen, että huudan unissani. Havahtuessani mietin, kuka hullu täällä kiljuu. Nukun rauhattomasti ja näen hurjia painajaisunia. Pyrin niissä jonnekin, usein eksyn oudossa kaupungissa tai jalkani eivät liiku.

Kuka hullu täällä kiljuu!

Aamulla on aina yllätys, miltä iso parisänkyni näyttää. Pääni on usein jalkopäässä, ja tyynyjä on sekä kainalossa että jalkojen alla. On mukava herätä rauhassa yksin, siten pääsee unimaailmasta eroon.

Erilaiset rytmit

Mieheni Mika Paasivaara, 55, on Kuopion kaupunginteatterin kapellimestari ja säveltäjä. Kun inspiraatio iskee, hän voi nousta aamuyöllä säveltämään tai työskennellä aamuun asti. Haluan, että hän saa keskittyä rauhassa työhönsä eikä hänen tarvitse varoa minun heräämistäni.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Olemme nukkuneet 30 vuotta omissa makuuhuoneissamme. Se on kukoistavan parisuhteen salaisuus. Kumpikin saa olla oma itsensä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Minä tykkään lämpimästä makuuhuoneesta, Mika viileästä. Hän haluaa myös, että huone on täysin pimeä. Minä pidän valoisammasta, osin siksi, että lapsena pelkäsin pimeää.

Ritva Grönberg haluaa, että makuuhuoneessa on korkeintaan hämärää. Mika Paasivaara nukkuu parhaiten pimeässä.
Ritva Grönberg haluaa, että makuuhuoneessa on korkeintaan hämärää. Mika Paasivaara nukkuu parhaiten pimeässä.

Pari vuotta sitten ostin itselleni kovan patjan, joka paransi unen laatua heti. Luen illalla sängyssä, se unettaa.

Olen näyttelijä ja palaan iltanäytöksen jälkeen kotiin aikaisintaan kymmeneltä. Kierrokset eivät heti laske, ja unta on pariin tuntiin turha odottaa.

Minun on usein vaikea nukahtaa, vaikka väsyttäisi hirveästi. Tai saatan nukahtaakin, mutta havahdun kymmenen minuutin päästä. Nousen silloin sängystä hetkeksi, etten jäisi kieriskelemään unettomuuteen.

Oma tila ei vie yhteyttä

Eri huoneissa nukkuminen mahdollistaa sen, että kummallakin on oma intiimi tilansa. Käytäntö ei laimenna rakkautta eikä haittaa seksielämää. Ei ihmisen tarvitse olla koko ajan kiinni kumppanissaan. On tosi mukavaa kohdata toinen sitten aamulla.

Henkisen läheisyyden tunne ei riipu siitä, ollaanko samassa huoneessa tai edes samassa kaupungissa.

Välillä on kiva nukahtaa toisen lähellä. Hotellissa tilaamme aina erikoisleveän sängyn tai kaksi erillistä vuodetta.

Kaksin parisängyssä ollessa menee aina pari yötä nukkumisen opetteluun. Minun pitää kääntyä sängyssä joka kerta hallitusti, etten häiritse Mikaa äkkinäisillä liikkeilläni. Yhden hengen vuoteessa taas pitää varoa, etten potkaise seinää tai tipahda sängystä.

Henkisen läheisyyden tunne ei riipu siitä, ollaanko samassa huoneessa tai edes samassa kaupungissa.

Nuorina vastarakastuneina nukuimme vierekkäin, mutta aika pian siirryimme omiin huoneisiimme. Tapasimme Kokkolan kaupunginteatterissa eli olimme samassa työpaikassa koko ajan yhdessä. Oli luonnollista kaivata vastapainoksi omaa henkistä ja fyysistä tilaa.

Näyttelijänä aistin koko ajan ympäristöäni ja ihmisiä. Siksi nukkuminen on helpompaa yksin.

Koko jutun voi lukea ET-lehden numerosta 10/2020.

Sisältö jatkuu mainoksen alla