Sivistysvaltion kuuluu pitää huolta heikoimmistaan, olivat he sitten nuoria tai vanhoja.
Tyttäreni kevättodistus yllätti: kymmenen kymppiä!
Kaikki Suomen koululaiset saivat samanlaisen todistuksen Unicefilta, joka juhlisti tempauksellaan Lapsen oikeuksien sopimusta. Kymppi oli annettu muun muassa ihmisarvosta, koskemattomuudesta ja omien mielipiteiden tärkeydestä.
Todistus muistutti, että koulutiellä saatavien tietojen ja taitojen lisäksi on muitakin oppimisen arvoisia asioita. On tärkeää myös oppia ymmärtämään oma arvonsa. Eikä kympin ihmisarvo ole vain lasten etuoikeus.
Siitä ansaitsevat kympin kaikki ikään katsomatta.
Huono hoito on hiljaa hyväksytty
Emeritaprofessori Sirkka-Liisa Kivelä on nostanut esiin vanhusten huonon hoidon Suomessa – ja sen hiljaisen hyväksynnän.
Kivelä on myös miehensä omaishoitaja. Puoliso liikkuu vaivalloisesti eikä juurikaan puhu, mutta Kivelä elää arkea ohittamatta tätä teoissa tai puheissa, arvostaen. Sairauden keskellä auttaa oivallus: "Elämässä on tärkeintä arvostaa ja rakastaa ihmisiä, jotka on lähelleen saanut."
Kun oppii saamaan, oppii myös antamaan.
Vastuun ottaminen ikääntyneen läheisen huolenpidosta on monelle käytännön syistä hankalaa tai jopa mahdotonta. Silloinkin ihmiselle pitäisi sivistysvaltiossa järjestyä hyvä ja turvallinen elämä. Myös arvokas vanhuus kuuluu ihmisoikeuksiin.
Toivon, että viime syksynä koulutiensä aloittaneille jaetaan roppakaupalla ihmisyyden kymppejä.
Oman arvon ymmärtäminen ja muilta saatu arvostus luovat pohjaa sille, että he aikuisena jakavat kokemastaan hyvästä. Kun ihminen oppii saamaan, hän oppii myös antamaan.
Kirjoitus on julkaistu ET-lehden numerossa 21/2019.