Vieraalta perheenäidiltä ohimennen kuultu lausahdus sai ET:n päätoimittajan Katriinan muistelemaan omaa kasvuaan äidiksi – kasvuaan, joka jatkuu yhä.
Katselin eräänä lauantaina samaan bussiin kipuavaa äitiä lapsineen. Viisivuotias tyttö ja isoveljensä hälisivät ja kälisivät, äiti kantoi raskasta ostoskassia. Auton lähdettyä liikkeelle tyttö kysyi, millä pysäkillä he jäisivät pois. Poika heitti takaisin: "Tyhmä! Etkö sitä tiedä?"
Äiti vastasi rauhallisena tyttärelleen ja lisäsi pojalleen: ”Ei se ole tyhmä, joka ei tiedä, vaan se, joka ei halua tietää.” Lapset hiljenivät kertalaakista.
”Malttia ja viisautta on kertynyt vasta vuosien mittaan.”
Olipa viisas vastaus, ajattelin. Se kelpaisi ohjenuoraksi monelle muullekin tässä maailmassa. Ihailin myös äidin rauhallisuutta. En tiedä, olisinko itse nuorena äitinä pystynyt samaan. Malttia ja viisautta on kertynyt vasta vuosien mittaan, elämän ja kokemuksen myötä.
Välillä tuntuu, että elämä on kuin kiipeäisi häntä edellä puuhun. On suoranaista tuhlausta, että vanhemman viisautta alkaa olla mukavasti vasta, kun lapset ovat jo lentäneet pesästä. Ja että elämänviisaus ylipäätään tuntuu kantavan vasta, kun elo on jo pitkällä.
Jälkiviisaus on piinallista, mutta oikotietä ei ole. Elämänviisautta ei voi kertyä ilman elämää karkkeineen ja kupruineen eikä vanhemman viisautta ilman lapsiarkea iloineen ja suruineen. Lasten kasvatus on aina vastavuoroista.
”12-vuotias kuopus on päässyt vähimmällä äidin hosumisella.”
Minulla on kolme tytärtä, jotka ovat koulineet minua äidiksi parinkymmenen vuoden ajan. 12-vuotias kuopus on päässyt vähimmällä äidin hosumisella, sillä ehdin harjoitella kymmenen vuotta kahden ensimmäisen kanssa ennen hänen syntymäänsä. Kasvatukseni äidiksi jatkuu yhä.
Jälkiviisaudessa on toki jotain lohdullistakin. Silloin tietää, että on ymmärtänyt edes jälkeenpäin. Ei se ole tyhmä, joka ei ymmärrä, vaan se, joka ei halua ymmärtää.
Uudessa ET-lehdessä muistellaan äitiyttä: kuinka vaikea mutta ihana laji. Lehden sivuilla 28–29 pääset kurkistamaan, millaisia ohjeita ja ihmeitä äitiyteen on tarvittu menneinä vuosina. On siitä selvitty 1800-luvullakin.
Leppoisia lukuhetkiä elokuuhun!
Päätoimittaja
Katriina Palo-Närhinen
Ota yhteyttä: katriina.palo-narhinen@sanoma.com
Pääkirjoitus on julkaistu ET-lehden numerossa 16/2018.
Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
