Ilse Juntikka osallistui ET:n "toteutamme haaveesi" -kisaan ja on yksi niistä, joiden haaveiden toteutumista ET auttaa. Tämä on Ilsen tarina.

"Viisi vuotta sitten päätin lähteä Saksan Schölliin vaeltamaan. Vuorilla patikoiminen vaati valtavia fyysisiä ponnistuksia. Kotiin saapuessani olin täysin uupunut. Muutaman päivän sisällä alkoivat päänsäryt ja huimaus. Kun halvausoireet, tunnottomuus ja puutuminen alkoivat tajusin, mistä oli kysymys. Olin saanut aivoverenvuodon.

"Elämä on siitä kummallinen asia, että se antaa aina uusia asioita, mutta monesti vaikeimman kautta."

Asiat eivät mene niin kuin olet itse suunnitellut, vaikka meidänkin suunnitelmamme eläkepäivistä  unelmiemme kodissa olisi ollut loppuun mietitty ja hyvä.

Jäätyäni eläkkeelle Pohjois-Pohjanmaan maakuntamuseon johtajan tehtävistä Oulussa muutimme mieheni kanssa Raumalle. Muutto oli iso ja stressaava, monenlaiset asiat jäivät Ouluun. Olemme kuitenkin aina olleet enemmän sisäänpäin kääntyneitä kuin sosiaalisia, kotonakin olemme yleensä puuhailleet ja tehneet töitä omien työpöytiemme ääressä. Ja täällä puuhaa todella riittää, koko ajan saisi olla laittamassa jotakin. Ajatuksena oli taloa ostaessa, että saisimme tästä eläkepäiviksemme kauniin kodin ja tekemistä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tässä iässä jo roikkuu!

Olen aina suhtautunut elämän vaikeisiin tilanteisiin ironian sekaisella huumorilla. Niin tein myös aivoverenvuodon iskiessä. Ambulanssikuskin kirjatessa ylös, että vasen puoli kasvoistani roikkui  tunnottomana, totesin hänelle, että kaikilla tämän ikäisillä naisilla roikkuu toinen suupieli!

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Jouduin kolmeen isoon operaatioon, joissa vuotokohtaa tilkittiin ja verenkiertoa ohjattiin muualle. Olen luonteeltani jänishousu ja pelkään neuloja. Reisivaltimon kautta aivoihin tehty toimenpide pelotti etukäteen. Siinä ei ironia auttanut. Nukutuksesta herätessäni jaksoin kuitenkin läksyttää mieheni huonosta seuranpidosta, he nimittäin istuivat herätessäni aivan hiirenhiljaa sänkyni molemmin puolin.

Kun myöhemmin yritin itsepäisesti ylös sängystäni ylilääkäri tuli viereeni rauhallisesti toteamaan, että tässä on sitten Ilse ollut elämästä ja kuolemasta kysymys. Silloin ymmärsin tilanteen vakavuuden. Moni aivoverenvuotopotilas saa vakavia vaurioita, eikä elä viittä vuotta leikkauksen jälkeen. Minulla on ollut kovasti onnea, vauriot ovat vähäiset ja viiden vuoden rajapyykki tuli tänä vuonna vastaan.

Toipuminen leikkauksista oli raskasta, elämän syrjään oli ryömittävä takaisin kiinni. Kun pääsin kotiin, tuli yhtä ja toista. Hiukset lähtivät, keskittymiskyky aleni huomattavasti. Elämäni tuli täyteen kieltoja, en saanut nostaa, en kolata lumia tai imuroida. Unelmiemme koti muuttui tilaksi, jossa minä en saanutkaan enää puuhailla, en kunnostaa, en laitella, en tehdä mitään niistä asioista, joita olin ajatellut tekeväni kotonani eläkkeelle päästyäni.

Äiti lauloi kovaa ja korkealta

Kansalaisopistolla käydessäni näin mainoksen laulutunneista ja päätin rohkaista mieleni.

Äidilläni oli tapana laulaa kirkossa kovaa, korkealta ja kauniisti. Äidin ääni soi kirkossa aina kaikkein kovimmin. Pikkutyttönä käpristyin hänen vieressään penkissä kasaan ja toivoin, että äiti laulaisi vähän hiljempaa. Minun lauluääntäni äiti sanoi piipitykseksi. Siksi olikin yllätys, että kun kansalaisopiston laulutunnilla kajautin ensimmäiset nuotit kappaleesta Jerusalem, Jerusalem, ääni soi komeasti ja oli kuin hopeasuoni olisi läikähtänyt sisälläni.

"Kuoleman kohtaaminen lähietäisyydeltä vei pois paljon estoja."

Tunsin, että saatoin laulaa vapaasti, kovaa ja häpeämättä.  Sainkin pian laulutunneilla lempinimen ”draaman kuningatar”. Tunneille osallistui kymmenisen henkeä kerralla, useimmat heistä olivat nuoria. Jokainen sai kullakin tunnilla valita muille kappaleet, joten pääsin laulamaan monia sellaisia hittibiisejä, joista en ollut koskaan kuullutkaan.

Koska olen aina pitänyt oopperasta, on haaveenani nyt laulaa oopperaa. Haluan ymmärtää oopperan vaatimaa tekniikkaa ja äänenmuodostusta. Una furtiva lacriman nuotit odottavat pöydälläni. Myös kissani Höntsänen lanaa ahkeraan nuotteja läpi.

Osaalistuin haavekisaan toiveenani saada yksityisiä laulutunteja, ja nyt haaveeni toteutuu! Kansalaisopistolla laulutuntejamme pitävä Anneli Pere saapuu kotiini opettamaan minua. Laulaminen on herättänyt minussa halun esiintyä, olemmekin järjestäneet yhteisiä lauluiltoja tuttavien kanssa.

Toiveenani olisi pitää talossamme pieni konsertti, kun taitoja on kertynyt tarpeeksi, esittää vähän oopperaa ja joitakin matalalle äänelleni sopivia kappaleita. Kun elämä leikkaa omien suunnitelmien väliin, on turha odottaa että kaikki menisi nätisti pakettiin. Aina jää asioita, jotka ovat ikäviä tai surullisia. Silti ajattelen, että onneksi en menettänyt aivoverenvuodossa ääntäni, sillä silloin en saisi kokea tätä mielihyvää ja esiintymisen iloa, jonka laulaminen minulle tuo.”

ET seuraa Ilsen matkaa kohti opperalaulutaituurutta ja kotikonserttia verkkosivuilla ja ET-lehdessä.

Näin Ilse kertoi haaveestaan - katso video!

2398852

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla