Miten toimia, kun on eri mieltä jälkipolven kasvatustavoista, tai kun ei saa tavata lapsenlasta tarpeeksi usein? Väestöliiton asiantuntija neuvoo isovanhempia.

Kuinka lapsenlapsi voi? Miksi emme saa tavata häntä useammin? Onko hänen kasvatuksensa ihan retuperällä?

Tällaisiin isovanhempien kysymyksiin Väestöliiton Vanhemmuuskeskuksessa työskentelevä sosiaalipsykologi Anja Saloheimo on tottunut vuosien varrella vastailemaan.

– Vaikka keskitymmekin täällä pääasiassa vanhemmuuteen, myös isovanhemmat ottavat välillä yhteyttä, Saloheimo kertoo.

Usein ongelmia pohditaan keskustelemalla, mutta jos kyse on vaikkapa lapsen turvallisuutta ja hyvinvointia koskevasta asiasta, ohjataan asia viranomaistaholle.

–  Suurin osa yhteydenotoista on kuitenkin pohdintaa isovanhempien rooliin, vastuuseen ja oikeuksiin liittyvistä asioita, joihin ei tietysti koskaan löydy yhtä oikeaa viisasta vastausta.

Puhu välit puhtaiksi

Jotkin asiat kuitenkin korostuvat isovanhempien kysymyksissä. Kasvatukselliset ristiriidat lapsenlapsen vanhempien kanssa, huoli hyvinvoinnista sekä lapsenlapsen tapaamiseen liittyvät epäselvyydet.

– Sekä tietysti aika ajoin tulee sydäntä särkeviä yhteydenottoja siitä, kuinka riidat ovat rikkoneet välit niin pahasti, ettei lapsenlapsia voi nähdä enää lainkaan.

Ristiriidat voivat olla pieniä tai suuria. Niiden purkamiseen Anja Saloheimo suosittelee käyttämään aina ensisijaisesti suuta, oikein kunnolla. 

– Isovanhempien kannattaa rohkeasti puhua ja kysellä mieluummin kuin olettaa. Ei ole olemassa yhtä oikeaa isovanhemmuutta, vaan se kannattaa puheella purkaa oman näköiseksi. Kannattaa myös kysellä ja kuulostella, mitä vanhemmat odottavat isovanhemmilta ja mitä he itse voivat ja haluavat lapsenlapselleen tarjota.

Mieti, mihin kaikkeen olet valmis

Pahimmillaan isovanhempien ja heidän jälkeläistensä ristiriidat raksahtavat jo aika pian uuden jälkeläisen synnyttyä.

– Se on äärimmäisen herkkä hetki vanhemmille, ja silloin innostuneimpienkin isovanhempien olisi maltettava olla mahdollisimman hienotunteisia ja vältettävä ylilyöntejä.

Miksikään kynnysmatoiksi tai hoitoautomaateiksi ryhtymistä Saloheimo ei missään nimessä kenellekään suosittele.

– Näissäkin asioissa pitää olla avoin ja oma-aloitteinen ja kertoa, mihin itse on valmis.

Lapsenlapsen hoitaminen puhututtaa jatkuvasti. Myös vanhempia. Joskus Saloheimo on törmännyt mustasukkaisuuteen, kuten vaikkapa siihen, että vanhemmat kokevat isovanhempien huomioivan enemmän toisen sisaren lapsia.

– Jokaisella perheellä on erilainen hoitoavun tarve, ja aikuisilla lapsilla erilaiset suhteet omiin vanhempiinsa. Nämäkin ovat asioita, joista ei kannata vaieta, vaan puhua mahdollisimman avoimesti koko perheen kesken. 

Vältä miniäriidat!

Jos riitoja tai näkemyseroja kuitenkin syntyy, Saloheimo suosittelee niiden purkamista aina mieluummin ensin oman jälkeläisen kuin miniän tai vävyn kanssa.

– Ja täytyy aina muistaa, että yhtä oikeaa totuutta ei ole. Ei ruoka-, nukkumis- tai muissakaan lastenhoitokysymyksissä. Siksi molempien sukupolvien kannattaa etsiä joustoa omiin näkemyksiinsä, sillä siitä hyötyy viime kädessä lapsi, jota parhaimmassa tapauksessa rakastaa mahdollisimman monta ihmistä.

Millaisista asioista sinä olet riidellyt jälkeläistesi kanssa? Miten olette selvinneet niistä? Kerro kokemuksesi ja keskustele aiheesta alla olevassa kommentointikentässä.

epätoivoinen mummo

"Isovanhempi, älä vaikene näistä asioista!"

Olisi ihanaa olla mummona ihanille lapsille, en tiedä miksi äiti rupesi kikkailemaan.. Lasten kanssa ei saanut ulkoilla, yöunille jo alkuillasta, ennen kävivät syömässä.. Enään ei ruokakaan kelvannut.. Lapset kiukkusia eivät nuku kunnolla eikä syö kunnolla.. Niin menin sitten mainitsemaan, että ulkoilla pitäisi jotta uni maistuisi.. johan siitä helvetti irtosi... Sanoin myös väsymyksestä ja tarjouduin auttamaan kotitöissä.. Apu ei kelvannut.. Lapsia hoitaisin enemmän kuin mielellään ja lapset...
Lue kommentti