Kaarina Hazard on omasta mielestään ollut samanlainen viisivuotiaasta lähtien.
Kaarina Hazard on omasta mielestään ollut samanlainen viisivuotiaasta lähtien.

Kaarina Hazard ihailee Almassa sitä, että tästä puuttuu kaikki tyypillinen suomalaispuristus, yritys kelvata maailmalle. Minun numeroni -juttusarjassa tuttu kasvo kertoo elämänsä tärkeistä numeroista.

2 käsikirjoittajaa

Minä ja Leea Klemola kirjoitimme yhdessä tv-sarjan Myrskyn jälkeen. Se on toinen yhteinen tv-sarjamme. Vuosien myötä meille on syntynyt yhteinen työminä, ikään kuin kolmas persoona, emmekä itsekään pysty valmiista käsikirjoituksesta erottamaan kummankaan erillistä työtä. Näin tiivis yhteistyö on arvokas ja minulle ainutlaatuinen kokemus.

”Toivon, että saisin näytellä enemmän.”

23 ammattia

Aloitin työurani lipunmyyjänä Sariolan Tivolissa, joka vieraili Jyväskylässä vappuna 1979. Olin 13-vuotias. Nuorena työskentelin lastenhoitajana, jäätelömyyjänä, siivoojana, kioskimyyjänä, toimistotyöntekijänä, järjestäjänä, baarityöntekijänä ja ilmoitusmyyjänä.

Sittemmin olen toiminut toimittajana, kolumnistina, opettajana, luennoitsijana, kirjailijana, näyttelijänä ja käsikirjoittajana. Kaikki aikuisiän ammattini ovat perustuneet lukemiselle ja kirjoittamiselle. Ne ovat taitoja, jotka opin jo ennen kouluikää. Loppuelämä onkin sitten ollut näiden taitojen kultivoimista. Tärkeimpiä ja mieluisimpia ammatteja ovat olleet kolumnistin, näyttelijän ja käsikirjoittajan ammatit. Nykyään toivon, että saisin näytellä enemmän.

5 muutoksen vuotta

Olen omasta mielestäni ollut samanlainen viisivuotiaasta lähtien. Aikakaudet kuitenkin muuttuvat.

Vuonna 1986 Suomi saavutti lakipisteensä hyvinvointivaltiona. Elämäni oli juuri niin sekavaa, epämääräistä ja mahtavaa kuin se kaksikymppisillä on. Minut teki silloin onnelliseksi sama asia kuin nytkin: toiset ihmiset. Viihdyn porukoissa.

”80-luvulla ihmisistä ei olisi kehdattu puhua pelkästään menoerinä.”

Olof Palmen murhasta ja Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta kuulin kavereilta kapakassa. Kumpikaan uutinen ei koskettanut meitä sen enempää kuin Kekkosen kuolema samana vuonna.

Kasvoin aikuiseksi sellaisessa yhteiskunnallisessa ilmapiirissä, jossa nuoriin investoitiin toivoa. 90-luvun laman jälkeen aikuistuneet ovat saaneet kuulla puhuttavan itsestään vain menoeränä ja kuluna. 80-luvulla toisista ihmisistä ei olisi kehdattu puhua pelkästään rahan kielellä, menoerinä.

1 esikuva

21-vuotias laulaja ja muusikko Alma-Sofia Miettinen, taiteilijanimeltään Alma, on henkinen oppaani ja esimerkki kaikille naisille. Ihailen hänen ihmeellistä ääntään, rentouttaan, omavoimaisuuttaan ja mutkattomuuttaan. Almasta puuttuu kaikki tyypillinen suomalaispuristus, yritys kelvata maailmalle. Alma on täydellinen sellaisena kuin hän on. On ihanaa ihailla naista, joka ikänsä puolesta voisi olla lapseni.

19 muuttoa

Olen asunut Kuopiossa, Turussa, Jyväskylässä, Tampereella ja Helsingissä 20 eri osoitteessa. Mieluiten viettäisin vaeltelevaa elämää. Silti olen jo lähes parikymmentä vuotta viihtynyt vanhassa lähiössä, jossa on pikkukaupungin tunnelma. Tärkeää ei lopultakaan ole kotien sijainti vaan se, kenen kanssa kotinsa jakaa.

2 koiraa

”Yritän välillä kuvitella, miltä tuntuisi olla nelijalkainen.”

Minulla on ollut kaksi koiraa. Tämä nykyinen on 7-vuotias seiskarinkoiranarttu Tara. Kun kuljen koirani kanssa, yritän välillä kuvitella, miltä tuntuisi olla nelijalkainen, siis kädetön olento, tai haistaa maailma koiran tavoin miljoonakertaisesti. En tietenkään osaa, mutta toisen olennon toisenlaisuuden satunnainenkin ajatteleminen saa minut kunnioittamaan lajien välistä kiintymystä entistä suuremmin.

2 miljardia muuttajaa

On ennustettu, että jos ilmastokatastrofi jatkuu kuten nyt näyttää, sadan seuraavan vuoden aikana jopa kahden miljardin ihmisen on pakko muuttaa asuinseuduiltaan.

”Sydämestäni toivon, että insinöörit pelastaisivat maailman.”

Sydämestäni toivon, että ilmastonmuutoksen suunnan kääntävä teknologia ehditään keksiä ja että se taianomaisesti toimii – että insinöörit pelastaisivat maailman.

Kierrätän ja käytän julkista liikennettä kuten kuka tahansa kunnon kansalainen, mutta arjen pienillä teoilla ei ole mitään väliä. Tarvitaan valtavia, mantereiden kokoisia tekoja, jotka tulevat loukkaamaan meidän lellittyä omakuvaamme sellaisina vapaina ihmisinä, jotka aina voivat valita. Vain vaatimattomuuden aikakausi voi ehkä pelastaa meidät.

Juttu on julkaistu myös ET-lehden numerossa 20/2017.

Kaarina Hazard

Syntynyt Kuopiossa 1966, kasvanut Jyväskylässä.

Asuu Helsingissä.

Työ Vapaa kirjoittaja ja näyttelijä, vakiokeskustelija Radio Suomen Pyöreässä pöydässä.

Harrastukset Laatuaika perheen kanssa, ulkoilu koiran kanssa, polkupyöräily, kutominen.