Kalle Heikkinen, 67, lähti töihin merimieskirkkoon. ”Ei minusta ole istumaan kiikkustuolissa”

Kesäkuun ensimmäisenä päivänä 2023 lähdin aamulennolla Hollantiin. Amsterdamissa vaihdoin junaan, ja pian seisoin Rotterdamin merimieskirkon pihalla.

Sää oli vähän sateinen, mutta vastaanotto ei olisi voinut olla parempi. Kirkon merimiespappi, sosiaalikuraattori, palvelukoordinaattori ja yksi vapaaehtoistyöntekijä tulivat heti tervehtimään.

Tuoksui kahvi ja vasta leivottu pulla.

Vastaanotto ei olisi voinut olla parempi.

Sain oman huoneen ja purin ison matkalaukkuni. Yllättävän paljon roinaa tulikin mukaan: oli suoria housuja, farkkuja, paitoja. Oli myös turvakengät, tabletti ja kuulokkeet.

Tuntui vapaalta. Tapaisin uusia ihmisiä ja pääsisin paikkoihin, joihin en muuten tulisi menneeksi.

Tuntui myös tutulta. Olin käynyt Rotterdamin merimieskirkolla ennenkin, ensimmäisen kerran 50 vuotta aiemmin vuonna 1974. Silloin minulla oli Beatles-tukka ja olin töissä kauppalaivassa.

Silloinkin kirkolla tuoksui suomalainen pulla.

Meri veti puoleensa

Olen merenkävijä neljännessä polvessa. Asuin Oulussa Toppilan sataman lähellä, kolmesataa metriä laiturista. 

Lukeminen ei minua oikein kiinnostanut, sillä olen tekijätyyppiä. Jätin lukion ja lähdin laivapojaksi, jungmanniksi. Kiertäähän suonissani suolaista merivettä.

Tiskasin, siivosin ja tein töitä kannella. Pian sain puolimatruusin jobeja eli töitä toisista kauppalaivoista.

Suonissani kiertää suolaista merivettä.

Joskus mietin pitkän merimatkan aikana, että tuliko tehtyä oikea uravalinta.

Koti-ikävä ei kuitenkaan koskaan ollut kovin syvää. Siihen auttoi, kun soitti merimieskirkolta vanhemmille.

Laivaltakin pystyi toki soittamaan radiosähköttäjän välityksellä, mutta ne olivat semmoisia kinkkisiä tilanteita. Yhteys ei aina ollut hyvä, ja radiopuhelimella soittaessa muutkin kuulevat, mitä puhutaan. Kirkolla sai jutella rauhassa.

Merimieskirkoissa pääsin myös lukemaan suomalaisia sanomalehtiä. Lehdet saattoivat olla viikon vanhoja, mutta ei se ollut niin päivän päälle.

Eroon entisestä

Vuonna 1985 valmistuin merikapteeniksi, mutta jäin pian satamakapteeniksi Raaheen.

Se tuntui luontevalta, sillä tähän tapaan nuoren merimiehen ura usein menee: jäädään satamaan, kun tulee lapsia. Sain vaimoni kanssa kaksi poikaa.

Eläkkeelle jäin Raahen Satama Oy:n toimitusjohtajan paikalta reilu kolme vuotta sitten, lokakuussa vuonna 2020. Saman vuoden keväällä vaimoni oli nukkunut pois.

Ei minusta ole istumaan kiikkustuolissa, ajattelin viime keväänä. Kaipasin muutosta, irtiottoa.

Kaipasin muutosta, irtiottoa.

Vapaaehtoistyö ulkomailla oli käynyt mielessäni jo aiemmin, ja nyt aloin miettiä sitä tosissani. Kysyin Rotterdamista, olisiko siellä paikka minulle.

Kevään 2023 aikana myin kodin ja pakkasin huonekalut varastoon. Kun suuntasin kohti Rotterdamia, tuntui kuin olisin nuori merimies ottamassa jobia uuteen laivaan.

Töitä palkatta

Vapaaehtoiset tekevät kirkolla töitä. Emme saa palkkaa, mutta majoitumme maksutta. Ruoka tehdään yhteiskeittiössä ja pyykit pestään pesutuvassa. Pihalla on suomalainen sauna, josta vapaaehtoiset huolehtivat.

Etenkin kirkon Suomi-kaupan kassalla päivät menevät mukavasti. Ihmiset käyvät siellä kahvittelemassa ja ostamassa suomalaisia tuotteita, kuten kaurahiutaleita, hernekeittoa, hapankorppuja tai pakastettua ruisleipää.

Vapaa-aikana käyn rannalla, katselen laivoja tai käppäilen museoissa.

Tuntuu kivalta huomata, että selviydyin uusista haasteista uusissa ympyröissä.

Joskus iltaisin kaipaan ystäviä Suomesta, mutta usein pohdin vain päivän tapahtumia. Tuntuu kivalta huomata, että taas selviydyin uusista haasteista uusissa ympyröissä.

Täällä pärjää, kun ei pelkää työtä, on ulospäin suuntautunut, oma-aloitteinen ja osaa puhua englantia. Uskonnollinen ei tarvitse olla. Itse käyn kirkossa joskus sunnuntaisin.

Isäni joskus sanoi, että toivottavasti pojasta tulee pappi, merimies tai upseeri. Upseeriksi en enää ehdi, enkä pappikaan ole, mutta muuten liippaa läheltä.

Jutun voi lukea kokonaan ET-lehden numerosta 5/2024. Tilaajana voit lukea sen täältä. Jos et vielä ole tilaaja, tutustu Digilehdet.fi-palveluun.