Senioreiden itsepuolustuskurssilla opittu torjunta-asento.

Pelon vangiksi ei kannata suostua. Liiallinen pelkääminen kuluttaa valtavasti energiaa ja vie elämästä ilon. Rohkeutta voi saada vaikka itsepuolustukurssilta.

Viuh! Ruskolainen Kari Glad,67, heilauttaa kätensä torjunta-asentoon. Silmissä on tiukka katse. Viime keväänä käyty itsepuolustuskurssi on tuonut olemukseen arvovaltaa.

Kari päätyi Turun Työväen Sivistysliiton järjestämälle senioreiden itsepuolustuskurssille puolivahingossa. Hän etsi koodauskurssia, mutta huomasi tulleensa veljensä kanssa houkutelluksi jumppasalille hikoilemaan.

– Itseluottamuksen puute oli suurin syy hakeutua kurssille. Vietän pari kuukautta vuodesta ulkomailla, ja aina välillä eteen tulee pelottavia tilanteita. Kurssin ansiosta sain uutta varmuutta, eikä pelko heti näy naamasta.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Sisältö jatkuu mainoksen alla
– Nyt kuljen kadulla pystypäin, Kari kertoo.
– Nyt kuljen kadulla pystypäin, Kari kertoo.

Älä näytä pelkoa

Kurssilla korostui ennakoinnin tärkeys: miten välttää tilanteet, joissa väkivaltaa voi kohdata? Samalla opeteltiin laittamaan asiat mittasuhteisiinsa. Raha on vain rahaa. Jos roisto vie laukun tai lompakon, niin on hyvä miettiä, kannattaako sen takia vaarantaa oma terveys.

Hyväkuntoinen Karikin totesi kurssin aikana liikuntaharrastuksen merkityksen. Jos jalat eivät liiku reippaasti, itsensä puolustaminen tai karkuun juokseminen ei onnistu. Nakkikioskitappelussa ehtii riitapukarin yleensä puhua rauhalliseksi, mutta ryöstö tai raiskaus tapahtuvat yllättäen.

– Verbaalijudo on ensimmäinen vaihtoehto. Uhkaavasta tilanteesta kannattaa yrittää päästä eroon puhumalla. Jos se ei auta, otetaan jalat alle. Parempi karata kuin karate. Ennen kuin ottaa jalat alleen pitää jo katsoa, mihin suuntaan lähtee.

Parempi karata kuin karate.

Tärkein kurssilta mieleen jäänyt oppi on, että pelkoa ei saa näyttää.

– Nyt kuljen kadulla pystypäin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla