Samat riidat toistuvat ja vapaamatkustajat pännivät. Miksi ikiaikaisia kuvioita tuntuu olevan niin vaikea muuttaa?

Yhteinen loma suvun kanssa mökillä tai lapsuudenkodissa saattaa kiristää hermoja. Usein tuntuu siltä, että samojen ongelmien kanssa painitaan vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen.

Perheterapeutti Kirsi Heikinheimo sanoo, että lapsuudenperheen pariin palatessa palataan myös vanhoihin rooleihin. Reippaat ja aikaansaavat aikuiset saattavat taantua taas lapsiksi ja olettaa omien vanhempiensa passaavan heitä koko loman ajan. Iäkkäät vanhemmat puolestaan voivat ihmetellä, miten he palasivat taas nalkuttavan äidin ja mutrusuisen isän rooliin.

– Kaikki ikään kuin jatkuu siitä, mistä on lähdetty.

Omaa rooliaan tuossa käsikirjoituksessa voi muuttaa, mutta parasta olisi, jos rooleja muutettaisiin yhdessä. Se on käytännössä haastavaa, jolloin on helpompi keskittyä vain omaan käytökseensä.

Lue myös: Mansikkapaikka muuttui työleiriksi
– Röyhkän sukupolvi luopuu mökeistään

– Toisen käytöstä ei voi valita, mutta oman käytöksensä voi, Heikinheimo sanoo.

Asiat kannattaa nostaa pöydälle silloin, kun ei itse ole tunnekuohussa. Jos aikatauluista tai työnjaosta tulee aina riitaa, kannattaa sopia niistä etukäteen.
Monissa perheissä ei ole totuttu puhumaan, mutta Heikinheimon mukaan ei ole koskaan liian myöhäistä aloittaa. Kukaan ei ole ajatustenlukija, joten omista tarpeista on hyvä puhua ääneen.

– Meillä on kaipaus viettää aikaa rakkaimpiemme kanssa. On hyvä miettiä, miten yhdessäolo olisi kivaa kaikille.

Tältä näyttää ET-lukijoiden mökillä – lähetä myös oma kuvasi

Kuusi kinkkistä tilannetta – näin ratkaiset!

  1. Kun aikuiset lapset tulevat lomalle, he olettavat isovanhempien hoitavan lapsenlapsia koko loman ajan.
    – Isovanhemmat haluavat nähdä lapsenlapsiaan ja paapoa heitä. Tosiasia on kuitenkin se, että isovanhemmat väsyvät helposti. Tuskin ketään on tarkoitus uuvuttaa loppuun. Isovanhempien on hyvä ottaa asia puheeksi, mutta ei väsymyksen hetkellä. Silloin tulee usein sanottua huonosti ja ehkä otettua marttyyrinkruunua. Kannattaa jutella asiasta etukäteen.
  2. Porukassa voi olla vapaamatkustaja, joka ei tee yhteisiä hommia eikä osta ruokaa ja juomaa.
    – Lomaa olisi hyvä suunnitella etukäteen vaikkapa sähköpostiringissä. Silloin voidaan sopia, kuka tuo mitäkin ja mitkä hommat kuuluvat kellekin.
  3. Yksi pariskunta haluaa, että kaikki tapahtuu juuri heidän lastensa rytmissä.
    – Tätäkin on hyvä käsitellä etukäteen. Voidaan tehdä yhteinen lukujärjestys, johon kukin saa merkitä omat aikataulunsa. Niistä voidaan hakea kompromissia tai sitten voidaan tehdä esimerkiksi ruoat eri aikoihin.
  4. Samat riidat toistuvat vuodesta toiseen.
    – Jonkinlainen väittelykulttuuri saattaa kuulua perheeseen. Esimerkiksi isä ja tytär voivat kiistellä politiikasta.
    Jos on kuitenkin tiettyjä aiheita, joista seuraa aina repivä riita, kannattaa yrittää pysäyttää tilanne. Kun huomaa, että nyt keskustelu on menossa negatiiviselle kehälle, voi vaikka kääntyä juomaan vettä, mennä leikkaamaan ruohoa tai ehdottaa, että keitetäänpä kahvit.
    Tärkeää on myös sanoa ääneen, että nyt tämä on taas johtamassa siihen samaan vanhaan riitaan, josta tulee kurja fiilis.
  5. Yksi porukasta juo aina itsensä kaatokänniin. Lapsia pelottaa, eikä muillakaan ole kivaa.
    – Jos jonkun tiedetään örvelöivän vuodesta toiseen, hänelle kannattaa puhua etukäteen. Voi sanoa, että juomisesi tuntuu pahalta emmekä me halua tällaista. Jos juopottelija on isovanhempi, hänelle voi kertoa suoraan, että me lähdemme, jos juot. Jotkut asiakkaani ovat todellakin lähteneet pois. He sanovat, että se tuntuu ihan hirveältä, mutta samalla siitä tulee itselle selkeämpi olo.
    Jos oma aikuinen lapsi juo, on hyvä kertoa, että siitä tulee paha mieli sekä vanhemmille että lapsenlapsille. Kannattaa sanoa, miltä juuri minusta tuntuu, eikä lähteä syyllistämään. Syyllistämisestä ei ole hyötyä.
  6. Pienet asiat voivat saada suunnattomat mittasuhteet. Joku saa raivokohtauksen vaikka siitä, että viimeinen saunoja ei muista panna saunaa tuulettumaan.
    – Tällaisissa tilanteissa on harvoin kysymys siitä pienestä asiasta, joka suuttumuksen laukaisee. Meissä jokaisessa on sisällä säiliö, jonne turhautuminen ja harmitukset kasaantuvat. Sammio voi olla täynnä pitkän työputken jälkeen, jolloin nuppineulanpään kokoinen asia saa sen räjähtämään.
    Loma on yleensä odotuksia täynnä. Jos se alkaa tilanteesta, jossa ihminen on ihan puhki, luopuu kohteliaasta työroolistaan ja nauttii vielä päälle alkoholia, kasassa ovat täydellisen pommin ainekset.
    Omasta tilanteestaan kannattaa kertoa avoimesti muille ennen loman alkua. Voi sanoa, että olen niin puhki, että tarvitsen vähän omaa aikaa. Sitten voi vaikka mennä yksin kalaan, lämmittää saunaa tai hakata halkoja.

Lue myös: 6 kysymystä ja vastausta kesämökin hankkimisesta

Vierailija

"Kasassa täydellisen pommin ainekset" – selviä ehjin nahoin sukulomasta

Siis ainahan ne pommin ainekset ovat kasassa, kun sukua kokoontuu, jo ihan päivän vierailulla, esim syntymäpäivillä, ei siihen mitään lomia tarvita....... Kun niin erilaisia ihmisiä kokoontuu, kun kerran sukua ollaan, siis pakosti . Olen saanut riittävän annoksen sukujuhlista ihan jo päivä vierailuilta. Toki on muutamia sukulaisia, joiden kanssa kyläilemme enempi. Kun kemiat käyvät, niin mikäpäs siinä. Kun tykkää yhtään ryyppäjäisistä, enkä yökukkumisista, enkä örvertämisestä, niin anti olla...
Lue kommentti

ET:n toimituspäällikkö Elina aikoo (jälleen kerran) muuttaa kotinsa viherkeitaaksi ystäviltä saatavien pistokkaiden avulla.

Yhtenä aamuna huomasin jukkapalmun juurella kaksi pikkuruista sientä. Ne olivat kirkkaanoransseja ja näyttivät ihan leluilta. Kun puristin palmun vartta, se painui kasaan kuin vaahtomuovi. Olin kastellut sen kuoliaaksi.

Seuraavaksi yritin anopinkielten kanssa. Painelin ruukkuihin lannoitetikkuja pakkauksen ohjeen mukaan, kahtena keväänä vaihdoin mullat. Kasvit olla möllöttivät. Ne eivät kasvaneet, jos kohta eivät näyttäneet kärsivänkään. Kolmantena keväänä kyllästyin niiden mykkään mielenosoitukseen.

Tuo taitaa olla kuollut, anoppi sanoi keittiön ikkunalaudalla tönöttäneestä kaktuksesta. Se oli näyttänyt samalta niin kauan kuin muistin.

Kadehdin ihmisiä, joilla on isoja, hyvinvoivia viherkasveja. Ystävän peikonlehti kasvaa silmissä, vaikka hän vannoo ettei ole neljään vuoteen vaihtanut multia tai hoitanut sitä muuten kuin kastelemalla. Kaikki kukoistavien kasvien emännät väittävät, ettei heillä ole mitään salaisuutta. ”Kastelen muistaessani”, he sanovat.

"Olen ajatellut nimetä kasvini antajiensa mukaan."

Tänä keväänä olen jälleen kerran päättänyt tulla yhdeksi heistä. Alku on lupaava: joulun alla ostamani huonekuusi on tulkintani mukaan yhä hengissä. Joka viikonloppu kannan sen kylpyhuoneeseen ja sumutan sen kukkakaupasta saamieni ohjeiden mukaan.

Yhtenä lauantaina sumutellessani sain mahtavan idean. Mitä jos en tällä kertaa ostaisikaan uusia kasveja, vaan pyytäisin tutuilta pistokkaita? Voisin kuuluttaa erityisen helppohoitoisia kasveja, joilla on kasvuhistoria ja asenne kohdallaan. Rahaakin siinä säästyisi.

Kerjuu oli menestys. Tulossa on aloeta, juorua, peikonlehteä, enkelinsiipeä, vehkaa, rahapuuta ja joulukaktusta. Olen ajatellut nimetä ne antajiensa mukaan. Jos joku niistä on allapäin, voin puhutella nimeltä ja kysyä, mikä harmittaa.

Toisaalta voi kyllä olla liian iso kynnys heittää Annaleena, Kirsi tai Jarmo biojätteeseen. Ehkä mietin sitä nimeämistä vielä.

Elinvoimaista kevättä!

Elina Salo, toimituspäällikkö
elina.salo@sanoma.com

Kirjoitus on ET-lehden pääkirjoitus numerossa 7/18.

Toimituspäällikkö

elina.salo@sanoma.com

Hersyviä iskulauseita viljelevien kotiseutupaitojen takana on kiiminkiläinen Anne Sinivaara. Paidat syntyivät rakkaudesta kotimaahan ja sen pieniin ja isoihin paikkakuntiin, mutta ihan kaikki eivät niitä ymmärrä.

Inari – Kun haluat olla yksin.
Vesilahti – Peurakolarikin on elämys.
Hanko – Ainoa tie vie poispäin.
Kuhmoinen – Vain Alko menestyy.
Suonenjoki – Kypsyttää mansikat ja ihmiset.

Näin lennokkaita tekstejä on kotiseutupaidoissa, joita suunnittelee kiiminkiläinen Anne Sinivaara. Jokaisessa paidassa on Suomen ääriviivat ja kyseinen kaupunki tai kunta merkittynä pisteellä. Isolla tekstillä paidassa komeilee paikkakunnan nimi – ja tietysti uuteen uskoon muotoiltu tunnuslause. 

Paitojen sloganit ovat sarkastisia ja lempeän piikitteleviä. Huumoria on kaivettu kuntien omista tunnuslauseista, mielikuvista ja asioista, joista kunta tunnetaan. "Yllättävän munaton", todetaan kananmunatuotannosta tunnetun Laitilan paidassa.

Joidenkin paitojen huumori on melko rajuakin. Esimerkiksi Eurajoen paidassa lukee "Ilmaista sädehoitoa", joka on viittaus kunnan ydinvoimalaitokseen.

Sisäpiirivitsistä nettikaupaksi

Anne Sinivaara kertoo, että paitabisnes syntyi suunnittelematta. 

– Koko homma lähti sisäpiirin vitsistä. Löysin itseni usein tilanteesta, jossa yritin selvittää ihmisille, mistä olen kotoisin. Päätin tehdä itselleni entisten kotipaikkojeni, Nivalan ja Haapaveden paidat.

Anne laittoi paitojen kuvat Facebookiin ja alkoi pian saada viestejä: mistä noita saa?

– Toivomuksia sateli naapurikunnista ja pidemmältäkin, kun ystäväni ja ihan tuntemattomatkin ihmiset pyysivät, että tekisin paidan myös heidän kotipaikoilleen, Anne kertoo.

Anne pystytti vuoden 2016 syksyllä Kotiseutupaitojen nettikaupan. Paidat tehdään yhteistyössä saksalaisen Spreadshirtin kanssa ja painetaan tilauksesta. Paidan saa yleensä viikon kuluessa tilauksesta.

Vilkkainta paitojen myyntiaikaa on joulu, mutta myös kevään kynnyksellä myydään paitoja, kun toppatakkien alla olevilla vaatteilla pääsee jälleen koreilemaan.

Tällä hetkellä tilatuin on Oulu-paita  ("Ikuinen vastatuuli") ja kakkosena Kuhmo ("Ei minkään matkan varrella"). Kolmanneksi suosituin on Porin paita ("Merikin pakenee"), sitten Nivala ("Suomen Siperia"). Viidenneksi eniten myydään Vantaan paitoja ("Kun ei ole varaa Espooseen").

– Paitoja on jo yli 300 erilaista. Uusia toiveita paikkakunnista tulee vieläkin silloin tällöin. Jonossa omaa iskulausettaan odottavia paitoja on noin 50. Tekotahtini on hidastunut alkuajoista, mutta teen yhä uusia paitoja, Anne kertoo.

Joskus oma tuotos kävelee häntä kadulla vastaan.

– Kyllähän se hymyilyttää tekijää, kun näen kotiseutupaidan jonkun yllä ulkona liikkuessani. Seurailen myös Instagramissa kuvia, joihin on tagattu kotiseutupaita.

Rakkaudenosoitus kotimaalle

Paikkakuntia kuvaavat tekstit Anne saa toisinaan asiakkailtaan, mutta eniten hän keksii niitä itse. Apuna ovat kuntien verkkosivut ja niiden mainossloganit, netin keskustelupalstat ja Wikipedia.

Esimerkiksi Annen synnyinpitäjän eli Nivalan paitateksti syntyi kunnan oman mainoslauseen pohjalta.

– Nivala mainostaa itseään Suomen Teksasiksi. Paitaan päätyi Teksasin sijaan Siperia, missä kaikki on karumpaa, Anne kertoo sanomalehti Kalevassa.

Annen omia suosikkipaitoja ovat Piippola ("Vaariltakin meni talo"), Pielavesi ("Yksi torppa lepikossa") sekä Mäntsälä' ("Ei ensimmäisenä mielessä").

Hän myöntää, että paitatekstien sarkastisuus herättää huomiota ja joskus ärsytystäkin netissä. 

– Joskus saan paitaa toivoneelta henkilöltä vihaista postia, jossa ihmetellään sloganin negatiivisuutta. Silloin pyytäjä ei ole huomannut, minkätyylisestä huumorista näissä paidoissa on kyse.

Kuusi vuotta Kaliforniassa asunut Anne kertoo, että kotiseutupaidat syntyivät pian paluumuuton jälkeen.

– Ulkomaan-vuosinani minussa heräsi aivan uudenlainen kotiseuturakkaus ja ylpeys omista juuristani. Kotiseutupaidat ovatkin jonkinlainen kieroutunut rakkaudenosoitus omaa kotiseutua kohtaan.

Kaikki paidat löydät täältä: shop.spreadshirt.fi/kotiseutupaidat

Täältä löydät kotiseutupaidat -Facebook-sivun.