Kati Tervo, 63, on kotikissa. Hän nauttii arjen kauneudesta ja puuhailusta puolisonsa Jarin ja poikansa Kallen kanssa. Työn alla on nuoruusromaani 70-luvun Helsingistä.

45 minuuttia

Olin ikionnellinen, kun sain viime vuonna työhuoneen kirjailijatalo Villa Kivestä. Kotona aistin koko ajan mieheni ja poikani puuhia ja alan helposti tehdä muuta, kuten pestä pyykkiä tai suunnitella ruokaostoksia. Huonon äänieristyksen vuoksi joudun käyttämään vastamelukuulokkeita, etteivät pojan sähkökitaran soitto ja muut äänet häiritse keskittymistä.

Villa Kivessä olen tehokas, kun paikka on vain kirjoittamista varten. Liikuntaakin saan: jos kävelee reippaasti, matka Katajanokalta työhuoneelle kestää kolme varttia.

Rinta leikattiin, ja sain sädehoitoa 25 annosta.

5 kirjaa

Ensimmäinen kirjani Kesäpäiväkirja julkaistiin kymmenen vuotta sitten. Olen julkaissut viisi teosta, ja vireillä on kaksi uutta. Kirjoissani kuuluu iän tuoma soundi. Katselen kauas, monen vuosikymmenen taakse, ja toisaalta elän vahvasti tätä hetkeä. Haluan välittää kirjoituksillani hyvää mieltä ja nostalgiaa. Viime syksynä ilmestynyttä Iltalaulajaa kirjoittaessani eläydyin vuosia taiteilija Ellen Thesleffin elämään. Nyt minua kiehtovat fiktiiviset hahmot, haluan olla vapaa luomaan kirjan maailman ja henkilöt. Seuraavassa romaanissani palaan nuoruuteen.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen


Sisältö jatkuu mainoksen alla

25 sädehoitokertaa

Toisesta rinnastani löytyi lokakuussa 2010 pieni syöpäkasvain. Rinta leikattiin, ja sain sädehoitoa 25 annosta. Vaikka sain tietää heti alussa, että syöpäni voidaan hoitaa, olin kuukausia masentunut. Mietin, kuolenko nyt ja jääkö teini äidittömäksi. Elämän rajallisuus konkretisoitui.

Kun sädehoitovempain kiersi minua hoitopöydällä maatessani, siitä kuului outo sihinä, kuin käärme olisi sihissyt. Rinta tuntui hoitojen jälkeen isolta, hehkuvalta paistilta, ja minua väsytti kamalasti. Kun viimeinen hoitokerta oli ohi, sanoin sädehoitajalle, että ”nyt tämä paisti on valmis”.

Meillä on tapana ostaa joululahja keittiölle, joka on kuin perheenjäsen.

14 kotia

Olen asunut 14 osoitteessa. Varsinkin opiskeluaikoina Tampereella vaihdoin asuntoa aika tiuhaan. Asuin Pispalassa vuoden puutalossa, josta oli hieno näköala Pyhäjärvelle, muttei mitään mukavuuksia. Kävin suihkussa yliopistolla ja kuljetin pyykit äidin pesukoneelle Espooseen.

Nykyisessä kodissani olen asunut 12 vuotta. Olen oikea kotikissa, ja vietämme mieheni kanssa paljon aikaa kotona. Teemme töitä, seuraamme uutisia ja katsomme televisiota. Tekeillä olevien kirjojen ja projektien henkilöt ovat usein läsnä, viime vuonna Ellen Thesleff ja Urho Kekkonen. Kirjailija on aina töissä ja ihan vapaaehtoisesti.

6 ruokalautasta

Alkuvuodesta minulla oli ruuanlaittokausi. Ostin paksupohjaisen vokkipannun ja hurahdin kasvisten vokkaamiseen. Kasvisten kanssa syömme kalaa, joskus kanaa ja harvoin punaista lihaa.

Meillä on tapana ostaa joululahja keittiölle, joka on kuin perheenjäsen. Viime jouluna se sai kuusi japanilaista ruokalautasta ja keittokulhoa. Annokset näyttävät niissä tosi kauniilta. Kokkailuinto, kuten kaikki muukin elämässäni, aaltoilee. Nyt teen sapuskaa rutiinilla ilman suurta intohimoa.

Kun Kalle sai ajokortin, meille koitti uusi aika.


22 vuotta

Minulla on ollut 22 vuoden ajan mummokärryt, joilla kuljetan ruokaostokset kaupasta kotiin. Kun poikamme Kalle sai lokakuussa ajokortin, meille koitti uusi aika. Hankin meille auton, ja nyt pääsemme mustalla Nissanilla Teiskon mökillekin kätevästi. Mummokärryt ovat yhä käytössä. Vedän niillä ruuat autolle, ja Kalle nostaa kärryt takaboksiin.

Onneksi mieheni on aina seisonut rinnallani tukena ja turvana.

3 edesmennyttä

Viisihenkisestä lapsuudenperheestäni olemme jäljellä enää vain isosisko ja minä. Olen vuorostani perhehaudan haltija. Minullekin on paikka siellä, vaikka en kuulu kirkkoon. Kalle saa päättää, ripotellaanko tuhkani Harmajan majakan edustalle vai laitetaanko uurna perhehautaan.

Veli, isä ja äiti on haudattu Espoon tuomiokirkon kauniille kirkkomaalle. Veljeni kuoli sydänkohtaukseen vuonna 1993, 48-vuotiaana, ja isä kuoli pian sen jälkeen. Äiti menehtyi melanoomaan vuonna 2002. Onneksi mieheni on aina seisonut rinnallani tukena ja turvana, kun minulla on ollut surua.

Juttu on julkaistu ET-lehden numerossa 11/2018.

Kati Tervo

Syntynyt 22.7.1954 ­Helsingissä, o.s. Anttila. Asuu Helsingissä.

Työ Kirjailija ja kolumnisti. Filosofian ­kandidaatti, työskennellyt pitkään kirjastonhoitajana ja informaatikkona.

Perhe Naimisissa kirjailija Jari Tervon kanssa. Yksi lapsi. Haaveissa koira.

Harrastukset Yksinkävely, mökkeily, valokuvaaminen, some, ulkomaiset ruokaohjelmat ja laadukkaat rikossarjat.

Ajankohtaista Kolumnikokoelma Rapsuta minua ja muita kertomuksia (Otava) ­ilmestyi huhtikuussa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla