Kirjailija Anneli Kanto, 71: "Ihminen ei tyhmisty iän myötä, rypistyy vaan"

Kirjailija Anneli Kanto, 71, on aloittanut aamun nojatuolissa kupilla kahvia ja voileivällä.

Maatiaiskissa Tinke nuolaisee voinokareen emäntänsä sormenpäästä. Omakotitalossa on runsaasti tilaa heille kahdelle, sillä Annelin aikuiset lapset asuvat jo muualla.

Historiallisista romaaneistaan tunettu menneisyyden tutkija kertoo viihtyvänsä hyvin muissa aikakausissa – ja yksin.

– Ehkä olisin liittynyt neljä-viisikymppisenä Tinderiin, jos sellainen silloin olisi ollut. Nykyisin riittävä määrä intiimiyttä on, kun vaihdan muutaman kaverin kanssa tekstiviestejä: Hyvää juhannusta. Hyvää joulua.

– Kun ihminen vanhenee, hän ei tule tyhmemmäksi, vaikka viihtyisi itsekseen enemmän. Hän tulee vain ryppyisemmäksi, sanoo Anneli painokkaasti.

Hänen mielestään viisikymppiset eivät tajua, kuinka nuoria he vielä ovat, vasta elämänsä puolivälissä.

– Haluan omalla työlläni osoittaa, että ikäiseni ihminen voi tehdä uraa ja saada hyviä töitä.

Aloittaa voi vanhempanakin

Anneli kohtasi luottamusta esimerkiksi silloin, kun TV2 otti hänet tiimiin käsikirjoittamaan Uusi päivä -sarjaa. Hän oli 60-vuotias. Palkalla tuli muun muassa remontoitua keittiö.

Mutta ei ikärasismi ole hänelle vierasta. Kun Anneli seisoi kerran lavalla palkintoehdokkaana, moderaattori esitteli muiden ehdokkaiden saavutukset. ”Anneli Kanto on ryhmän vanhin”, totesi esittelijä lopuksi.

– Kaduttaa yhä, etten silloin avannut suutani ja maininnut vaikka sitä, että puhun viittä kieltä ja olen suorittanut kaksi korkeakoulututkintoa – olen siis muutakin kuin vanha.

Kansakoulunopettajana työskennellyt äiti antoi pätevän naisen mallin: naisella pitää olla ammatti ja omaa rahaa. Koulutuksesta huolimatta rahasta on välillä ollut pulaa.

Olen muutakin kuin vanha: puhun viittä kieltä ja minulla on kaksi tutkintoa.

Anneli työskenteli pitkään naistenlehden päätoimittajana. Kun lehden kustantaja ei 1990-luvun lama-aikana pystynyt maksamaan palkkaa, Anneli alkoi työskennellä vapaana toimittajana. Se antoi väljyyttä muuhun kirjoittamiseen, vaikka elämä oli taloudellisesti köyhää.

Taikalientä polvessa

Kun Anneli alkaa kirjoittaa, hän asettelee tyynyt sängyssään selän taakse niin, että ne tukevat työskentelyasentoa. Myös polvitaipeiden alle tulee tyynyt. Ne pitävät polvet sopivasti koholla, ja tietokone asettuu syliin.

Erikoisempi kirjoitusasento on hänelle erittäin ergonominen, mukava ja rento.

Nivelrikkoiset polvet ovat heikko kohta. Niihin toi avun tähystysleikkaus ja keinotekoinen nivelneste, joka on Annelin mielestä oikea taikaliemi.

Toisessa olkapäässä on tekonivel. Olka särkyi kiviportaissa kaatuessa.

Pitääkö kaikkien olla urheilullisia?

Tekonivel ei ole oikean nivelen veroinen, eikä käsi nouse kovin korkealle. Anneli lohduttaa itseään sillä, ettei kaatuessaan sentään halkaissut kalloaan.

– En ole ikinä ollut urheilullinen. Pitäisikö kaikkien olla? Uimisesta nautin ja tiedän, että liikkuminen on tärkeää. Siksi patistan itseni aamujumpalle. Katson mallia kissasta.

Lue lisää Anneli Kannon elämänvinkeistä: ET Terveys 5/2022.