Kirjailija Kirsti Manninen, 67, emännöi suurta taloa Jokelanseudulla Mäntsälässä. Kuusimetrinen ruokapöytä täyttyy perheenjäsenistä kerran kahdessa viikossa. Minun numeroni -juttusarjassa tuttu kasvo kertoo elämänsä tärkeistä numeroista.

14 tuntia

Kirjoitan tosi nopeasti kymmensormijärjestelmällä, jonka opin 15-vuotiaana sveitsiläisessä sisäoppilaitoksessa.

Vaihto-oppilasvuosi oli juuri niin värikäs kuin tyttökirjoissa kerrotaan. Opiskelin siellä myös tennistä, ratsastusta ja laskettelua.

Vaihto-oppilasvuosi oli juuri niin värikäs kuin kirjoissa kerrotaan.

Minulla on nyt on työn alla kaksi näytelmää ja Pukija-niminen romaani, joka ilmestyy ensi keväänä.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Kun kirjoitan romaania, työpäivät venyvät 14–16-tuntisiksi. Kolmeen kuukauteen en tee mitään muuta, haluan pysyä kirjani maailmassa. Historiallisissa romaaneissa on tärkeintä herättää henkiin menneisyyden nyt-hetki.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

3000 kirjaa

En ehdi lukea juuri mitään muuta kuin työkirjallisuutta ja arkistomateriaaleja.

Kun käynnistän uutta työtä, poimin 3 000 kirjan kirjastostani usein jonkin teoksen isältä perimästäni 1960-luvulla tehdystä Suomen sana -kirjasarjasta. Siinä on 24 osaa, näytteet kaikilta Suomessa kirjoittaneilta tekstintekijöiltä 1400-luvulta 1900 luvulle asti.

Joukosta löytyy tosi eksoottisia juttuja, joiden kautta voi päästä kirjoitustyössä eteenpäin.

4 veljeä

Koska olen esikoinen, isä suhtautui minuun kuin poikaan. Tuli sellainen tunne, että minähän osaan kaikkea. Meillä on neljän veljeni kanssa hyvin kiinteät välit.

Jussi, jonka kanssa teimme Hovimäki-sarjan käsikirjoitusta, asuu naapurissa, toinen veli Mäntsälän kirkolla, nuorin veli Espoossa ja vanhin pikkuveli Sveitsissä.

Kirjoitin Hovimäki-sarjan yhdessä veljeni kanssa.

Vanhempamme olivat opettajia, ja tulimme Mäntsälään aikoinaan isän töiden perässä. Isä kuoli viime vuonna 90-vuotiaana, äiti, 87, elää yhä.

3 puolisoa

Tutustuin ensimmäiseen mieheeni, lasteni isään, jo 17-vuotiaana, ja olimme yhdessä parikymmentä vuotta, kunnes erosimme.

Toisen mieheni kanssa ehdin elää vain kolmisen vuotta, hän kuoli vakavaan sairauteen.

Mieheni pitää minusta huolta.

Avopuolisoni Jarmon kanssa olemme eläneet yhdessä kohta yhdeksän vuotta. Hän pitää minusta, talosta ja kahdesta autostamme huolta, käy kaupassa, laittaa ruokaa ja vahtii, että lopetan työt viimeistään yhdeksältä illalla.

Työtiloissa käy siivooja kahdesti kuussa, muuten siivoamme yhdessä. Pihatyöt teemme suvun nuorten kanssa.

100 vuotta

Asumme isossa talossa, jonka ytimessä on satavuotias Varpula-niminen pientila.

Muutin taloon ensimmäisen mieheni kanssa 45 vuotta sitten. 1980-luvulla taloon liitettiin vanha viljamakasiini, jonka yhdessä hirressä näkyy vuosiluku 1795.

2000-luvulla rakennettiin kuisti ja torni, jossa on kirjasto ja työhuoneeni.

Pihapiiriin kuuluu myös uimalampi, rantasauna, grillipaikka ja pari pienempää rakennusta. Kesällä pystytämme läheiselle pellolle sirkusteltan, jossa järjestetään lasten sirkus- ja kulttuurileiri ja muuta ohjelmaa.

21 lastenlasta

Minulla on kuusi lasta ja 21 lastenlasta, joista nuorin on yksivuotias ja vanhimmat parikymppisiä.

Biologisia lapsenlapsia on 13, mutta sen lisäksi on kahdeksan bonuslastenlasta, avopuolison ja edesmenneen mieheni lastenlapset.

Suurin osa lapsista ja lapsenlapsista asuu kävelymatkan päässä. Kuusi metriä pitkä ruokapöytämme täyttyy ainakin kerran kahdessa viikossa. Suurperhe on kuin nuotio, jonka ympärille porukka kokoontuu.

Suurin osa lapsenlapsista asuu kävelymatkan päässä.

Pidän säännöllisesti yhteyttä myös kauempana asuviin lastenlapsiin – videopuhelujen avulla se onnistuu.

Kaksi lastenlasta asuu Etelä-Kaliforniassa, jossa käyn mieheni kanssa aina maaliskuussa, kun olen lähettänyt kustantajalle uusimman Enni Mustonen -romaanin käsikirjoituksen. Nuorin lapsenlapsi asuu Turussa.

1 vesijumppa-allas

Rentoudun loikoilemalla riippumatossa tai pihakeinussa pilviä katsellen. Kuuntelen myös mielelläni makuullani mielentilaan kulloinkin sopivaa musiikkia. Klassinen ja kevyempi musiikki käyvät.

Minulla on kotona vesijumppa-allas, ja tykkään tanssia vedessä latinalaisamerikkalaisen musiikin tahdissa. Lonkka ei oikein kestä enää muuta tanssimista.

Juttu on julkaistu ET-lehden numerossa 24/2019.

Kirsti Manninen

  • Syntynyt 1952 Seinäjoella. Asuu Mäntsälässä.
  • Kirjailija ja käsikirjoittaja. Kirjoittanut toista sataa teosta. Tunnetaan myös kirjailijanimellä Enni Mustonen.
  • Avopuoliso, kuusi lasta perheineen, 21 lastenlasta.
  • Harrastuksia leikkiminen ja näpertely. Rakentaa nukkekoteja ja joka joulu pienoisjunaradan lastenlastensa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla